Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa nyt 1,5 vuotta. Hän on minua muutavan vuoden nuorempi ja sain vasta nyt kuulla, että hän ei ole varma tahtooko koskaan lapsia. Itse olen aina tiennyt haluavani lapsia. Emme ole vielä edes kihloissa eikä minulla ole kiire perhettä perustaa, mutta ajatus siitä, että en koskaan saisi omia lapsia pelottaa. Poikaystäväni sanoo, että saattaa olla, että hän joskus kolmikymppisenä onkin valmis ryhtymään isäksi, mutta myöskin painottaa sitä, että en saa kuitenkaan sitten valittaa jos hän päättääkin, ettei koskaan tahdo lapsia. Rakastan poikaystävääni, mutta en tiedä olenko valmis luopumaan lapsihaaveistani hänen takiaan... Viiden vuoden päästä olen jo 30 ja biologinen kello varmaan jo tikittää...
Kauanko minun tulee odottaa kundini mielen muuttumista? Erityisesti te hiukan vanhemmat miehet, oletteko itse ajatelleet joskus nuorempana samoin kuin poikaystäväni? Ovatko ajatukset muuttuneet iän myötä? Kaipaan neuvoja ja kokemuksia asian tiimoilta. Kiitos jo etukäteen=)
Kauanko minun tulee odottaa kundini mielen muuttumista? Erityisesti te hiukan vanhemmat miehet, oletteko itse ajatelleet joskus nuorempana samoin kuin poikaystäväni? Ovatko ajatukset muuttuneet iän myötä? Kaipaan neuvoja ja kokemuksia asian tiimoilta. Kiitos jo etukäteen=)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sinuna en jäisi odottelemaan miehen milen muuttumista. Jos haluat lapsia, on parempi hankkia niitä jonkun sellaisen kanssa, joka myös haluaa lapsia. Tutuissani on pariskunta, joista vaimo ei halua koskaan lapsia. Hän on jo 35v. Mies kyllä haluaisi, muttei niin kovasti että jättäisi rakastamansa naisen. Lopulta päätös on sinun. Haluatko lapsia enemmän kuin elää miehesi kanssa?
Hän sanoo, että ei tällä hetkellä halua lapsia koska tahtoo olla vastuussa vain itsestään. Hän on joutunut kantamaan paljon vastuuta muista ihmisistä nuoruudessaan ja osittain vieläkin...se varmaan vaikuttaa. Mietin, että jos hän saisi nyt elää nuoruuttaan ilman, että tarvitsisi kantaa vastuuta muista, niin huomaisikohan hän jossain vaiheessa, että elämästä pidemmän päälle puuttuisi jotain... En halua ahdistaa häntä asialla.
Sitä paitsi rakastan häntä...muuten meillä menee niin mahtavasti. Olen tehtinyt elämäni aikana särkemään sydämeni niin monesti, että en tahtoisi luopua tästä miehestä turhaan. Hän on yliromanttinen ja hauska ja arvostaa mua just tällaisena. En usko, että löytäisin helposti toista samanlaista.
Kauhuskenaario olisi se, että nyt jättäisin hänet ja palaisin surkeaan sinkkuelämään ja saatuani pari vuotta paskaa niskaani törmäisin häneen työntämässä lastenvaunuja toisen naisen kanssa...
löysin vasta 30v iässä sopivan naisen ja nyt on pari tenavaa. Kenties pelko ajaa epävarmuuteen(lue: kaverien "tosikertomukset")?
itse halusin lapsia.Nyt kolmikymppisenä en enää ole niinkään varma asiasta.Pitää olla aikamoisen ihana pakkaus joka saa taivuteltua lapsia tähän paskaan maailmaan tekemään.
Eihän kukaan voi toisen aivoituksia tietää.Suvussa sellaisiakin joille lastenteko tullut vasta viisissäkymmenissä mieleen.
Silloin ovat eronneet pitkäaikaisesta kumppanistaan ja etsineet lapsentekokykyisen naisen ja nyt ovat isiä!
Monet ovat jo nuorena varmoja etteivät halua,eivätkä päätöstään muuta.
Meillä sama tilanne. Olen kanssasi samoja ikiä ja mieheni on pari vuotta vanhempi. Ollaan oltu yhdessä kauan. Alussa miehini oli lapsien kannalla, mutta noin neljä vuotta sitten hän ilmoitti, että ei koskaan. Ollaan juteltu asiasta aina välillä ja mietitty tulevaa. Meidän elämä muuten ihanaa ja miestäni EN haluaisi vaihtaa, mutta ehkä muu ei auta. Alkaisi tosin vaan olla päätöksien aika, sillä kovin kauaa ei kannattaisi kai enää jahkailla. Mutta mitä jos hänen mielensä muuttuu sittenkin, vaikka hän itse sanoo, että ei varmasti muutu...? ps.Minulla sama kauhukuva.
...vertaistuesta. Hyvä kuulla, että on muitakin jotka kärsivät samasta ongelmasta. Mua satuttaa vaan kuulla juttuja kavereilta, jotka tulevat raskaaksi ja kuinka niiden kundit on niin ihania isiä...niinku se ois jotenki itsestään selvää...
Mie oon 55 ukko, olen aviossa ollut pitkään.
Joskus uutenaollessa muija suunnitteli kersoja
oli usein puhetta. Mut minä en ole koskaan ihas-
tunut asiasta,minusta lapset eivät ole leikki-
kaluja aikuisille.Miltä tuntuu raahata uninen
tenava hoitoon aamuisin hakea iltaisin yöksi
kotiin. Elikkä kahden työssäkäyvän tenava olisi
aina jossain toisten hoidossa,tosi inhimillistä.
Nykyisi tuntuu hyvältä ettei ole mukuloita
ei tämä mitenkään herkkua ole.
Alle kaksvitosen miehen nainen saa taivuteltua tekemään mitä vain. Jos olet tarpeeksi taitava niin kyllä sinä saat hänet suostuteltua tekemään lapsia ja itseasiassa hän tulee luulemaan että se on hänen oma ajatuksensa.
Siinä pitää vaan käyttää vähän mielikuvitusta ja saattaa hänet huomaamaan miten ihania lapset oikeastaan onkaan. Mies kasvaa 25 vuotiaaksi saakka ja ellei hän ole todella varhaiskypsä, se lapsettomuus ajatus muuttuu kyllä pikkuhiljaa.
Minä huomasin kaverini häissä (hänkään ei ole vielä harkinnut hankkivansa lapsia) että parin vuoden sisään vietetään taatusti rotinoita. Jo hääjuhlassa se tuuppasi söpön pikkuvauvan siippansa syliin :D
en yhtään ihmettele poikaystävääsi, olen samanikäinen ja suoraan sanoen pennut on perseestää. mitä järkeä sitoa itsesä sellaiseen, mistä ei pääse kahdessa sekunnissa irti. mun ex-tyttöystävä sanoi mulle, että haluais kanssa lapsen mun kanssa ja sen takia se suhde loppui siihen...monet vaan pystyy niin paljon parempaankin kun jonkun skidin tekemiseen, jos muuta keksi tee lapsi tai osta koira.
Hedelmällisyys on naisella huipussaan 23 vuotiaana, ja sitten se alkaa laskea. Hyvä, että olet tiedostanut tämän totuuden.
Ottakaa ero. Jos todella rakastatte toisianne, sopikaa vaikka puoleksi vuodeksi sitoutua siihen, että ette aloita seurustelua kenenkään toisen kanssa. Jos todella rakastatte, tämän ei pitäisi olla ongelma.
Keskustelkaa puolen vuoden jälkeen. Ovatko mielipiteet muuttuneet? Haluatko sinä palata poikaystäväsi luo, siitä huolimatta, että hän ei halua lapsia, vai onko kenties hänen mielipiteensä muuttunut.
Poikaystäväsi ei ehkä ymmärrä, että ei niitä lapsia aina heti tule, kun ehkäisyn jättää pois. Joka kuudes pari kärsii lapsettomuudesta.
Jos olet kolmekymppinen, ja lasta ei ensimmäiseen vuoteen ala tulla, vasta sen jälkeen teitä aletaan tutkia. Pari ensimmäistä vuotta menee lievimmässä hoidoissa, sitten on vuorossa inseminaatiohoito ja sen jälkeen koeputkihedelmöitys. Kaikkeen tähän voi helposti mennä viisi vuotta. Kerro poikaystävällesi tästä.
...tuon hedelmällisyysasian. Jostain oon lukenu, että 34 vuotiaalla naisella hedelmällisyys on jo laskenut puoleen siitä mitä se oli 24-vuotiaana. Ollaan kyllä kundin kanssa puhuttu näistä ja hän tietää ne asiat kyllä, mutta kun hän ei näe mitään syytä hankkia lapsia. En ole saanut häntä vakuuttumaan siitä kuinka ihmeellinen asia vanhemmuus on. Hän näkee lapset vain vapautta sitovana velvoitteena ei minään positiivisena asiana.
Ja sitä paitsi mieshän voi aina vaihtaa naisen nuorempaan jos niitä lapsia sitten rupeekin tekemään mieli myöhemmällä iällä.
Meille tuli ero ihan äskettäin tuosta samasta syystä puolentoista vuoden seurustelun jälkeen.
Tosin itse olin heti tapailun alussa selvittänyt asian. Silloin sitä mietti, että ehkä tuon mieli muuttuu, kun se ilmaisi että hän ei ehkä halua koskaan lapsia. Ehkä ehkä..
Itseäni kun ei nappaisi odotella kolmekymppiseksi.
Lopulta tuo ymmärsi vihdoin, ettei tämä asia ole meidän välillä sovitettavissa ja erottiin.
Enpä kyllä jaksanut oikein edes uskoa, että hänestä olisi millään saanut rakastavaa isää. Ja huonoa isää en lapsilleni halua.
Eikä hän mielestäni kuitenkaan ollut sen arvoinen, että olisin suurimmista tulevaisuudentoiveistani luopunut takiansa.
Nyt kiikaroin siis miestä, joka muutoin olisi hyvä ja hieno, mutta haluaa myös lapsia. Kyllä niitä on, ja jollei muu auta, niin alan katsella vähän vanhempia miehiä, joille aihe ehkä olisi jo piakkoin ajankohtainen.
Tiedän tapauksia joissa suhde jossakin vaiheessa lopahtaa tähän kysymykseen ja 5 vuoden päästä et ehkä löydä enää toista... (30 vuotta on sellainen raja et silloin on vaikee löytää enää kunnon miestä... ku siit kuluu taas 10 v niin miehiä on taas vapaana ku ovat vapautuneet ekasta eukosta)