Tulevatko naiset surulliseksi siitä

Varmasti, haaveet kestävät vain niin kauan, kuin niitä jaksaa vaalia.

En ymmärrä ollenkaan kysymystä.
Jos minua kiinnostaa joku ihminen, yhdentekevää onko kyseessä mies tai nainen, minä menen juttelemaan kyseiselle tyypille ja siinähän sitä selviää onko meillä yhteisiä intressejä. En lähesty ketään seksi- enkä seurustelusuhde mielessä, vaan siltä pohjalta voisimmeko olla ystäviä, kavereita.

Enkä ole surullinen, jos lähestymäni ihminen ei ole kiinnostunut minusta, koska en minäkään ole kaikista ihmisistä innoissani.

Itsestäni tuntuisi oudolta miettiä jo ensi silmäyksellä sitä, olisiko jostain miehestä seurustelukumppaniksi. En etsi enkä hakemalla hae seurustelusuhdetta. Se tulee vastaan jos on tullakseen.
Minulla on työn kautta runsaasti miespuolisia kavereita. Sen lisäksi on monta veljeä niin sitä on tullut oltua lapsesta saakka poikien kanssa samoissa leikeissä ja kaveriporukoissa tasavertaisena jäsenenä. Ei minulle miesten kanssa jutteleminen ole koskaan ollut ongelma.
Tapaan miehiä ja kaikkia muitakin ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta avoimin ja iloisin mielin. En koe pettymystä enkä harmitusta siitä, jos joku vieras ihminen ei ota kontaktia minuun. Jokaisella meistä on täysi oikeus valita itse ystävänsä ja juttukaverinsa.

No en tule surulliseksi. En itsekään kiinnostu enkä edes pidä kaikista ihmisistä ja miehistä jotka minuun kontaktia ottavat. Sehän on normaalia.
Jos itsetunto ei kestä sitä että se johon silmäsi isket ei anna vastakaikua, olet kyllä melkoisen heikoilla. Kuitenkin hyvin useat miehet muuttuvat aggrassiivisiksi ja haukkuvat suut silmät täyteen jos et ehistä innostu. Reppanoita sellaiset.
Ei minustakaan läheskään kaikki pidä, ja se on ihan luonnollista. Olenkin aika haastava luonne ja tiedän sen itsekin. Pidän kuitenkin itsestäni juuri tällaisena.