Mies jolla masennus

Ei kannata

Rupee sinäkin ryyppään,kaksin kivempaa.

Kauanko olette tunteneet ja kuinka läheisiä olette?

Kannattaako? Jos haluat alkoholin kolmanneksi pyöräksi niin sitten kyllä.
Voitpa vain pian huomata että se alkoholi vie paikkasi miehen sydämessä ja elämässä, ja jos tarpeeksi tossukka olet löydät itsesi korjailemassa ja paikkailemassa miehen mokia, maksamassa hänen laskujaan, hoivaamassa ja hyssyttämässä.
Löydät itsesi nyrkkeilysäkkinä ja kuuntlemassa korvat luimussa solvauksia ja haukkumista.
Jos sellainen elämä kiinnostaa niin toki kannattaa alkaa seurustella ja mennä naimisiinkin, mutta lapsia älä ala siihen hankkia! Älä syylisty siihen että pilaat viattomienkin elämän vaikka omasi pilaisitkin.

Mies tietenkin on masentunut kun viina on repinyt hänen hermostonsa!
Salli miehen valita kumman haluaa, sinut vai viinan.
Valitessaan sinut, viinan on jäätävä kokonaan pois kuvioista. Alkoholisti ei pysty ottamaan "vain yhtä saunakaljaa".
Heti tuon tapahduttua et enää kysele etkä odottele seli seli seli.jä vaan poistut totaalisesti hänen kuvioistaan. Heti. Samana päivänä. Välittomästi.

Muuten sinä tietoisen huolellisesti ja harkiten tulet pilaamaan elämäsi. Kuka siitä hyotyy? kenelle siitä on iloa? Sinä vain toimisit edesauttajana tuon ihanan juopon miehen yhä syvempään alkoholisoitumiseen.

Hei. Hän ottaa masennukseen. Ole ystävä ja kysy, mikä masentaa. Tarjoa tukea ja apua tai ohjaa lääkäriin. Moni lääkitsee itseään juomalla, kun oikeesti pitäs hakea muuta apua. Pidä huolta myös itsestäsi. Jos hän ei ole alkoholisoitunut pahasti, niin en näe estettä miksi et voisi olla suhteessa. Siitä masennuksesta ja sitä myötä juomisesta voi toipua.

Ei varmaan kannata. Olen alkoton mies ja sinkku täältä nyt kivat naiset hyvä mies hakemaan. En ole masentunut.

Kysy häneltä, mitä voisit tehdä hänen masennuksensa eteen. Yleensä masentuneilta puuttuu elämässä jokin päämäärä tai tie, jota pitkin kulkea. Joku motivaattori kateissa. Kysele mitä hän haluaisi elämältä. Jos ei mitään (kuten vakavasti masentuneilla yleensä), niin keksikää leikkimielisesti jotain mitä vielä hänellä kokematta. Milloin hän huomasi elämänlangan kadonneen? Kerro, että haluaisit enemmän, mutta hänen tilansa arveluttaa.

Älä ala mahdollisen kumppanin terapeutiksi, jos olet terapeutti, niin älä syö kuormasta. Tottakai pidemmässä parisuhteessa siihen jokainen tavallaan ajautuu jossain suhteen vaiheessa, mutta jos alkuasetelma on tuo, niin minusta no go.

jo pelkät masentuneet kannattaa kiertää kaukaa

1. Hurjan hauska
2. Hyvää seuraa
3. Sellainen ihminen, jota olet kaivannut

Mikä tässä on ongelma?
Masennusdiagnoosi?

Voi hyvänen aika....

Perustavanlainen fakta: Ei kannata. Siitä ei mihinkään pääse. Mutta hankala tilanne sulla jos oot todella ihastunut. Tietenkin ne tunteen vie mennessään ja huomaat itsesi myöhemmin karmeassa tilanteessa kun omatkin asiat ovat sekaisin ja olo näivettynyt myös henkisesti JOS masentuneella ei ole minkäänlaista halua parantua.
Jos on halua parantua toivoakin on ja parisuhde saattaa antaa hänelle sitä tukea ja turvaa mitä varmasti kaipaa.

Onko diagnosoitu masennus, nimittäin se että teet itse päätelmän ei tarkoita että hän olisi oikeasti masentunut. Mutta jos on diagnosoitu masennus niin sitä et pysty omalla tsemppaamisellasi ja tuella parantamaan, vaikka kuinka toivoisit. Ja jos on alkoholia runsaasti kuvioissa niin se ”heittää bensaa liekkeihin” masennusoireisiin. Sekä myös masennuksen syyt ovat oleelliset, jos hänellä on masennukseen joku selvä syy esim läheisen kuolema, ero tms niin masennus menee menetyksiä puimalla terapiassa ja muiden ihmisten tuella usein lopulta ohi. Mutta jos on elämäntapa masentunut että masennus ei ole tullut selvästä ylitsepääsemättömästä tapahtumasta tai elämänmuutoksesta niin pysy erossa.. Silloin kiusaat vain itseäsi ja huomaat lopulta kaiken elämänilosi ja energiasi valuvan pohjattomaan kaivoon josta et saa mitään takaisin. Semmoinen suhde ei tule olemaan hyväksi kenellekkään pidemmän päälle eikä siihen kannata tulevaisuutta alkaa rakentamaan. Sairaus tulee olemaan useammassa asiassa hidasteena ja läsnä kuin arvaatkaan.

Mutta jos on hoidon piirissä, asennetta parantumiseen päin ja alkoholin jättäminen kokonaan pois (tissuttelu myös ei auta) niin toivoakin on onnelliseen parisuhteeseen, vaikka se ei välttämättä sairauden takia voi aina olla vastavuoroista ja voimaannuttavaa. Vaatii itseltäsikin VAKAAN, lannistumattoman ja ymmärtävän asenteen. Onnea valitsemallesi tielle..

Näin niin kuin itse masentuneena ja traumojani työstävänä ihmisenä sanoisin, että minusta ei ole antamaan parisuhteessa sitä mitä suurin osa muista ihmisistä parisuhteelta toivoo. En kykene asumaan saman katon alla ja jakamaan arkea toisen kanssa samalla, kun kamppailen itsetuhoisuuden kanssa ja välillä ihan arkisetkin asiat vaativat valtavia ponnistuksia. Toinen joutuisi siinä vain omaishoitajaksi ja katkeroituisi tai minä katkeroituisin, kun joutuisin suorittamaan yhteistä elämää robottina samalla kun sisin vuotaa verta. Pystyn hädin tuskin huolehtimaan itsestäni ja tarvitsen tilaa voidakseni kohdella toista hyvin.

Olen kuitenkin löytänyt jonkun, jolle on ihan ok olla vähän vapaamuotoisemmassa suhteessa. Näemme kerran parissa viikossa ja pidämme muuten yhteyttä muttemme joka päivä. Juttelen hänelle asioista silloin, kun se tuntuu hyvältä, mutta työstän ongelmiani muilla tahoilla enkä tukeudu häneen kokonaan.

Sanoisin, että jos rupeat suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on mielenterveyteen ja elämänhallintaan liittyviä ongelmia, tarvitaan hitsin paljon avointa kommunikaatiota, molemminpuolista kunnioitusta, rajoja ja riittävästi muita, suhteen ulkopuolella olevia tukiverkkoja (ystävät, perhe, ammattiapu, vertaistuki, harrastukset, työ). Jos haluat suhteen, jossa kaksi pystyvää aikuista ihmistä viettää yhdessä mukavaa arkea, käy töissä, perustaa perhettä, harrastaa ja menee, masentunut ja alkoholisoitunut ihminen luultavasti ei yksinkertaisesti pysty sellaiseen, kun ei ole voimia. Sellaiseen elämään ei loikata yhdessä päivässä, vaan vuosien työn kautta, eikä onnistumisesta ole takeita. Jos taas saat ison osan tarpeistasi täytettyä muualla ja on ihan ok, että toinen on vähän rikki ja tekee sen mihin pystyy, niin suhde voi onnistua.

Kannattaa myös muistaa, että moni masentunut ja alkoholisoitunut ihminen esimerkiksi kärsii itsetuhoisista ajatuksista eikä toisen itsetuhoisuus ole sinun ratkaistavissasi ja saatat pahimmillaan joutua käsittelemään sellaista tilannetta, että esimerkiksi haluat irtaantua suhteesta ja toinen ei enää usko selviävänsä ilman sinua, tai että joudut muuten vetämään rajoja siihen, kuinka paljon voit olla apuna. Siitäkin huolimatta, että olisit tukena ja rakastaisit, et voi parantaa häntä ja kaikesta hyvästä huolimatta hän voi painua syvemmälle suohon ja silloin pitää tunnistaa, ettei tilanne ole sinun syytäsi jos et ole kohdellut toista henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisesti.

Kun muut tukipilarit ovat kunnossa, saan ainakin itse omasta seurustelusuhteestani valtavasti iloa, valoa ja toivoa ja pystyn nauttimaan kumppanini seurasta ilman, että olen pelkkänä taakkana. Silloin kun olemme yhdessä, meillä on paljon useammin hauskaa kuin surullista. Jos pystyt muistamaan teidän erillisyytenne ja rakastamaan toista kuin hyvänä ystävänä joka on vapaa tekemään elämällään mitä haluaa kunhan ei vahingoita sinua, kaikki voi mennä ihan hyvin. Saatat joutua hyväksymään "heikon surkimuksen" ja pidättäytymään siitä, että jatkuvasti potkit potkittua ja toisaalta pitämään puolesi, ettei hän ylly potkimaan sinua. Pystyttekö hyväksymään toinen toisenne sekä kannattelemaan itse itsenne?