Miten ihmeessä pääsee tunnetasollosesti irti puolisosta joka manipuloi, valehtele, tekee henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja jolta puuttuu empatia kyky?
Pahinta on se että hän saa puheillaan minut uskomaan että minun päässäni on vikaa ja siksi ansaitsen tuon kohtelun.
Jotta pystyisin hiukan kertomaan esimerkkiä niin viimeksi hän lähti toisen naisen kanssa treffeille, kertomatta siitä minulle. Hän oli monta tuntia vastaamatta puhelimeen.
Sitten kun tuli kotiin, kertoi että oli exän kanssa ulkona.
Sanoin että mua ei haittaa vaikka käy ulkona muiden kanssa (jos ei nyt ole mitään pettämisiä) mutta olisi kiva jos kertoisi tälläisestä menostaan ja varsinkin vastaisi puhelimeen kuin vasta 8tunnin kuluttua.
Hän sanoi ettei puolisoilla ole oikeutta kysellä toiselta. Yritin kysyä että miksi hän ajattelee näin, johon käänsi asia niin että minä olen sairas ja kuuluisin hoitoon. Sen jälkeen hän potki ja kuristi. Ja sanoi ”painu vittuun tai mä lyön sua saatanan kusipää”
Tämän jälkeen aloin itkemään. Hän meni sänkyyn ja sulki silmänsä.
Menin 30min päästä hänen luokseen itkien ja pyysin anteeksi. Mutta hän ei avaa silmiään, ollen selvästi hereillä.
Poistuin huoneesta.
Hän usein tekee siis niin että jos nostan mitään ongelma kohtaa esiin, kuinka asia voitaisiin ratkaista. Ja vaikka kuinka kauniisti yritän asian sanoa, niin hän kääntää asian että minä olen mielisairas ja toisinaan hän sitten käy käsiksi. Jonka jälkeen joko poistuu kotoa ja minä laitan viestillä anteeksi pyyntöjä.
Tai sitten hän on kotona. Istuu penkillä tms sulkien silmänsä eikä ota minuun mitään kontaktia. Vuorokauden ajan olen hänelle ilmaa, omin sanoin tämän on minulle rangaistus huonosta käytöksestäni.
Sitten kun ottaa kontaktia hän kertoo kuinka suosittelee minun hakeutuvan hoitoon tai sitten hän sanoo että jättää minut koska hänellä ei ole aikaa mun ongelmille. Ja minä itken ja lupaan parantaa Tapani.
Olen yrittänyt kovasti kasvattaa itseäni ettei minusta tuntuisi hänen tekonsa pahalta, enkä kysyisi mistään asioista mitkä mieltäni painavat. Mutta en osaa viedä ymmärrystäni tuolle tasolle, mille mieheni sen haluaa.
Mutta rakastan häntä ihan tolkuttomasti, hänessä on niin paljon hyvää ja sitten tulee ajatuksia jos olenkin sairas ja kohtelenkin itse miestäni väärin kysellessäni tarkoitusperiä asioihin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tekstini, ja sanoisi jotain mielipidettä. Jo se että kirjoitin tämän auttaa hiukan tätä olotilaa.
Pahinta on se että hän saa puheillaan minut uskomaan että minun päässäni on vikaa ja siksi ansaitsen tuon kohtelun.
Jotta pystyisin hiukan kertomaan esimerkkiä niin viimeksi hän lähti toisen naisen kanssa treffeille, kertomatta siitä minulle. Hän oli monta tuntia vastaamatta puhelimeen.
Sitten kun tuli kotiin, kertoi että oli exän kanssa ulkona.
Sanoin että mua ei haittaa vaikka käy ulkona muiden kanssa (jos ei nyt ole mitään pettämisiä) mutta olisi kiva jos kertoisi tälläisestä menostaan ja varsinkin vastaisi puhelimeen kuin vasta 8tunnin kuluttua.
Hän sanoi ettei puolisoilla ole oikeutta kysellä toiselta. Yritin kysyä että miksi hän ajattelee näin, johon käänsi asia niin että minä olen sairas ja kuuluisin hoitoon. Sen jälkeen hän potki ja kuristi. Ja sanoi ”painu vittuun tai mä lyön sua saatanan kusipää”
Tämän jälkeen aloin itkemään. Hän meni sänkyyn ja sulki silmänsä.
Menin 30min päästä hänen luokseen itkien ja pyysin anteeksi. Mutta hän ei avaa silmiään, ollen selvästi hereillä.
Poistuin huoneesta.
Hän usein tekee siis niin että jos nostan mitään ongelma kohtaa esiin, kuinka asia voitaisiin ratkaista. Ja vaikka kuinka kauniisti yritän asian sanoa, niin hän kääntää asian että minä olen mielisairas ja toisinaan hän sitten käy käsiksi. Jonka jälkeen joko poistuu kotoa ja minä laitan viestillä anteeksi pyyntöjä.
Tai sitten hän on kotona. Istuu penkillä tms sulkien silmänsä eikä ota minuun mitään kontaktia. Vuorokauden ajan olen hänelle ilmaa, omin sanoin tämän on minulle rangaistus huonosta käytöksestäni.
Sitten kun ottaa kontaktia hän kertoo kuinka suosittelee minun hakeutuvan hoitoon tai sitten hän sanoo että jättää minut koska hänellä ei ole aikaa mun ongelmille. Ja minä itken ja lupaan parantaa Tapani.
Olen yrittänyt kovasti kasvattaa itseäni ettei minusta tuntuisi hänen tekonsa pahalta, enkä kysyisi mistään asioista mitkä mieltäni painavat. Mutta en osaa viedä ymmärrystäni tuolle tasolle, mille mieheni sen haluaa.
Mutta rakastan häntä ihan tolkuttomasti, hänessä on niin paljon hyvää ja sitten tulee ajatuksia jos olenkin sairas ja kohtelenkin itse miestäni väärin kysellessäni tarkoitusperiä asioihin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tekstini, ja sanoisi jotain mielipidettä. Jo se että kirjoitin tämän auttaa hiukan tätä olotilaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
***
Olen vain jonkun verran lukenut psykologiaa ja olen ollut erityistyöntekijänä psykiatrisella osastolla noin kaksi vuotta.Ihan jonkin verran minusta nyt tuntuisi siltä että miehessäsi on sen verran narsistisia piirteitä että peilaa oman epäempaattisen käytöksensä aina jotenkin näköjään sinun syyksesi ja se ei tule tekemään itsetunnollesi mitään hyvää vaan nakertaa sinulta elämän pohjaa.Ja sitäpaitsi potkiminen ja kuristaminen on väkivaltaa ja jos käyt esim päivystyksessä näyttämässä nuo jäljet niin sinulla on ne näkyvillä terveystekstissäsi ja voit vaikka syyttää häntä väkivallasta sinua kohtaan.Olen nähnyt aikoinaan esim terveyspuolells liikkuvan varoitus filmin parisuhdeväkivallasta ja siinä mainittiin että tavallisin ja useimmiten suunta parisuhdeväkivallassa on pahenemaan päin jotenka senkin perusteella suosittelisin sinua eroamaan suhteestasi.On myös huonoa että olet jo ottanut hänen narsistien ja pahaan persoonallisuushäiriöön viittavan tavan ajatella maailmaa eli että kaikki syy on aina toisessa eli tässä tapauksessa sinussa että hän on jo pahasti päässyt horjuttamaan itsetuntoasi ja tapaasi ajayella maailmaa ja toisia ihmisiä.Et voi toisen huonoa ja epäempaattista käytöstä ottaa syyksesi jos et ole oikeasti hänelle kerta mitään väärää ilmeisesti tehnyt.Narsistia ja kovaa luonnetta ei yleensä muuteta joten ero olisi varmaan kannaltasi hyvä vaihtoehto.Väkivallta ainakin parisuhteessa yleensä vain pahenee jollei ymmärrä lähteä pois.
Tuollaista käytöstä ei kenenkään
tarvitse kestää.Miehesi asennoituminen on vaikeasti korjattavissa ,koska hän on lukossa
Ja hän etsii sinun korviketta ,sekä
kysymyksessä on mielentila häiriö
joka tulee miehille keski-iän lähestyessä.Et saisi ruokkia anteeksipyynnöillä lukkiutunutta tilaa
,koska se lisää ongelmaa.Sinun täytyisi
saada miehesi mielenterveys hoitoon
,koska ilman lääkitystä sinun elämäsi
muuttuu sietämättömäksi.
Paras hoito olisi ,että miehesi alkaisi
arvostamaan sinua ja huomaisi tekemänsä virheen ,niin aivosairauden
paraneminen olisi nopeinta.Toinen nopea korjaus olisi ,jos antaisit sille
kunnolla turpiin etkä lopettaisi ennen
kuin se pyytää anteeksi,mutta siinä
kärsii oma terveys.