Henkinen ja fyysinen väkivalta

Miten ihmeessä pääsee tunnetasollosesti irti puolisosta joka manipuloi, valehtele, tekee henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja jolta puuttuu empatia kyky?
Pahinta on se että hän saa puheillaan minut uskomaan että minun päässäni on vikaa ja siksi ansaitsen tuon kohtelun.

Jotta pystyisin hiukan kertomaan esimerkkiä niin viimeksi hän lähti toisen naisen kanssa treffeille, kertomatta siitä minulle. Hän oli monta tuntia vastaamatta puhelimeen.
Sitten kun tuli kotiin, kertoi että oli exän kanssa ulkona.
Sanoin että mua ei haittaa vaikka käy ulkona muiden kanssa (jos ei nyt ole mitään pettämisiä) mutta olisi kiva jos kertoisi tälläisestä menostaan ja varsinkin vastaisi puhelimeen kuin vasta 8tunnin kuluttua.
Hän sanoi ettei puolisoilla ole oikeutta kysellä toiselta. Yritin kysyä että miksi hän ajattelee näin, johon käänsi asia niin että minä olen sairas ja kuuluisin hoitoon. Sen jälkeen hän potki ja kuristi. Ja sanoi ”painu vittuun tai mä lyön sua saatanan kusipää”
Tämän jälkeen aloin itkemään. Hän meni sänkyyn ja sulki silmänsä.
Menin 30min päästä hänen luokseen itkien ja pyysin anteeksi. Mutta hän ei avaa silmiään, ollen selvästi hereillä.
Poistuin huoneesta.

Hän usein tekee siis niin että jos nostan mitään ongelma kohtaa esiin, kuinka asia voitaisiin ratkaista. Ja vaikka kuinka kauniisti yritän asian sanoa, niin hän kääntää asian että minä olen mielisairas ja toisinaan hän sitten käy käsiksi. Jonka jälkeen joko poistuu kotoa ja minä laitan viestillä anteeksi pyyntöjä.
Tai sitten hän on kotona. Istuu penkillä tms sulkien silmänsä eikä ota minuun mitään kontaktia. Vuorokauden ajan olen hänelle ilmaa, omin sanoin tämän on minulle rangaistus huonosta käytöksestäni.

Sitten kun ottaa kontaktia hän kertoo kuinka suosittelee minun hakeutuvan hoitoon tai sitten hän sanoo että jättää minut koska hänellä ei ole aikaa mun ongelmille. Ja minä itken ja lupaan parantaa Tapani.

Olen yrittänyt kovasti kasvattaa itseäni ettei minusta tuntuisi hänen tekonsa pahalta, enkä kysyisi mistään asioista mitkä mieltäni painavat. Mutta en osaa viedä ymmärrystäni tuolle tasolle, mille mieheni sen haluaa.
Mutta rakastan häntä ihan tolkuttomasti, hänessä on niin paljon hyvää ja sitten tulee ajatuksia jos olenkin sairas ja kohtelenkin itse miestäni väärin kysellessäni tarkoitusperiä asioihin.

Kiitos jos joku jaksoi lukea tekstini, ja sanoisi jotain mielipidettä. Jo se että kirjoitin tämän auttaa hiukan tätä olotilaa.