Minulle selvisi että vaimolla toinen mies ja muuttaa ensiviikolla uuteen asuntoon.
Lapset jää kotiin mutta miten selviän tästä ahdistuksesta?
Ei ruoka maistu, oksettaa , pyörryttää, itkettää.
Viikonpäästä on terapia.
Miten vastaavanlaisesta muut ovat selvinneet?
Onko jotain minne voisi yölläkin soittaa kun ahdistaa?
Lapset jää kotiin mutta miten selviän tästä ahdistuksesta?
Ei ruoka maistu, oksettaa , pyörryttää, itkettää.
Viikonpäästä on terapia.
Miten vastaavanlaisesta muut ovat selvinneet?
Onko jotain minne voisi yölläkin soittaa kun ahdistaa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Menet päivän kerrallaan eteenpäin. Riittää kun saat aina päivän iltaan. Sinä olet nyt tukipilari lapsille, he tarvitsevat sinua. Luota siihen että vaimo tulee jossain vaiheessa kärsimään yhtä paljon kuin sinäkin. Usein tuollaiset lähdöt alkavat aikanaan kaduttaa.
Saitko mitään selitystä? Millainen historia vaimollasi on? Rikkonaista perhettä tms, jota nyt toistaa omassa elämässään?
Sinun ei nyt auta kuin uskoa että elämä muuttuu vielä hyväksi, vaikka nyt kaikki romahtaakin.
Kiitos vastauksesta.
Todella karmivaa. Eihän näille mitään voi, kun kaikki sosiaalitantantat haluaa erota omista miehistään ja tukevat kaikkia eroja. Olet uhri ja löydät tukea meistä saman kokemeista. Parhaiten teet etsimällä MUUALTA tietoa siitä mitä tehdä, jos puoliso on kiimasta sekaisin.
Ei+ne+huoraajaämmät+mitään+oman+perheen+rikkomisesta+tajua.+Ovat+vielä+toisen+perheen+rikkomista+toisaalla+rakastajaltaan+vaatimassa+kaikien+oikeuksien+ninessä,+mitä+niillä+ei+oikeasto+edes+ole.+Tämä+pitäis+kaikkien+hullaantuneiden+miesten+tajuta,+ettei+niillä+mitään+oikeutta+vaatia+niiden+perheen+tuhoamista,+vaikka+ihastuneita+ovatkin,+mutta+suomen+naiset+haliavat+80%+etota+ja+sosiaalitantoilla+onat+fantasiat+tukensa+taustalla.+Järkyttävää,+mut+näin+tämä+menee.
Itselläni oli sama tilanne 2 kk sitten. Asia tuli täysin yllätyksenä. Todella pitkä yhteiselo takana. Mies ei osaa sanoa edes syytä teolleen. Itkua, vihaa, kiukkua..kaikkea oli päivät lähimpinä viikkoina. Hirmuisen suuri halu saada kaikki tieto asiasta. Päivä kerrallaan. Itselläni meni myös ruokahalu jota ei koskaan tapahdu muuten. Nyt kun 2 kk on kulunut olen päässyt siihen pisteeseen ettei voisi vähempää kiinnostaa mitä se toinen tekee. Olen onnellisempi kuin koskaan!! Nautin omasta elämästä. Elän elämää itselleni ja nuorisolleni. Ajan kanssa helpottaa.
Nuo sinun tunteet tuntuu samoilta mitä itsellä.
Ollaan nyt joulu asioista puhuttu ja päästy sopuun miten asiat hoidetaan ihan lasten takia .
Yöt on pahimpia kun asiat vyöryy päälle ja alkaa ahdistus.
Minun on pitänyt asia vain nyt hyväksyä ettei hän tänne enää jää.
Mutta kyllä tämä joulu ei unohdu koskaan.
Asiat oli vain tapahtunut kun netissä oli ollut.
Olin vielä illalla töihin lähdössä kun asia paljastui. En kyllä muista siitä yöstä mitään mitä töissä tein kun oli niin shokissa.
Kyllä siitä selviää. Voi olla, että huomaat jossain vaiheessa, että elämä onkin avoin sinullekin. Olet vapaa!
Tällä hetkellä ei kyllä sille tunnu mutta ehkä joskus........?
Onko sinulla ketää sukulaisia, jotka voisivat tulla auttamaan?
Voimia sinulle, Jumala on läsnä silloin , kun on ahdistus. Hän ei koskaan hylkää sinua ja Hän voi antaa kaiken ikävän muuttua hyväksi ja iloksi. Turvaa Jeesukseen.
On minulla suku lähellä.
Sanonpahan kaikille ketjuun vastanneille vahingonilosille, että vaimo on voinut kärsiä aikanaan vuosia ja helvetisti. Ero voi olla joskus helpotus, vaikka rankka monelle onkin. En silti toivo semmosta samaa tuskaa kellekkään vaan, että erosta toipuis mitä parhaiten. Onhan se nyt tosi paljon kivempaa, jos toinen erota haluaa, että hänen elämänsä olis mahdollisimman paskaa ja yksinäistä eron jälkeen. Tosi rakkautta sanon minä ja oikeesti enpä ihmettele, että kukaan niin rakastavasta ihmisestä eroon haluis.
Sanonpahan vain, että huoraavasta puolisosta olisi hyvä eräta ja helvetin äkkiä, kos se ei sattuisi ja niin helvetin kovasti ka rikkoisi kaikkia muita syuttömiä siinä perheessä. Mut eihän se perseläpi sitä tajua, mitä kaikille pahaa tekee ja heidän loppuelämäksi aiheuttaa. Vaan osaa täällä syylistää niinkuin sinä.
Eroonhan tarvitaan aina kaksi.
Ajattelisin asian niin että jos toisella on asioita mielenpäällä niin niistä voisi puhua ja koittaa selvittää eikä lennosta ottaa uutta kumppania.
Ei syyllistetä ketään.
Halusin vain neuvoja miten tällaisesta on selvinnyt.
Käykäähän terapiassa tai mualla asiantuntijoiden pakeilla, niin ymmärrätte asioista paremmin. Erotilanteet pitkittyy monesti sen vuoksi, että toinen ei kuuntele toista, ei halua korjata asioita, ei ota toista tosissaan tms. Vähitellen tunteet muuttuu/kuolee ja toinen löytää uuden, jos ei aiemmin ole erottu. Kyllähän se ikävältä kuulostaa, mutta jos toinen vaikka löytää ihmisen jota rakastaa niin kuka haluaa sellaista jättää käyttämättä. Kaikki ei ihastuksia ja rakkauksia löydä vuosittain, edes vuosikymmenittäin. En tiedä alottajan tilannetta ja sitä miten ovat tilannetta yrittäneet ratkoa. Vamitettavasti vaan tiedän tilanteita, joissa toinen on ollut mukamas äimänkäkenä toisen lopullisesta eropyynnöstä, vaikka pari on pitkään on ollut ongelmissa. Jotkut ihmiset on vaan ilmeisen hyviä ummistamaan silmänsä ongelmilta ja vähättelemään asioita. Toki on noita hetken mielijohteessakin eroavia, mutta varmaan vähemmistö. Ap: kommentteja en teilannut vaan joitakin vastaajia ja ap:lle sanoisin, että voimia sinulle. Se ahdistus mikä erosta on, on karmaisevaa, mutta usko että kyllä toinenkin siitä osansa on saanut ja saa vielä jatkossakin. Mutta joskus aaiat voi olla paremmin.
Eroon tarvitaan vain yksi, oikeasti. Toinen, tässä tapauksessa vaimosi ei ole puhunut, koska on kenties ajatellut, ettei siitä ole mitään hyötyä ja iloa kenellekään. Ehkä päinvastoin, haittaa. Tai sitten on puhunut, mutta et ole halunnut kuulla. Ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa puhe ei ole juuri se tärkein juttu.
Noita uusia kumppaneita ei noin vaan oteta lennosta. Ne tulee kohdalle, jos tulee. Todennäköisesti tulee, kun oma liitto on jo tunnekuollut.
"Jotkut ihmiset on vaan ilmeisen hyviä ummistamaan silmänsä ongelmilta ja vähättelemään asioita. "
Juuri näin. Kun on vuosia ollut tuollaisessa liitossa, yrittänyt saada toimintaa ja sen toimimaan, niin ymmärtää. Kun toinen vähättelee, mitätöi tai väistää jatkuvasti, ei liitto onnistu, puhumattakaan, että se pysyisi elävänä.
Itse hain eroa puhuttua siitä exälle kuten kaikesta mahdollisesta muusta ennen sitä lähes neljä vuotta. Tästä huolimatta ero tuli exälle "yllätyksenä" ja se oli hänen mielestään "hätäinen ratkaisu".
Vuosi omasta erostani, kun miehen pitkään jatkunut salasuhde työkaverinsa paljastui. Muistan nuo kamalat tunteet, joita käyt nyt läpi. En pystynyt nukuumaan, en syömään, kuin robottina suoritin työt ja huolehdin lapsista ja samalla arjen tahdilla tein muutot ym. eroon liittyvät asiat. Kauheinta oli se huiputetuksi tulemisen tunne ja tunne siitä, että koko avioliitto ja menneisyys tuntui valheelta ja turhalta ajanjaksolta. Fyysiset oireet lopulta tulivat niin pahoiksi, että oli pakko jäädä hetkeksi sairauslomalle. Siitä pysähtymisestä alkoi oikea toipuminen, kun pystyin antamaan tunteiden tulla ja olla hetkisen. Ei ollut helppoa, mutta nyt on jo parempi olla. Pidä itsestäsi huolta, hae ammattiapua, pidä ystävät lähellä, anna tunteiden tulla. Eroryhmää suosittelen. Anna vihankin tulla, mutta myös mennä. Selviät kyllä. Paljon voimia Sinulle!
No omasta kokemuksesta voisin sanoa, että hommaa lääkäriltä unilääkkeitä. Väsyneenä asiat tuntuvat kaksin verroin kamala multa.
Toinen neuvo on, että lue tällaisia eropalstoja ja voit mennä eroryhmäänkin. Kohtalontovereiden kuuntelu helpottaa.
Kolmas neuvo on (jos hsluat (*kostaa*.). Käsittele kaikki eroon liittyvät asiat niin neutraalisti kuin mahdollista. Älä itke, älä kiukuttele, pidä oikeuksistasi kiinni, mutta älä huijaa. Neutraalius panee naisen ihmettelemään, että noinko helppoa se olikin, enkö merkinnytkään mitään.
Neljäs juttu on, että luota siihen, että petoksella alkka jossain vaiheessa potkia takaisin pettäjän huonon o. A tunnon tai homman kumman epäilysten muodossa tai jännittävän salasuhteen arkipäiväistyessä
Luota itseesi. Toki selviät. Sukukin siinä lähellä. Kai se ex-vaimokin joskus lapsia hoitaa? Ja ellei hoida, niin vastaavia tapauksia on paljon - etenkin niin päin, että mies muuttaa uuden naisen luo. Ja koska nuo äiditkin selviävät lasten kanssa yksin - jopa ilman mitään tukea - niin kyllä sinäkin selviät. Järkyttynyt tietysti voi olla, se menee ohi. Hyvä, että sinulla on terapia varattuna.
Ahdistus ei ole vaarallista. Läheisille ihmisille kannattaa avautua. Keskity itseesi ja lapsiin. Kokemusta on erosta. Lupaan,että olisi paranee ja ajatukset kirkastuvat aja kanssa.