Onko käyty Korvat auki -yhdistyksen konserteissa? Miltä maistuu maamme nuorin säveltäjäsukupolvi? Mitkä ovat näkymät? Itselleni on kyllä joukosta erottunut Sampo Haapamäki, joka ei ole siis enää nuorinta sukupolvea, mutta kuitenkin. Oma ääni hänellä ei ole ehkä oikein päässyt vielä kehittymään, liikaa vaikutteita Lindbergiltä ja Puumalalta, jotka ovat häntä opettaneet. Kuitenkin hänen musiikkinsa on ottanut minut. Muut 70-luvulla syntyneet säveltäjät Suomessa eivät juurikaan viehätä. Haapamäki on myös ikäisekseen harvinaisen taitava, muistuttaa opettajiaan siinä mielessä. Mitäs muut on mieltä? Iskeekö Pulkkis, Lyytikäinen, Fagerlund? Tunnetteko Haapamäen Avenuen ja Widen?
Korvat auki -konsertit
säv. opiskelija
3335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen soittanut Sampo Haapamäen Widea. Ekalla kerralla se ei oikein auennu mulle, mutta vuotta myöhemmässä konsertissa se toimi tosi hyvin. On kyllä mielenkiintoista olla esittämässä teosta säveltäjän itsensä kanssa. Eikä Sampo nyt niiiin vanha vielä ole, vasta 26-v. :)
Lyytikäisen Helsinkiin-oopperan näin ja tykkäsin musiikista, oli helppo kuunnella (sanokaa vaan, että se ei tee musiikista hyvää, olen samaa mieltä, mutta ei minusta uudenkaan musiikin tarvitse olla liian vaikeasti lähestyttävää).
Kerran olen soittanut Korvat auki -orkesterikonsertissa, ja täytyy myöntää, että olin ihan pihalla. Kappaleilla oli ihan liian vähän harjoitusaikaa, enkä oppinut niistä yhtäkään kunnolla, koska en ollut soittanut uutta musiikkia ennen oikeastaan yhtään. Nyttemmin tilanne voisi jo olla toinen, kun kokemusta on tullut lisää. On sääli, että uutta musiikkia opetetaan niin vähän. Jos siihen olis tottunut pienestä pitäen, niin ei olis sellasia ennakkoluuloja, mitä monilla on...
Ei se Haapamäki tuon vanhempi ollutkaan, muistin hieman toisin. Wide on vaikea kappale (myös yhteissoiton kannalta) eli hyvin soitat, jos sitä olet ollut tekemässä. Olen itse kuullut siitä tuoreen levytyksen, joka tuli ABAM:n sävellyskilpailujen kylkiäisenä. Se ainakin toimii (hyvin soittajien käsissä) upealta! Mutta ei voi kiistää Lindberg-vaikutteita, ne ovat kiistattomat. Mutta Wide:ssa kuuluu toki myös oma kokemus ja näkemys, nykyajan nuorisokulttuurin maku. Kuulee, ettei se ole Lindbergiä vaan Haapamäkeä!
Mielestäni nykymusiikin ei tarvitse olla ollenkaan vaikeasti lähestyttävää. Usein kuitenkin hyvä kappale aukeaa kokonaan (kokonaan ja kokonaan...) vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Minulle jää usein hyvästä kappaleesta hyvä maku ensimmäisen kerran jälkeen, se jää jotenkin kaivertamaan, ja sen kuulisi mielellään uudestaan. Mutta siitä rupeaa varsinaisesti nauttimaan vasta myöhemmin. Widen kanssa kävi juuri näin.
Haapamäen Avenuen kuulin viime lauantaina Korvien konsertissa. Upea kappale sekin, vaikka se on vielä vähän siellä "kaiverrus" -asteella. Pitäisi kuulla uudestaan pari kertaa. Mutta se on hyvin erilainen kuin Wide. Yhtä kauniita ja maukkaita sointeja, sointuja ja värejä siinä, Avenuessa, kyllä on. Haapamäellä on hyvä maku ja hyvät edellytykset toteuttaa sitä. Avenue on vuodelta 2000, alttosaksofonille ja pianolle sävelletty. Wide taas vuodelta 2001, pianolle, klarinetille, viululle, alttoviululle ja sellolle. Haapamäki on opiskellut sävellystä vuodesta -98 Siballa. Eli siitä voi laskea, kauan hän on ehtinyt opiskella ennen näitä teoksia. Harvinaista kypsyyttä ja työtarmoa.
Tästähän tuli varsinainen Haapamäki-ylistys. Kuulin samaisessa konsertissa Lyytikäisen Rosson vuodelta 2001 alttosaksofonille ja pianolle. Hieno kappale sekin. Osaava on hänkin, ehkei kuitenkaan samalla tavalla räiskyvä kuin herra H. Ei tarvitse ollakaan.
Tuosta uuden musiikin soittamisesta ja opettamisesta sen verran, että se voi ihan hyvin olla käsikädessä muunkin musiikin kanssa. Ja samoin muukin musiikki, kevytkin. Ei tarvitsisi niin kauheasti problematisoida näitä asioita, musiikkia se vain on. Sitä jää monesta asiasta paitsi, jos asenne on nurjamielinen. Ei kannata, moninaisuus on rikkautta. Itse en kaihda mitään. Kuuntelen Xenakisia rinnakkain T.A.T.U:n kanssa, ja kivaa on!
Lopuksi vielä haluaisin puhua sooloteoksista nykymusiikissa. Lauantain konsertissa oli monta teosta soolosaksofonille. Ei huonoja kappaleita, mutta paljon kyllä vaadin yksiääniseltä musiikilta. Pitää olla jotakin erikoista, että jaksan kuunnella. Franco Donatonin Clairissa klarinetille on sitä jotain. Kuunnelkaa.
"Olen itse kuullut siitä tuoreen levytyksen, joka tuli ABAM:n sävellyskilpailujen kylkiäisenä." Luulisin, että tuo on juuri se, jonka soitimme syksyllä 2002 Korvien juhlakonsertissa. Harmittaa, kun soitimme sen aika paljon paremmin 2003 Hampurissa ko. sävellyskilpailun palkintojenjakotilaisuudessa, eikä se tullut nauhalle. Tuo versio sitten julkaistiin, kun ei ollut aikaa kokoontua sitä uudelleen nauhoittamaan... No, kun se säveltäjän mielestä on julkaisukelpoinen esitys, niin mikäs siinä :)
Tuosta opettamisesta vielä, että vaikuttaa siltä, että musiikkioppilaitosten uusien tasosuoritusten myötä tilanne muuttuu parempaan suuntaan. Uusissa tutkinnoissa perinteisen klassisen lisäksi pitää olla vähintään ohjelmistossa aikamme musiikkia ja myös omien sävellysten tekoon ja improvisointiin kannustetaan. En tiedä, mitä mieltä vuosikausia opettaneet ovat tällaisista uudistuksista, monikin on varmasti urautunut ja opettaa vanhaan malliin edelleen, mutta minä aloittelevana opettajana ja siinä ammatissa tulevaisuuden elantoni hankkivana olen innoissani :) Ns. taidemusiikin lisäksi tykkään soittaa kaikenlaista muutakin kansanmusiikista progeen, joten mulle ei ole ongelma, jos joku oppilas kiinnostuu enemmän jostain muusta kuin Suzuki-vihoista (mitenkään väheksymättä niitä, loistavaa matskua viulunsoitonopiskeluun). Siitähän nyt ollaan huolissaan, kun pojat ei halua soittaa viulua, niin yksi syy saattaa olla se, että alkeismatskuista puuttuu räväkkyys ja irroittelu, aina pitää soittaa sievästi kivoja pikku kappaleita. Että ei menisi ihan offtopicin puolelle, lisään loppuun, että nyt kaikki säveltäjät tekemään kappaleita myös kasvavalle muusikkosukupolvelle, joka sitten isona esittää loistavasti niitä teidän vaikeita teoksia, kun pohja on luotu jo pienenä ;)