Miten 4-5-kympiset naiset, haetteko parisuhdetta rakkauden, seksin, talouden vai esim. matkailukaverin vuoksi?
Onko seksillä merkitystä ja mikä olisi hyvä määrä kuukaudessa?
Itselle nuo kaikki on hyviä juttuja, seksiä olisi hyvä olla monta kertaa viikossa.
Onko seksillä merkitystä ja mikä olisi hyvä määrä kuukaudessa?
Itselle nuo kaikki on hyviä juttuja, seksiä olisi hyvä olla monta kertaa viikossa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En mene ihan vielä tuohon kategoriaan, mutta neljäänkymppiin on enää muutama vuosi. Kumppanuus on minulle päällimmäinen syy miksi haluaisin parisuhteen. Käytännössä siis se, että elämän voisi jakaa toisen ihmisen kanssa. En halua sellaista suhdetta, jossa molemmilla on omat asunnot ja elämät toisesta erillään. Toki omia ystäviä ja harrastuksia pitää molemmilla myös olla. Ei voi aina nyhjätä toisen kyljessä. Huolisin kuitenkin vain sellaisen kumppanin, jonka seurassa aidosti viihdyn, jonka kanssa tykkään jutella ja jonka kanssa on samoja kiinnostuksen kohteita.
Tietysti seksi ja läheisyys on tärkeää. Ne ovat se liima, joka pitää parisuhteen koossa. Ilman niitä parisuhde väljähtyy ennenpitkää. Toki parisuhde voi olla hyvä ystäväsuhdekin, mutta hyvienkään ystävien kanssa haluaa harvoin jakaa koko talouttaan (enkä nyt puhu vain rahasta). Jos seksiä ja läheisyyttä ei ole, niin toisen jatkuva läsnäolo alkaa yleensä jossain kohtaa ärsyttää. Toisen huonot tavat ja ärsyttävät piirteet (ihan kaikilla on noita molempia) ovat paljon vaikeampia sietää, ilman seksistä ja läheisyydestä saatavia mielihyvähormoneja :D Itse haluaisin seksiä varmasti ainakin 2-3 kertaa viikkoon, mutta pärjäisin ehkä yhdelläkin kerralla. Läheisyyttä kuitenkin kaipaan ihan joka päivä.
Taloudellisista syistä en miestä tarvitse. Se puoli on hyvässä kunnossa ihan näinkin. Omasta kokemuksestani miehet ovat pikemmin taloutta rasittava, kuin sitä kohentava tekijä. Vaikka heillä olisi hyvät tulot, niin aina tuntuu olevan hyvät menotkin. Jokainen kuitenkin tehköön omillaan mitä haluaa.
n38
Kaunis kirjoitus. Noin minäkin ajattelen, mutten osaa sitä noin hyvin selittää. Olet hieman nuori, vaikka nuorekas olenkin, olen juuri 5-kympin ylittänyt. Tuommoinen nainen olisi kiva :)
Olen parisuhteessa ja siinä rakkauden, seksin ja (matka)kaveruuden vuoksi. Minäkään en taloudellisista syistä miestä tarvitse, vaan mies on siinä suhteessa kuluerä. Luulen, että miehet lähes poikkeuksetta kuluttaa ainakin sen minkä tienaa ja itseensä. :)
Seksiä on kerran tai pari viikossa, mutta voisi olla enemmänkin varmaankin meidän kummankin mielestä. No lomilla onkin vähän enemmän, mutta työ vie tämän ikäisiltä lähes kaiken energian. ikää meillä 6-kympin tienoilla. Minä alle ja mies yli.
Naiset etsivät vain taloudellista elättäjää/hyötyä. Seksi on siinä alussa se pakkollinen "pahe" jota pitää antaa että miehen usko pysyy. Minä kun olin nuorempi nainen halusi tietää rahatilanteeni, kun sai sen selville suostui kanssani kihloihin ja sen jälkeen en enää säästöjäni nähnyt eikä juuri seksikään enää naista kiinostanut.
Naiset tosiaan vaistomaisesti etsivät miehestä vahvoja geenejä ja parasta mahdollista suojaa ja resursseja jälkikasvulle. Kaikenlainen vahvuus, myös rikkaus, on naisesta aidosti seksikästä. Tässä ei ole mitään kiistanalaista eikä halveksittavaa.
Ihastunut nainen haluaa myös aidosti seksiä ihastuksen kohteen kanssa. Mutta toisin kuin miehellä, jolle seksi on parisuhteen loppupiste, naiselle seksi on suhteen alkuvaihe, jota seuraa raskaus ja katraan elatus. Niinpä on luonnollista (ja tieteellisesti todennettu!) että nainen menettää kiimansa rakastamaansa miestä kohtaan muutamassa kuukaudessa tai vuodessa. Kiima syttyy palavana uudestaan, kun nainen ihastuu uuteen mieheen.
Siis sekä mies että nainen noudattavat luonnollista ohjelmointiaan. Turha tästä on kenellekään katkeroitua, vaikka pysyvä yhteinen onni onkin sula mahdottomuus.
Suhteen tilaa kun aloitetaan määrittelemään seksin hyvyyden ja kertojen määrän kautta. Suhteelta lähtee pohja. Ihmisen kanssa pitää pystyä elämään kaikki muut vaiheet ilman, että seksillä paikataan suhteen kaikki muut ongelmat.
Ei kerrat vaan laatu.
Nuo vaihtoehtosi kun sulautuvat yhteen. Luulen että edessäsi on elämääsi laadukas ihminen.
Miehen näkökulmasta sanoisin, että elämältä lähtee pohja, jos seksiä ei ole.
Ymmärrän hyvin kantasi.
Parisuhteissa naisesta tulee pelkkä objekti, jos keskitytään vain miehen pohjan pitelyyn.
Noinhan se on jos totta puhutaan, itselläkin on heikko itsetunto sekä ärtyneisyyttä kun puoliso ei halua enää seksiä, tosin eroaminenkaan ei houkuttele taloudellisen tilanteen osalta.
Olen mies, joten en osaa vastata naisen puolesta, mutta mies tapaa harvoin yli viisikymppistä puoleensavetävää naista. Itse olen tavannut kerran ja hän oli ranskalainen ja vietin ikimuistettavan yön laivamatkalla Stogikseen vuosia sitten.
En etsinyt yhtään mitään, vietin normaalia iloista nuoruutta kaveriporukoissa. Siellä oikea ihminen tuli vastaan etsimättä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kemiat natsasi yhteen, hänen kanssaan vain oli niin luonnollista olla ja tosi kivaa.
Olemme olleet parisuhteessa jo parikymmentä vuotta. Meillä kyseessä oli silloin ja on yhä rakkaus ja halu olla toistemme kanssa kimpassa. Emme yhäkään etsi mitään, eletään ja nautitaan elämästä yhdessä.
Noin se pitäis mennä, mullakin meni alussa mutta 30 yhteistä vuotta muuttaa ajatusmaailmaa kun käsikirjoitusta ei ole. Rakkaus on muutunut kiintymykseksi toista kohtaan, ei himoa ei seksiä vain arki näyttäytyy olollaan.
Kaikki nuo olis kiva juttu samassa paketissa, mutta eihän tommonen putkiaivoisten mieaten kanssa onnistu.
Kieltämättä naiset ajattelevat joskus eri tavalla. Voisiko sen kääntää vahvuudeksi?
Viime aikoina on uutisoitu, kuinka jatkuva asioiden keskeyttäminen johtaa suureen tehottomuuteen. Olisiko tuo miesten haukkumasana "putkiaiivoisuus" sittenkin vahvuus? Jos jotkut leidit aloittavat monia askoita, mutta eivä saata mitään loppuun, mihin se johtaa?