Olen aika hiljakkoin eronnut, ja hommannut itselleni oman kodin jossa akankuvatukset ei määräile. Tuntuu kuin elämä hymyilisi taas niinkuin ennen avioliittoa.
Nyt ajattelin lueskella sivustolta minkälaiset jutut sinkkuja puhuttavat, mutta huomaan että palstalla onkin vain katkeroituneita vanhoja piikoja ja - poikia.
Sinkkuus on vapaaehtoista ja positiivista, yksin jääminen vastaavasti surkeaa ja katkeroittavaa.
Nyt ajattelin lueskella sivustolta minkälaiset jutut sinkkuja puhuttavat, mutta huomaan että palstalla onkin vain katkeroituneita vanhoja piikoja ja - poikia.
Sinkkuus on vapaaehtoista ja positiivista, yksin jääminen vastaavasti surkeaa ja katkeroittavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin, vapaaehtoisuus taitaa olla se juju.
Mene pois.
Palstalla on kovin vähän älykästä keskustelua...
Joo, on eri asia olla yksin kuin olla yksinäinen. Esimerkiksi joulun alla yksinäisyyden tunne kuulemma korostuu, kun lapsiperheen joku vanhempi toteaa mahdolliselle yksinäiselle kadehtivansa tätä, kun saa niin rauhassa olla. Yksinäisyys ei valittuna on karmaisevaa ja monet yksin elävätkään, jotka mennä töhöttävät muiden ihmisten ympäröiminä, eivät välttämättä tätä tajua. En tiedä, mun sydäntä nämä jotenkin riipaisee.
Suosittelen unohtamaan tämän porukan täällä. Pieni piiri pyörii, ts. muutama ihminen on ottanut tämän olohuoneekseen ja keskustelee täällä keskenään nyt jo ties kuinka monetta vuotta peräjälkeen.
Nikit voi vaihtua, mutta sama jengi kirjoittaa täällä aina.
40%+aloituksista+on+Allun
Juu ei asunnolla jonoa ole kun on ulkohuussi ja suihkuna toimii vanha pihasauna.
Baarissa näitä emäntiä sitten tuleekin iholle hönkimään ajoittain kun luulevat kaiketi kovaksikin panomieheksi :'D
"Olen aika hiljakkoin eronnut, ja hommannut itselleni oman kodin jossa akankuvatukset ei määräile. --- ..huomaan että palstalla onkin vain katkeroituneita vanhoja piikoja ja - poikia."
Sovit tuhon joukkoon kuin nenä päähän 😄
xLiner
"Olen aika hiljakkoin eronnut, ja hommannut itselleni oman kodin jossa akankuvatukset ei määräile. -"
Nyt menee asian vierestä mutta melkein noin sanoi exäni kun otin hänestä eron. "Enää ei akat määräile" oli hänen sanansa.
Mutta kuinkas sitten kävikään. Oli jostain löytänyt itseään toista kymmentä vuotta vanhemman naisen, ja pian jo asuttiinkin yhdessä. Kauan se onni ei kuitenkaan kukoistanut vaan akkapa alkoikin määräillä ja oikein kunnolla. Enimmäkseen henkistä väkivaltaa mutta myös fyysistä. Me jotka asiasta tiesimme yritimme saada exän tajuamaan että nyt on paras lähteä. Ei myöntänyt mitään, selitteli ja valehteli päivänselvissä asioissa. Tätä kesti monta vuotta kunnes eskaloitui siihen että ambulanssia tarvittiin. Vasta sitten pyysi apua ja sai, ja asuu nyt omassa kodissa yksin. Tosin katkerana ja masentuneena. Ja minä? Minä olen elänyt onnellisesti sinkkuna erosta lähtien, enkä osaani vaihda. Ei ole parisuhde mikään onnen tae jos ei sinkkuuskaan, mutta on viisasta valita parempi vaihtoehto.
Että näinkin voi käydä.