Hei! Uskaltauduin laittamaan profiilini Suomi24-treffeille, vaikka olen jo yli neljäkymmentä ja sukulaiset ja kaverit sanovat, että ei tässä iässä enää ole kovin suuria mahdollisuuksia löytää itselleen kaveria. Niin. Löytyihän se aviomies silloin parikymppisenä ollessa, mutta liitto ajautui eroon viisi tai kuusi vuotta sitten.
Kertokaapa kohtalontoverini, onko teitä onnistanut keski-iän kynnyksellä löytää toveria joko Suomi24-treffeiltä, muilta netin treffipalstoilta tai muulla tavoin?
Kertokaapa kohtalontoverini, onko teitä onnistanut keski-iän kynnyksellä löytää toveria joko Suomi24-treffeiltä, muilta netin treffipalstoilta tai muulla tavoin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei ole, ei. Ei suomi24:stä, eikä muualtakaan.
Todella pahalta näyttää...ja nyt alkaa laiskistumaan ja harrastukset ja työ vie ajan.
Tuo on tosi juttu, kyllä näyttää hankalalta. Pitäisi olla enemmän vapaa-aikaa niin pystyisi paremmin keskittymään seuran hakuun.
minulle kumppani (44 v) ja ystävälleni löytyi myös (nainen40/mies30).
Siis miksi ei löytyisi,itsellä natsasi ensimmäinen treffikumppani ja eletään yhdessä toista vuotta.
Ei kun hakemaan!
Yhteydenottoja ainakin satelee ja tosi kivaa kirjeenvaihtoseuraa on löytynyt, ketään en ole vielä tavannut.
Kai se vähän riippuu siitä mitä sieltä hakee. Jos on kauhean tosissaan ja epätoivoinen, niin se on jo omiaan karkottamaan miehiä (ja naisiakin). Jos taas on enempi liikkeellä siihen malliin, että katsotaan mitä täältä löytyy, niin siellä on kivaa.
Ja sitten miehet kokee vaikeana sen, että naiset luettelee siellä hirveät vaatimukset, joihin ei kukaan normaali suomalainen mies mahdu. Muistakaa siis tämä suomalaisten huono itsetunto, kun laitatte sinne niitä toiveitanne.
Osa miehistä ehdotti heti tapaamista, mistä kohteliaasti kieltäydyin, kun en lähde tapaamaan ketään, josta en mitään tiedä. Nyt kun on kirjoiteltu pari viikkoa, on pari tyyppiä onnistunut herättämään mielenkiintoni, ja seuraavaksi vuorossa on tapaamiset.
Minusta tuntuu, että miehillä niitä vaatimuksia vasta onkin! Oon 53 ja flirttejä ei juurikaan tule eikä omiinikaan vaivauduta vastaamaan, edes kieltävästi.
Ikäiseni miehet haeskelevat 30 v. naisia, joten aika pessimistiseltä näyttää.
Enkä todellakaan ole epätoivoisen tosissani liikkeellä, yksin elokin on vaihteeksi oikein mukavaa.
Reilu kaksi vuotta sitten kirjoittelin 40 chatissa niitä näitä useammallekin. Mutta yhden kanssa alkoi juttu luistaa yhä enemmän. Ja siitä tietysti s-postilla jatkettiin. Hauskoja,persoonallisia olivat postit ja muljauttivat mukavasti sydämessä.
No sitten tehtiin tärskyt Prisman parkkihalliin, autot vieretysten ajettiin. Kahvittelu Hesessä venyi ja venyi. Olin kuin 15-kesäinen tytönhupakko, niin "kolahtivat kemiat"
Siitä asti on seurusteltu, matkaa välillämme
75 km, joten ei sekään mahdoton. Ihan lastemme, työn yms takia emme VIELÄ ole yhteen muuttaneet. Eikä tässä iässä mikään kiire enää minnekään.
Tärkeintä että on joku jota rakastaa pyyteettömästi ja yhteiset mukavat hetket vaikkapa pilkkijäällä tulevina pyhinä.
Kyllä se eteen tulee elämäntoveri niin kaksymppiselle kuin liki viiskymppiselle,
usko pois.
t. pari vm-57
löytyi toissa vuonna 9-yhdistää palstan kautta. Mulla oli ikää silloin 46. Vuosi pörrättiin yhdessä mentiin vihille ja nyt tulee eka aviovuosi täyteen. Hyvän löysinkin - kaikissa meissä omat vikammekin - vaikka näyttäisi tuo ukkoni muillekin kelpaavan. Kukaan ei hae ketään kotoa ja aina kannattaa pitää verkkoja vedessä. Minäkin olin jo luovuttaa ja ajattelin että elämä jatkuu sit yksin. Unohdin sit poistaa ilmoituksen ja sit kävi näin... Ehkä ihmiset löytäisivät rinnalleen ystävän helpommin kun vähän laskisivat rimaa. Sitäpaitsi olen huomannut että meidän ikäisiä menee yllättävän paljon naimisiin lehtien vihkikuvien perusteella.
Toivotan sinulle onnea! Varo huijareita!!!
Ensin aviomieheni löysi netistä tai sätistä tai muuten tietokoneeltaan uuden muijan. Jätin ukon. Sen jälkeen löysin itse uuden miehen, kapakasta kännissä ja vastoin kaikkia järkeviä ajatuksia menin sen kanssa ensi tapaamisella sänkyyn. Yhtä on pidetty siitä asti; nyt jo kymmenen kuukautta, ja hyvältä tuntuu. Kapakat ja kännit kun olivat poikkeustila kummallekin niin niitä ei ole kaivattu. Ex-mieheni taas on tällä hetkellä tietääkseni sinkku, mutta ehkä hän hakee täältä taas uutta... pieni vihje: ei kannata...
Kaveri pehmitti meikäläistä tammikuun alusta saakka kohteliailla ja vitsikkäillä viesteillään. Ajattelin, että mukava mailikaveri, ei muuta, ja vastailin samaan sävyyn takaisin.
Samaan aikaan tuli ronskeja ehdotuksia ja suoria seksipyyntöjä, alastonkuvien pyyntöjä yms. Mukaan mahtui myös yksi "huijari" jolla oli useampi profiili ja jonka jutut ei enää pysyneet kasassa, kun ei enää muistanut mitä kenenkin kanssa oli viestitellyt...
Lopulta kyllästyin täysin ja poistin profiilini. Tämän kohteliaan miehen kanssa jatkoimme sitten sähköpostitse. Ja tällä hetkellä ollaan sitten jo tapailtu muutaman kerran, harrastettukin kaikenlaista ;) ja hyvin menee.
Kyllä mulle ainakin on löytynyt eron jälkeen seuraa, vakavampaa (nyt meneillään, löysin
kotikylän paikallisesta kuppilasta, ohhoh!)
ja lyhytaikaisempaa seuraa, oon "jo" 45v.
Välillä on toki ollu yksinäisiäkin hetkiä, välillä
vähän ylitarjontaakin.
Monet mun ystävät ja tutut keski-ikäiset
miehet ja naiset on alkaneet seurustella tai menneet jopa naimisiin vielä näin vanhempana :)
Kumppani on löytynyt esim. deittipalstoilta, harrastusten parissa, ravintolasta.
Nou hätä siis !
Mahdollista se on, mutta ei mikään takuuvarma automaatti.
Yrittäjiä löytyy, suurin osa äläpähättäile-luokkaa eli joko petiinvonkaajia tai huvikseen seikkailijoita. Joukossa on ihan oikeita ihmisiä mainostettua enemmän, mutta sen sopivan löytäminen on tuurista kiinni. Rivien välistä lukemista tarvitaan ja toisaalta pitäisi olla avoin mieli ryhtyä rohkeasti kirjoittelemaan ilman ennakkoluuloja.
Itse löysin miesystävän Treffeiltä vahingossa vastattuani kohteliaasti ensi alkuun aivan mielenkiinnottomalta vaikuttavalle miehelle. Suhdetta rakennetaan ja särmiä hiotaan, enpä olisi muutama kuukausi sitten uskonut mokomaan!
Silmät auki ja kaikki anturit käytössä, ynnä rutosti onnea - kyllä se on mahdollista:)))
Työn merkeissä tavattiin, kiinni toistemme silmiin jäätiin ja unohtui työasiakin sivuseikaksi. Itsemme kooten saimme työasian hoidettua ja varovaisen sähköposti viestinnän alkoi varsinainen hullumylly, kaksi vapaata keski-ikäistä oli kuin teini-ikäiset rakastavaiset. Ihastuimme, rakastuimme ja lyhyen seurustelun jälkeen menimme naimisiin. Pitkään olimme kumpikin eläneet sinkkuina ja nyt nautimme toisistamme ja rakkaudestamme. Mivä en mitään/ketään etsinyt, näköjään se vain tulee jos on tullakseen - rakastuminenkin.
Minkähän takia tän ikäinen mies alkaa käyttäytyä kuin teini, kun sen oikean tapaa pitkän etsinnän jälkeen. Niin näköjään vastapuolikin :)
Kyllä löytyy kumppaneita.Olen itse 51v mies ja olen hakenut 36v - 47v naisia,ei ongelmia.Viime keväänäkin(työillä kevättä rinnassa?)yhteyden ottoja tuli niin paljon etten enään tiennyt miten järjestellä tapaamisia.Ikä jakautuma oli 35v - 48v.Mielestäni laitoin ns.perusilmoituksen en mitään kehuja ym ym.Kyllä keski-ikäiset täältä seuraa saa.Toinen asia on sitten se että onko kranttu tai valikoiva sitten melkeen jää nuolemaan näppejään.Tosin jokin taso täytyy olla,ja se että käykö kemiat yhteen.Mulla on ainakin ne sovitut treffit menneet ok, kyllä toinen osapuoli on saapunut sovittuun tapaamisiin.Täytyy myöntää ensi tapaamisissa on joskus käynyt ettei jutut ole loksahtanut kohdalleen esim jos toinen on kuvitellut toisesta jotain muuta ja toteaakin treffeillä ettei se olutkaan sitä mitä odotti niin silloin on kohteliaasti puolin ja toisin sanottu että oli kiva tavata,mutt ei nyt "loksahtanut" ja erottu ns.ystävinä.Eli kyllä yli nelikymppiselle kysyntää löytyy.
juuri tältä kanavalta,Suomi 24 chatista löytyi elämäni mies!!!
Huvittaa itseäkin kun ajattelen mihin mun "arki-iltojen" harrastus johti...
Kävin täällä aikaani kuluttamassa,enkä varmasti hakenut itselleni miesystävää...niin vain kävi että tutustuin erääseen mieheen jonka knassa vaihdoimme kuukausikaupalla kuulumisisa.Ihastuttiin ja kun tavattiin,melkein jo rakastuttiin ...
Tätä suhdettä on nyt ollut parisen vuotta,ollaan rakastuneita!
Eli tsemppiä vaan sulle,kyllä nelikymppinenkin voi mennä vielä ihan sekasin =)))
Sättäilin silloin tällöin aikani ratoksi. Tapailin muutamia kavereita kaikki kivoja ja asiallisia, mutta ystävyys asteelle jäivät. Kunnes kolahti eräässä tapaamisessa...vau mikä mies! Suurta rakkautta. Nyt yhdessä kolme vuotta, kihloissa ja häät ensikesänä.
Kyllä täältä hyvinkin voi omansa löytää.. Me kohtasimme sattumalta vaimoni kanssa 2 vuotta sitten täällä.. Meillä oli varmaan tavallisen mittapuun mukaan oikea pikasuhde sillä jo kuukauden kuluttua ensi tapaamisesta muutimme yhteen ja nyt kun reilut 2 vuotta olemme yhdessä asuneet niin menimme jopa naimisiinkin.. Olemme oikein onnellisia ja kaikinpuolin tyytyväisä elämäämme.. Joten kaikki on mahdollista..
Tapasin täällä ihan chattaillessa kivan juttukaverin. Jonkin aikaa chattailtiin,sitten läheteettiin sähköpostia ja lopulta vaihdettiin puhelinnumerotkin.
Nyttemmin ollaan tavattukin ja tätä nykyä seurustellaan. Olen tosi onnellinen. Löytyi aivan ihana mies. En olisi ikinä uskonut.
Toivon, että tästä kehittyy lopulta jotakin pysyvääkin. Nyt vaan perhetilanteemme on molemmilla sellainen, että yhteen muuttamista emme voi ajatella. Olemme kyllä ns. vapaita kumpikin.
Älkää menettäkö toivoanne!
Taidatte olla vaan suomi24 työntekijöitä, jotka portaalin hengissä pitääkseen kehuvat olemattomilla suhteilla.
Ei täältä mitään oikeita suhteita löydy, feikkejä ja seksinnälkäisiä vain.
Minä en ainakaan ole mikää s24 työntekijä. Löysin kultani täältä ihan chatista. Tänäänkin ollaan chattailtu, pidetty yhteyttä kännykällä ja maileilla. Tavattukin ollaan useaan otteeseen. Välimatkaa on, mutta se ei ole meillä esteenä. Itsekään en olisi uskonut, että täältä mitään todellista löytyisi, mutta niin vaan kävi.
Enkä ole niin epätoivoinen, ettenkö löytäsi seuraa muualtakin. Nytkin olisi parikin kiinnostunutta, vaan minua ei oikein kiinnosta tällä hetkellä muu kun tämä täältä sattumalta löytynyt aarre :)