N. puoli vuotta sinkkuilua takana ja pikkuhiljaa alkaa ahdistamaan. En löydä miestä. Alan olla kohta niin epätoivoinen, että ne harvat ketkä uskaltavat tulla tekemään tuttavuutta tai vonkaamaan (esim.baarissa) juoksevat karkuun.
Olen ihan hyvännäköinen, mukava, htajuinen, mutta hieman ujo. Siitäkö johtuu etten saa miestä?!?!?
Mitä ihmettä naisen pitää olla??
Yhdenillan juttuja tms kyllä olisi tarjolla, mutta ei kiinnosta... Haluun rakastua ja olla rakastettu!!! Ja muutaman kerran olenkin jo langennut ansaan ja rakastunut, mutta joutunut toteamaan tunteen olevan yksipuolista, vaikka alussa kaikki näyttikin oikein hyvältä...
Huoh, onko muita sinkkuiluun kyllästyneitä?!
Olen ihan hyvännäköinen, mukava, htajuinen, mutta hieman ujo. Siitäkö johtuu etten saa miestä?!?!?
Mitä ihmettä naisen pitää olla??
Yhdenillan juttuja tms kyllä olisi tarjolla, mutta ei kiinnosta... Haluun rakastua ja olla rakastettu!!! Ja muutaman kerran olenkin jo langennut ansaan ja rakastunut, mutta joutunut toteamaan tunteen olevan yksipuolista, vaikka alussa kaikki näyttikin oikein hyvältä...
Huoh, onko muita sinkkuiluun kyllästyneitä?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
N. 26 vuotta sinkkuilua ja elämääkin takana ja pikkuhiljaa alkaa ahdistamaan. En löydä naista. Olin viikko sitten niin epätoivoinen, että melkein vastasin deitti-ilmoon. Kuitenkin totesin että olen vieläkin niin rikki tämän talven epätoivoisesta ihastumisesta että en olisi hyvää seuraa kenellekään. Puhumattakaan että sieluni olisi taas valmis uusiin rangaistuksiin.
Olen kai tavallisen näköinen, kaksi kertaa söpöksi kehuttu, tosin toisella kerralla armollisen mielipiteensä luovutti arvostelukyvyttömäksi itsensä lääkinnyt naishenkilö. Mukava olen jos muhun yrittää tutustua mutta sitä virhettähän yksikään naispuolinen ei vahingossakaan tee. Ainakaan selvänä siis. Huumoriakin tajuan jos joku kertoo missä kohtaa pitää nauraa.
Yhdenillan juttuja ei näin ujolle miehelle ole tarjolla eikä niitä omat arvot sulattaisikaan. Minäkin haluan olla halittu ja pusittu märäksi mutta sen ilon tarjosi minulle vain kaverini koiranpentu.
Huoh, onneksi pian tulee kesä ja pääsee rullistelemaan yksin itä-helsingin kuumille kaduille.
Puoli vuotta sinkkuna ja olet epätoivoinen?! Kyllä naisilla on helppoa...
Itse olen ollut 24½ vuotta sinkkuna - eli koko ikäni. Jep, se ujoushan se täytyy olla syynä. En itse ainakaan muuta keksi. Tai no, en minä ulkonäöltänikään kovin miellyttävä voi olla, kun ei minua lähestytä kuin aniharvoin.
Nyt odottelen vain, että tulee joku tarpeeksi kivan oloinen nainen vastaan jossain arkitilanteessa ja psyykkaan itseni vaikka väkisellä pyytämään häntä syömään tai jotain...
Että ihan puoli vuotta... No ihmiset on erilaisia. Mulla on viimeiset viis, lähemmäs kuus vuotta ollut niiin hauskaa sinkkuna. Mä vaan rakastan ulkona käymistä, bilettämistä ja mun kavereita. Ja tietty niitä erilaisia ihmisiä ketä mä oon tavannu vuosien varrella. Nyt kaksvitosena alkaa rauhoittuu, vaikka ei vieläkään mitään aikomusta pariutua. Niin, ja se epätoivo ei oo koskaan vienny ketään eteenpäin elämässä.
mä olen ollu jo kolme vuotta sinkkuna ja alkaa ottaa tosissaan pannuun.. mä kans ajattelin et ei yhenillan jutut kiinnosta mut vuoden sinkkuilun jälkeen totesin et ne hyvät vapaat miehet on tosi harvassa, siis periaatteessa yleensä baarissa tapaamani miehet on vaan yhen illan juttuja.. ne on joko varattuja tai ei lähelläkään sitä tasoa mitä haluan.. joten paska mäihä!!ei vaan enää oikeen jaksa uskoa että se oikea vain tupsahtaisi nokan eteen sillon ku sitä vähiten odottaa.. mut voimia sulle ja kyl täs sinkkuilussa on omiakin herkkuja!!