Hitto on vaikeeta. Olen 24v mies ja pitkäaikaissinkku. En saa naista yrittämällä tai yrittämättä. Ketään ei kiinnosta, vaikka mua kuinka kiinnostais.
Että on kiva tulla iltaisin töistä tyhjään kotiin. Sytyttää valot ja alkaa laittaa ruokaa. Avata radio, ettei olis kuolemanhiljaista. Kokeilla keksiä jotain puuhastelua. Korvata keskustelut omilla ajatuksilla. Miettiä jotain kaunista, että sais nukuttua. Herätä kellon piipitykseen. Heittää ovi perässään kiinni ja toivottaa itselleen hyvää työpäivää.
Antaisin melkein mitä vaan, että saisin tyttöystävän. Jos ei muuten, niin edes viikoksi. Ihmisen, joka olis täysillä mukana elämässä. Onko se näin mahdotonta? On! Asenne ei auta. Olen ollut kauan pirteä ja optimistinen. Toisinaan se vaihtuu epätoivoon. Mutta en aio luovuttaa.
Että on kiva tulla iltaisin töistä tyhjään kotiin. Sytyttää valot ja alkaa laittaa ruokaa. Avata radio, ettei olis kuolemanhiljaista. Kokeilla keksiä jotain puuhastelua. Korvata keskustelut omilla ajatuksilla. Miettiä jotain kaunista, että sais nukuttua. Herätä kellon piipitykseen. Heittää ovi perässään kiinni ja toivottaa itselleen hyvää työpäivää.
Antaisin melkein mitä vaan, että saisin tyttöystävän. Jos ei muuten, niin edes viikoksi. Ihmisen, joka olis täysillä mukana elämässä. Onko se näin mahdotonta? On! Asenne ei auta. Olen ollut kauan pirteä ja optimistinen. Toisinaan se vaihtuu epätoivoon. Mutta en aio luovuttaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä ole epätoivoinen ja lakkaa yrittämästä. Silloin se kolahtaa helpommin.
Ei muuten auta.
Älä tosiaankaan luovuta. Itse olen jo aika lailla väsynyt tähän, ja nyt tuntuu, että vois lopettaa työssäkäynnin ja kaiken muun. Jotenkin vaan juuri tässä iässä alkaa masentamaan, että nyt kun on kaikki "kunnossa" (työ, tutkinto, raha, jne.), niin ketään en edelleenkään kiinnosta ihmisenä. Varmaankin pitäisi olla sitä kokemusta naisten kanssa olemisesta, mutta mistäpä sitä enää hankkii.
Eniveis, käy ihmisten ilmoilla, kattele niitä silmiin, ja hymyile. Mulla ei tepsiny, mutta ehkä sinussa on sittenkin "sitä jotain" ;)
Hanki kavereita, joiden kanssa voit käydä paikoissa, joissa naisiin voisi tutustua. Esim. baareissa, kahviloissa ja sinkkutapahtumissa, kesällä biitsillä ja terassilla. Vastaile netissä naisten deitti-ilmoituksiin, jätä omia ilmoja, chattaile. Jo on ihme, jos et ala saada kontakteja naisiin. Seuran etsiminen on kovaa työtä, mutta kyllä se joskus kantaa hedelmää.
Mulla o se tilanne että joko kaverit seurustelee tai ne on nössöjä jotka ei pelkäävät naisia... mä en mene kenkään selän taakse piiloon tuolkoon mitä tulee se on kotia päin.... ja ei tässä urakassa ole loppua ... onneksi työt ja harrastukset vievät naiset hetkeksi mielestä..... ja nyt alkaa olla mitta täynnä
Itseasiassa pitkäaikais sinkkuna olo ei ole vaikeeta vaan rankkaa.
Itse olen ajautunu tilanteeseen jossa mulla on niin käsittämättömän paljon tekemistä ttä vuorokaudessa ei riitä enää tunnit nukkumiseen. Kun treenaa puolitosissaan kahta-kolema urheilu lajia, pyörittää paria bändiä ja pyörii vielä kaikenmaailman yirtystapahtumissa ja kissanristiäisissä koulun edustajana niin ei ehdi enää mitään. Siinä sivussa pitäis opiskella ja tehdä töitäkin.
Ihmekös tuo jos ei oikein ehdi pyöriä naisten ympärillä :D Jotain vipinää pitää kuitenki olla mut sit kun yritetään järkätä kahden tätä vauhtia pyörivän sinkun elämää yhteen niin huh huh. Siinä on kalenterit tiukilla...
Koeta tehdä moasta elämästäsi elämisen arvoista, vasta sitten voit elää toisen kanssa. Mieti, että sinun elämäsi on sinun ainoasi ja sinun on elettävä se täysillä.
Ellet tule toimeen omillasi, on tilanne huolestuttava. Keksi jotain uutta, muuta vaikka ulkomaille.
Ensin pitää tajuta olevansa kokonainen ihminen, vasta sitten voi vaatia toisen seuraa.
Tossa nyt ei ollut mitaan päätä eikä häntää.
Minusta siinä oli kyllä hyvinkin paljon järkeä.
Ei onnellisuus löydy toisen ihmisen kautta, pitää osata elää omaa elämäänsä.
Kannattaisi kääntää sinkkuus voitoksi. Ymmärrän toki, että yksinolo voi käydä raskaaksi, ja epätoivo voi luikerella taloon kuin hämähäkit sieraimiin kauhuelokuvissa. Siitä huolimatta yksineläminen voi olla kivaa. Jos kerran töissä käyt, niin sinulla on varaa käydä iltaisin tuulettumassa ulkona, sinulla on täydet mahdollisuudet tehdä mitä vain. Ja kun on tekemistä, niin ei tarvitse tulla kotiin angstaamaan siitä, kuinka siellä ei ole ketään muuta.
Älä haaskaa omaa elämääsi sen suremiseen ettei sinulla ole naista. Sinun pitää vain löytää itse se onni omasta elämästäsi, jokainen on oman onnensa seppä sanotaan, ei siihen välttämättä tarvita ketään muuta, eikä kukaan toinen sinua onnelliseksi tee, sinusta itsestä se on kiinni. Silloin kun olet onnellinen niin olet todennäköisesti muutenkin kiinnostavampi naisten silmissä, monikaan ei halua surkimusta. Eli ala elämään sitä elämääsi mikä sinulla on ja tee siitä mahdollisimman hyvää, nythän sinun ei tarvitse edes tehdä kompromissejä kenenkään muun takia, kukaan ei estä sinua tekemästä asioita joista sinä pidät. Itse tajusin tämän asian vasta hiljattain ja toivoisin että olisin tajunnut aiemmin, liian paljon valui hiekkaa elämän tiimalasista hukkaan.
sama tilanne mulla, olen vaipunut epätoivoon.silloin tällöin tulee mieleen että kuula kallossa olis parempi elää