Ihan gamalia uudistuksia

Tähän uudistukseen olen tyytyväinen vanhempi pystyy todella paljon tukemaan omaa lastaan kotoa käsin

”Uutta neuropsykiatrista kuntoutusta lapsille ja nuorille

Keväästä 2020 alkaen Kela alkaa järjestää pitkäkestoista neuropsykiatrista perhekuntoutusta, joka on suunnattu 5–15-vuotiaille lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen. Lapsella tai nuorella pitää olla diagnosoituna jokin neuropsykiatrinen häiriö, kuten ADHD, autisminkirjon häiriöt tai Touretten oireyhtymä.”

olen hyvin pettynyt kun ei huomioida heikompia varhaiskasvatukseen ne yritti viedä mun lapsen mutta en niille sitä anna sinne , kyllä ne oli ihmeissään kun näki ettei mun lapsi ole mikään epänormaali ja osasi hyvin käyttää puhetta kun näytin miten harjoitellaan( omia kehitellyt)

"Tiivistettynä perussuomalainen talouspolitiikka tarkoittaisi sitä, että pienituloisilta leikattaisiin ja säästyvät varat siirrettäisiin yhteiskunnan hyväosaisille. "
----
"Perussuomalaiset leikkaisi yhteiskunnan huono-osaisilta ja suuntaisi veronalennuksia jo valmiiksi hyvin toimeentuleville. Puolueen talouspolitiikka on suomalaisessa poliittiisessa kentässä oikeaa äärilaitaa. "

Kiitos Wuu, illan viihdyttävän lukuhetki 😂
Eikä varmasti tarvitse mainita persujen äänestäjien järjen juoksusta mitään.

xLiner

Osa 1. ”Millaista on perussuomalaisten talouspolitiikka?
Perussuomalaisten ehdotukset ovat täynnä virheitä ja ristiriidassa sen julki lausumien tavoitteiden kanssa. Puolueen leikkauspolitiikka sorsisi pienituloisia. Samalla se tarjoaisi yhteiskunnan hyväosaisille veronalennuksia.

Kun halutaan tietää, ketä puolueen politiikka oikeasti hyödyttää, kannattaa tarkastella sen talous- ja veropolitiikkaa. Viime kädessä se ratkaisee, kuka saa ja keneltä otetaan.

Perussuomalaisten talouspolitiikka on monille kuitenkin hämärän peitossa. Mediassa ei ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta perattu perusteellisesti puolueen talouslinjoja. Jopa ennen vaaleja sisällöllinen analyysi jäi pääosin pinnalliseksi, ja Jussi Halla-aho pääsi haastatteluissa helpolla.

Siksi tässä blogissa hahmotan perussuomalaista talous- ja veropolitiikkaa ja sitä, kenen etua puolue edistäisi. Se onnistuu tarkastelemalla puolueen eduskuntavaalien alla julkaisemia ohjelmia sekä kahta viimeisintä vaihtoehtobudjettia.

Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti on epäuskottava ja täynnä virheitä

Vaihtoehtobudjetit ovat oppositiopuolueille tärkeä työkalu, joiden avulla ne kertovat, mitä puolueet tekisivät toisin kuin hallitus, jos ne olisivat vallassa. Vaihtoehtobudjetit antavat hyvän kuvan poliittisista valinnoista, sillä vaihtoehtobudjeteissa lukujen on täsmättävä ja ehdotetut menonlisäykset on katettava joko verotuloilla, muilla tuloilla, leikkauksilla tai velanotolla.

Vaihtoehtobudjetteihin ei kannata suhtautua pilkun tarkasti. Kaikkea niissä esitettyä ei ole mahdollista toteuttaa heti seuraavana vuonna. Vaihtoehtobudjettien tarkoitus on pikemmin antaa kuva siitä, mihin suuntaan oppositiopuolueet muuttaisivat politiikkaa lähivuosina, jos ne olisivat yksin vallassa.

Perussuomalaisten vuoden 2020 vaihtoehtobudjetista piirtyy kuitenkin kuva puolueesta, joka ei tiedä mitä se tekisi valtaan päästyään. Käyn keskeisimmät ongelmat läpi.

Vaihtoehtobudjetissaan perussuomalaiset leikkaisivat veroja 547 miljoonalla eurolla ja valtion menoja 741 miljoonalla eurolla verrattuna hallituksen budjettiesitykseen. Jos luvut pitäisivät paikkansa, perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti olisi siis ollut 194 miljoonaa euroa vähemmän alijäämäinen kuin hallituksen budjetti.

Perussuomalaisten luvut eivät kuitenkaan täsmää. Sen vaihtoehtobudjetissa esittämät veronalennukset maksaisivat oikeasti lähemmäs puoli miljardia euroa enemmän kuin laskelmissa annetaan ymmärtää. Näistä virheistä käytiin keskustelua myös vaihtoehtobudjetin julkaisun jälkeen, kun muun muassa keskustan kansanedustajat nostivat ne esiin.

Suurin yksittäinen virhe koskee perussuomalaisten esitystä ”eläkkeiden verotuksen yhdenmukaistaminen työtulojen verotuksen kanssa”. Se maksaisi valtiovarainministeriön arvion mukaan noin 300 miljoonaa euroa enemmän kuin perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa annetaan ymmärtää. Perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä selitti virhettä sillä, että puolue aloittaisi veronalennukset ensi vuonna 50 miljoonalla. Tätä on vaikea pitää uskottavana, kun perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio teki jo lokakuussa lakialoitteen, jossa nimenomaisesti ensi vuoden budjettia koskeva ehdotus on kuvattu yksityiskohtaisesti. Valtiovarainministeriö arvioi, että juuri kyseisen aloitteen toteutus maksaisi noin 300 miljoonaa euroa enemmän kuin perussuomalaisten ilmeisen virheelliset luvut.

Tämän lisäksi perussuomalaisten arvio arvonlisäveron alarajan noston ja siihen liittyvän huojennuksen aiheuttamista veromenetyksistä on noin 70 miljoonaa euroa alakanttiin. Myös omaishoidontuen vapauttaminen verosta maksaisi eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan 45 miljoonaa euroa enemmän kuin vaihtoehtobudjetissa todettiin. Perussuomalaiset ovat myöntäneet nämä virheet, joissa kustannukset on arvioitu alle kolmannekseen todellisista.

Ilmaa on myös perussuomalaisten leikkauslaskelmissa. Perussuomalaiset leikkaisi tuulivoiman 229 miljoonan euron tuotantotuet kokonaan. Vanhaa tuotantotukimallia, johon maksatukset lähes kokonaan perustuvat, on sinänsä perusteltua kritisoida. Siksi uusiutuvan energian tuotantotuet uudistettiin vuonna 2018. Kun vanhasta tukimallista päätettiin vuonna 2010, perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, että perustuslain omaisuudensuojaa koskeva sääntely turvaa yrityksille lain mukaisesti jo myönnettyjä määräajan maksettavia tuotantotukia. Yritysten olisi vaikea tehdä investointeja, jos jo luvatut määräaikaiset tuet voitaisiin perua jälkikäteen ilman laissa määrättyjä perusteita. On siis ilmeistä, että perussuomalaisten ehdottama tuulivoiman tuotantotukien poistaminen kokonaan ensi vuonna – paitsi johtaisi tuulivoimayrittäjien kannalta katastrofiin tai vähintään epäreiluun tilanteeseen olisi myös perustuslain vastaista. Ehdotus on siis toteutuskelvoton.
Jatkuu

Osa 2
Tuulesta temmattu on myös perussuomalaisten ehdotus muiden yritystukien leikkaamisesta 100 miljoonalla, sillä puolue ei kerro, mitä se tällä tarkoittaa. Perussuomalaiset eivät ilmeisesti ole keksineet – tai halunneet sanoa – mistä tällaisen leikkauksen voisi tehdä, vaikka sama könttäsumma sisältyi sen vaihtoehtobudjettiin jo edeltävänä vuonna.

Perussuomalaiset leikkaisi myös maahanmuuton ja kotouttamisen kustannuksista. Sen esittämä 315 miljoonan euron leikkaus on kuitenkin epäuskottava, kun vastaanoton ja kotouttamisen kokonaiskustannukset budjetissa ovat yhteensä 370 miljoonaa euroa. Noin 85 prosentin leikkaus kustannuksista on mahdoton, kun valtaosa kustannuksista perustuu perustuslain takaamiin oikeuksiin ja ihmisten pysäyttäminen rajalle tai heidän lähettämisensä pois on kaikkea muuta kuin ilmaista.

Kustannusten joustamattomasta luonteesta kertoo hyvin se, että maahanmuuton kustannukset kohosivat ennätystasolle vuonna 2016 perussuomalaisten itsensä ollessa vallassa. Syy ei ollut suurempi panostus maahanmuuttajiin vaan yksinkertaisesti se, että Suomeen ilmaantui 2015 – 2016 muun muassa Syyrian kriisin aiheuttaman eurooppalaisen pakolaissuman vuoksi moninkertainen määrä turvapaikanhakijoita verrattuna normaaliin vuoteen. Tällaisessa tilanteessa pakolliset kustannukset oli hoidettava, vaikka perussuomalaiset olivat hallituksessa. Heidänkin oli noudatettava lakia ja kansainvälisiä sopimuksia, kuten Suomessa on tapana. Vaihtoehtobudjetissaan perussuomalaiset näyttävät unohtaneen, kuinka maahanmuuttopolitiikka käytännössä toimii.

Maahanmuuton kustannuksista puhuttaessa on hyvä muistaa iso kuva. Jo lyhyellä aikavälillä huomattava osa kustannuksista palautuu Suomen talouteen takaisin, kun ne käytetään saman tien suomalaisten työntekijöiden palkkoihin tai kulutukseen, joista maksetaan veroja. Sen sijaan pidemmän aikavälin tarkastelussa maahanmuutto päinvastoin vahvistaa taloutta, kuten myös tuoreet talousnobelistit vastikään totesivat. Aiheesta on kattavinta tutkimusta Yhdysvalloista (tiivistelmä täällä), jossa on pitkät kokemukset niin humanitaarisestä kuin työperäisestä maahanmuutosta. Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuton onnistumisen kannalta on erityisen tärkeää satsata kotouttamiseen. Perussuomalaiset toimisi päinvastoin ja lopettaisi panostukset siihen lähes kokonaan.

Kun edellä listatut virheet ja perustuslain vastaiset toteutuskelvottomat ehdotukset ynnää yhteen, perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa on noin miljardin – siis 1 000 miljoonan – euron lovi. On päivän selvää, ettei perussuomalaisten ehdotuksilla täytetä puolueen lupausta siitä, että ”vaihtoehtobudjetilla kiihtyvä valtion velkaantuminen pysäytetään”. Päinvastoin, kun sen vaihtoehtobudjetista oikaistaan kaikki virheet ja epärealistiset ehdotukset, perussuomalaisten ottaisi vuositasolla pitkälti yli 500 miljoonaa euroa enemmän velkaa kuin hallitus.

Surkuhupaisaa on, ettei tätä tosiasiaa muuta edes se, että perussuomalaisen vaihtoehtobudjetissa on myös jättiluokan virhe toiseen suuntaan. Perussuomalaiset peruisi hallituksen ensi vuoden polttoaineveronkorotukset, joka pienentäisi sen mukaan verotuloja 250 miljoonalla eurolla. Oikeasti polttoaineveron korotuksesta on arvioitu kertyvän ensi vuonna vain 85 miljoonaa euroa.

Perussuomalaiset pettäisi vaalilupauksensa

Vaikuttaa siis siltä, ettei perussuomalaisilla ole keinoja toteuttaa tavoitettaan tiukasta budjettikurista. Vaihtoehtobudjettia helpompaa paikkaa keinojen esittämiseen ei ole: kyse on fiktiivisestä budjetista, jonka sisällöstä puolueen ei tarvitse neuvotella kenenkään muun kanssa.

Myös vaaliohjelmassaan perussuomalaiset vaativat, että ”yhteiskuntamme velaksi eläminen on lopetettava”. Samaan aikaan julkaistussa sosiaalipoliittisessa ohjelmassaan se kuitenkin esittää eläkkeiden tiukempaa sitomista palkkojen kasvuun, mutta ei esitä mallille mitään rahoitusta, vaikka se edellyttäisi jatkossa jopa useiden prosenttien korotuksia palkasta perittäviin eläkemaksuihin. Vaaliohjelman isolla otsikoitu lupaus siitä, että ”vain sitä jaetaan mitä on”, joutuu kiistanalaiseen valoon.

Perussuomalaiset jättäisi monta muutakin lupaustaan toteuttamatta. Tai ainakin puolueelle on ylivoimaista edes esittää keinoja niiden lunastamiseen. Käyn seuraavaksi läpi näitä lupauksia.

Jatkuu

Osa3.

Talouspoliittisessa ohjelmassaan perussuomalaiset laittaisi leikkauslistalle ensimmäisten joukossa yritystuet. Ohjelmissaan tai vaihtoehtobudjetissaan se ei kuitenkaan osaa nimetä yhtään uskottavaa leikkauskohdetta yritystuille (ks. edellä tuulivoiman tuotantotuista). Päinvastoin, perussuomalaiset esittää vinon pinon uusia yritystukia ja muita verotukia, joiden hintalappu nousisi vähintään satoihin miljooniin euroihin:

arvonlisäveron alarajan ja verohuojennuksen korotus
yritysten sähköveron alennus
yhteisöverovapaus pk-yrityksille (”Viron veromalli”)
kotitalousvähennyksen korotus
yrittäjien sosiaaliturvan korottaminen ja vanhempainvapaiden kustannusten korvaaminen työnantajille (selvitys)
työntekijän muuttoavustus ja asuntokaupan varainsiirtoverovapaus työn perässä muuttaville
Omituisimpien joukossa on perussuomalaisten ehdotus tukea yrityksiä ja työntekijöitä siten, ”että selvitetään, voisivatko ammattiliitot maksaa jatkossa ensimmäisen sairauspäivän karenssin työntekijän puolesta”. Perussuomalaisilla menevät ilmeisesti työttömyyskassat ja ammattiliitot sekaisin, kun se perustelee ehdotustaan sillä, että jo nyt ”ammattiliitot keräävät rahaa työttömyyttä varten”. Tosiasiassa ammattiliittojen kustannukset katetaan lähes kokonaan työntekijöiltä kerättävillä jäsenmaksuilla. Toisin sanoen perussuomalaiset ehdottaa, että työntekijät itse – paitsi maksaisivat jäsenmaksujen muodossa sairasajalta menettämänsä palkan – myös tukisivat työnantajiaan.

Perussuomalaiset vaativat talouspoliittisessa ohjelmassaan myös hyvän verotuksen periaatteiden noudattamista: ”Veropohjan on oltava laaja, eri tulomuotoja on kohdeltava mahdollisimman tasapuolisesti ja verotuksen porsaanreiät tulee tukkia.” ”Aggressiiviseen verosuunnitteluun ja voittojen kotiuttamiseen ulkomaille veroparatiiseihin sekä veronkiertoon on puututtava tiukemmin.”

Tosiasiassa nämä tärkeät periaatteet on heitetty romukoppaan. Esimerkiksi edellä listatut yritys- ja verotuet puhkoisivat veropohjaan ammottavia aukkoja ja jättäisivät oven auki verovälttelylle. Vaaliohjelmassa tai vaihtoehtobudjetissaan perussuomalaiset ei esitä yhtä ainutta toimea, jolla puututtaisiin veronkiertoon tai aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Tasapuolisesta verotuksesta ei ole perussuomalaisten ehdotuksissa tietoakaan. Se asettaisi ”suursäätiöiden- ja yhdistysten” sijoitustuotot verolle. Ehdotuksesta ei tarkalleen ottaen käy ilmi, miten verotus toteutettaisiin tai mitä nämä yhteisöt ovat, mutta ainakaan tasapuolisen verotuksen kanssa ehdotuksella ei ole mitään tekemästä. Todennäköisesti sillä loukattaisiin perustuslain turvaamaa yhdenvertaisuutta. Toimella verotettaisiin yleishyödyllistä ja voittoa tavoittelematonta kansalaistoimintaa, mutta samaan aikaan säätiöitä moninverroin suurempia miljardituottoja saavat ulkomaiset rahastot saisivat edelleen sijoittaa Suomeen verovapaasti.

Perussuomalaisten talouspolitiikka suosii rikkaita

Perussuomalaisten talouspolitiikka on siis mitä sattuu ja ristiriidassa puolueen itse asettamien tavoitteiden kanssa. Mutta jos nämä asiat sivuutetaan, voidaan myös tarkastella, kuka hyötyy perussuomalaisten talouslinjauksista.

Perussuomalaisten vaaliohjelmassa sen talouspolitiikan ydinlinja on tiivistetty näin: ”Menoja on merkittävästi leikattava”. Esimerkiksi vuoden 2019 vaihtoehtobudjetissaan se olisi leikannut menoja noin miljardilla eurolla enemmän kuin silloinen hallitus. Vuoden 2020 vaihtoehtobudjetissa leikkaukset olisivat 741 miljoonaa euroa suuremmat kuin nykyhallituksella. Lisäleikkaukset tarkoittavat auttamatta sitä, ettei pieni- ja keskituloisia eniten hyödyttäviin etuuksiin ja palveluihin voida satsata.

Mihin säästyvät rahat sitten käytettäisiin? Kuten edeltä käy ilmi, valtaosin hyväosaisia hyödyttäviin veronalennuksiin ja yritystukien korotuksiin. Kontrasti muihin puolueisiin on selvä. Vertasipa nykyiseen Sanna Marinin tai edelliseen Juha Sipilän hallitukseen perussuomalaisten politiikka menee kirkkaasti oikealta ohi.

Esimerkiksi nykyhallitus on päättänyt ohjelmassaan käyttää satoja miljoonia muun muassa eläkkeisiin, koulutukseen ja liikenneinvestointeihin. Perussuomalaisten leikkauslinjalla alueellisen epätasa-arvon annettaisiin rehottaa eikä Suomen taloutta vahvistavaan elinkeinopolitiikkaan investoitaisi kuin murusia.

Perussuomalaisten talouspolitiikka on suomalaisittain oikeaa äärilaitaa. Sitä voi hahmottaa vertaamalla SDP:en. SDP:n ja perussuomalaisten vuoden 2019 vaihtoehtobudjetti olivat kuin yö ja päivä. SDP esitti yhteensä lähes kahden miljardin euron lisäsatsauksia painottuen erityisesti pienituloisten etuuksiin, koulutukseen sekä investointeihin muun muassa tie- ja raideverkkoihin. Nämä toimet SDP olisi rahoittanut ennen muuta verotuksen kautta.

Jatkuu

Osa 4.

Perussuomalaiset olisi päinvastoin leikannut menoista ja veroista noin miljardin, jolloin kyseiset satsaukset olisivat jääneet tekemättä tai murto-osaan niistä. Se ei olisi esimerkiksi käyttänyt eläkkeiden tai muiden pienituloisten etuuksien korotuksiin senttiäkään (jos mukaan ei lasketa euromääräisesti suhteellisen pieniä lisäyksiä mm. lääkekorvauksiin). Valtion yli 50 miljardin budjetissa maahanmuuton kustannukset ovat niin pieniä, ettei niistä leikkaamalla juuri nyhjäistä jaettavaa. Ei edes perussuomalaisessa rinnakkaistodellisuudessa, jossa maahanmuuttokustannuksista ja kotouttamisesta leikattaisiin enemmän kuin oikeasti on mahdollista.

Perussuomalaisten esittämät veronalennukset ja yritystukien korotukset hyödyttäisivät ennen muuta suurituloisimpia siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät pienituloisimmat juuri maksa tuloveroja. Samalla perussuomalaiset jättäisi oven selälleen varakkaiden verovälttelylle, kun se ei esitä ohjelmissaan mitään toimia veronkiertoon tai aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumiseksi. Veroja vältellään edelleen ja eri tyyppiset järjestelyt aiheuttavat yhteensä vähintään satojen miljoonien eurojen vuotuiset veromenetykset. Niihin puuttumisen sijaan perussuomalaiset ehdottaa ”Viron mallin kaltaista verokannustinta”, jollaisen viimeksi valtiovarainministeriön vetämä asiantuntijatyöryhmä tyrmäsi muun muassa siksi, että johtaisi kasvavaan verovälttelyyn.

Tiivistettynä perussuomalainen talouspolitiikka tarkoittaisi sitä, että pienituloisilta leikattaisiin ja säästyvät varat siirrettäisiin yhteiskunnan hyväosaisille. Siihen nähden on ristiriitaista, että perussuomalaisten talouspoliittisen ohjelman mukaan Suomen tulisi olla sisäisesti oikeudenmukainen maa, ”jonka jokainen suomalainen voi kokea olevan hänen asiallaan ja jossa vallitsee vahva yhteenkuuluvuuden tunne”.

Positiivinen ajattelija voi pitää kuitenkin hyvänä sitä, ettei perussuomalaiset ole epäreilussa talouslinjassaankaan johdonmukainen. Vuoden 2019 vaihtoehtobudjetissaan tai vaaliohjelmassaan se ei esittänyt korotuksia pienituloisten eläkkeisiin tai työttömyysturvaan. Vuoden 2020 vaihtoehtobudjetissaan se kuitenkin näyttää hyväksyvän hallituksen pieniin eläkkeisiin ja muuhun sosiaaliturvaan ensi vuodelle tekemät satojen miljoonien eurojen korotukset. Näyttää siltä, että perussuomalaiset on valmis tarvittaessa kääntämään takkinsa nopeastikin. Kyynisempi voisi väittää, että kyse on siitä, että pienituloisimpien etuuksien korotusten vastustaminen vaikuttaisi negatiivisesti gallupeihin.

Lopuksi

Perussuomalaisten ohjelmista käy ilmi, että sen talouspoliittiset ehdotukset ovat paitsi virheellisiä, myös ristiriidassa puolueen julki lausumien tavoitteiden kanssa. Lupauksiensa vastaisesti se korottaisi yritystukia ja puhkoisi veropohjaan veronkiertäjien mentäviä aukkoja. Perussuomalaiset leikkaisi yhteiskunnan huono-osaisilta ja suuntaisi veronalennuksia jo valmiiksi hyvin toimeentuleville. Puolueen talouspolitiikka on suomalaisessa poliittiisessa kentässä oikeaa äärilaitaa. Esityksillään se romuttaisi suomalaisen lakiin ja järjestykseen nojaavan hyvinvointivaltion perusrakenteita.

Perussuomalaisilla, kuten muillakin puolueilla, on toki oikeus ja velvoitekin ajaa oman näköistään politiikkaa. Toivon kuitenkin, että jatkossa poliittinen keskustelu kääntyy enemmän politiikan sisältöihin. Vaihtoehtobudjetteja ja puolueiden ohjelmia tarkastelemalla on mahdollista erottaa todelliset sisällöt niiden kanssa ristiriidassa olevista korulauseista. Niitä tarkastelemalla on myös mahdollista havaita, mitkä ehdotukset ovat oikeasti toteuttamiskelpoisia. Sellaisia puolueilta, myös perussuomalaisilta, tulee voida edellyttää.”

Lauri Finér

Persut? Sitten suomi vasta sekaisin onkin. Niin se silti on, jokatapauksessa. Jokainen siellä vuoron perään asioita kusettaa. Poliitikot on siis megaluokan kusettajia, puolueesta riippumatta. Kaikkea vain lupaillaan, mut konkreettisesti ei saada mitään aikaan.

Kirjoittaja on demari. Eli varauksella suhtautuisin.