Missä menee sopiva raja teidän mielestänne, jos suhteessa ei ole ollut lapsia?
1. Sallit:
Puoliso ja hänen exänsä viettää vuosipäivää treffeillä joka vuosi.
Laittavat viesteillä kuvia entisestä yhteisestä ajasta ja muistavat kaikkina merkki ja pyhäpäivinä toisiaan. Sydämiä ja tärkeyden kertomista toiselle.
2.sallit:
Käydä kaksin kahvilla, syömässä? Niin että venkoillaan asia, ettei nykyinen puoliso onnistu hivuttautumaan mukaan. Soitellaan epäsäännöllisen säännöllisesti, niistä ei kerrota nykyiselle kumppanille. Laitetaan viestejä.
3. Ihan vain soittelu silloin tällöin -mitä kuuluu- tyyppisesti ja kahvittelut niin että nykyisella puolisolla on mahdollisuus tulla mukaan?
4.Välit kokonaan poikki. Moikata voi jos vastaan tulee.
1. Sallit:
Puoliso ja hänen exänsä viettää vuosipäivää treffeillä joka vuosi.
Laittavat viesteillä kuvia entisestä yhteisestä ajasta ja muistavat kaikkina merkki ja pyhäpäivinä toisiaan. Sydämiä ja tärkeyden kertomista toiselle.
2.sallit:
Käydä kaksin kahvilla, syömässä? Niin että venkoillaan asia, ettei nykyinen puoliso onnistu hivuttautumaan mukaan. Soitellaan epäsäännöllisen säännöllisesti, niistä ei kerrota nykyiselle kumppanille. Laitetaan viestejä.
3. Ihan vain soittelu silloin tällöin -mitä kuuluu- tyyppisesti ja kahvittelut niin että nykyisella puolisolla on mahdollisuus tulla mukaan?
4.Välit kokonaan poikki. Moikata voi jos vastaan tulee.
Vastaukset 7
Vanhimmat
^^^
Minun asiani ei ole sallia tai kieltää. Mieheni ei ole lapsi jota voin kontrolloida.
Jos mies haikailee eksän perän, annan hänen mennä. Meidän juttu ei sitten jatku.
En halua olla parisuhteessa jossa toisella on jalka molemmin puolin aitaa.
En pidä pahana jos mies on väleissä eksänsä kanssa, minäkin olen. Olemme puheväleissä ja pystymme juttelemaan asiallisesti jos törmätään. Hän on ihminen siinä kuin muutkin enkä häntä vihaa tai inhoa. Ei ole syytä.
3 niin että puoliso AINA mukana, muuten 4.
Olen itse joutunut tilaan 1. Riitojen kautta tilanne saatiin sijaan 2.
Se harmittaa minua kun en halua toista säädellä, en vaan kokenut ja koe vieläkään tätä helpoksi.
Puoliso on pyytänyt minua menemään psykiatrille, koska kokee minun olevan sairas koska ^tilanne 1. ja 2. ovat minulle vaikeita.
Kyllähän syntymäpäivät sekä joulutervehdys on sellainen kaunis ele.
Oikein mikään noista ei sovi siihen miten itse ajattelen. Kaikki ovat jotenkin turhan kärjistettyjä esimerkkejä.
1. Miksi kukaan viettäisi jotain vuosipäivää eksän kanssa ja vielä treffeillä? No ehkä eron vuosipäivää voisi hyvinkin. Hyviä hetkiä voi toki muistella. Jos vaikka törmää johonkin valokuvaan, niin miksipä ei. Merkkipäivinä on ihan asiallista onnitella ja pyhinä muistaa. Saahan se toinen olla tärkeä. Yhdessä on ehkä nähty paljonkin, mutta yhteiselo ei ole toiminut.
2. Tässä häiritsee tuo salailu. Se ei ole minusta koskaan ok. Kahvilla sen sijaan saa käydä ja syömässä. Miksipä ei? Eikä puheluistakaan nyt tarvitse erityisesti kertoa ja tehdä tiliä. Jos ei kerta ole mitään kerrottavaa, niin siitä vaan. Jos niitä puheluita ruvetaan erityisesti peittelemään, niin se on outoa.
3. Tottakai käy. En tosin halua, että siinä tilanteessa olisi pakko olla mukana. Jos se exä on ok tyyppi ja seurassa on hyvä olla, niin ok. Ei siitä kumppanin exästä kai kuitenkaan ole pakko niin paljoa pitää, että pitäisi pakosta kahvitella yhdessä?
4. Täydellinen välirikkokin on minusta vähän outo. Toki siihen voi olla syynsä, mutta jotenkin parantumisprosessi on jäänyt kesken. Ei tietenkään tarvitse pitää mitään yhteyttä, mutta kyllä pitää voida asiallisesti jutella jos jossain törmätän. Kaikki nurkista kyräily on tosi rasittavaa.
Jos oma kumppani haluais tehdä noita kaikkia, sallisin kyllä. Tosin tuo vaihtoehto 1 tuntuisi oudolta, mutta ottaisin sen arjen tarjoamana sopivana komiikkana.