Mielipide: salibandy on suht. mukava pelata huvikseen mut tylsää pelata sarjapelejä, ja tyhmä katsoa, tuomarilinja tökkii, ukkoo saa ottaa melkein kun jääkiekossa ja pikku mailaan hipasusta tulee jäähy tai vapari. Hiton vaarallista tuolla linjalla, polvet paukkuu.
Tarpeeksi kova kuntoinen joukkue pärjää yllättävän pitkälle pelkällä juoksuvoimalla ja suht.huonolla peliälyllä.
Olen joskus pelannut SM:ää pari vuotta, nykyisin kaukista(=hauskempaa kun SB) Mieluiten pelaisin kiekkoa, mut harrastesarjan matsit meidän kylässä alkaa klo 22-23, mikä ei oikein sovellu.
Tarpeeksi kova kuntoinen joukkue pärjää yllättävän pitkälle pelkällä juoksuvoimalla ja suht.huonolla peliälyllä.
Olen joskus pelannut SM:ää pari vuotta, nykyisin kaukista(=hauskempaa kun SB) Mieluiten pelaisin kiekkoa, mut harrastesarjan matsit meidän kylässä alkaa klo 22-23, mikä ei oikein sovellu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuka tykkää mistäkin. Itse en vaihtais yhtäkään salibandyn parissa vietettyä hetkeä pois, sen verran hauskaa on ollut! Tuomaritoiminnan ongelmana on se, että laji on edelleen sen verran nuori, ettei kunnon tuomareita löydy vielä jokaiseen peliin. Toisin sanoen pelaajat ovat kehittyneet tuomareita nopeammin. Olkapää olkapäässä saa mennä, mailaanlyönnistä kuuluukin antaa min. vapari, säännöt on sääntöjä!
Ja vertailussa esim. kiekkoon tai kaukikseen, on salibandy helpompi nuoren aloittaa paljon halvempien kustannusten ansiosta. Ainakin vanhempien mielestä.
Pelihän on tosi mukava ja kehittyy koko ajan. Mikäli joku on aikanaan pelannut SM-sarjaa niin eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Aikanaan lajin alkuvaiheessa sarjoja oli paljon vähemmän.
Eihän kaikki voi tykätä samoista lajeista ja sehän on harratustoiminnan suola.
Itse tuomarina en kyllä valitettavasti allekirjoita tuota lausetta: Pelaajat kehittyneet nopeammin kuin tuomarit. On kuitenkin muistettava, että varsinkin alasarjoissa puhaltaa usein aloittelevia tuomareita ja heidän kaverinaan resurssien mukaan kokeneempia. Jostainhan näiden tuomareidenkin on aloitettava. Tuomaritoiminnassa esiin tulevat virheet, joita tapahtuu ihan jokaisessa pelissä, tulevat vaan selvemmin esille, kuin yksittäisen aloittavan pelaajan virheet.
Kuten kaikki tietävät, ovat ihmiset erehtyväisiä, myöskin me erotuomarit ja yksi tärkeä asia tulisi muistaa. Lajin sääntöjen luonteeseen kuuluu mieletön määrä tulkintoja. Tulkinnat edustavat kuitenkin aina erotuomarin näkemystä ei pelaajan. Usein käy niin, että tulkinnoista syntyy tulkintaerimielisyyksiä tuomareiden ja pelaajien välillä ja silloin sääntöjen mukaan erotuomarin näkemys on "ainoa" oikea. Näin se homma etenee.
Itse taas pidän lajista enempi kuin Kaukalopallosta jota myöskin tuli pelattua, mutta sen lajin kehitys on jämähtänyt paikalleen ja toivottavasti salibandylle ei käy niin.
Mitä kustannuksiin tulee niin kyllä salibandy on kaukikseen tai lätkään verrattuna halpa laji, mutta siinäkin on kyllä hinta käyrä ollut nousussa.
Mitä kovuuteen tulee niin ennen tosiaan valitettiin että se on neitien laji koska ei ole mitään kontaktia ja nyt taitaa olla ensimmäinen kirjoitus jossa tilanne on päinvastainen tässä kirjoituksessa.
Tuohon kunto peliäly juttuun niin kyllä aika oikeassa olet sen suhteen että kovalla kunnolla pärjää pitkälle, mutta kyllä päinvastoinkin eli joukkueella jolla on peliälyä ja taitoa mutta ei kuntoa pystyy pärjäämään aika korkealle.
Ainoa minkä näen miinus puolena lajissa on se että iäkkäämpiä pelaajia ei näy huipulla eli harvassa on ne liiga pelaajat joiden ikä olisi yli 30 vuotta
Olen ite sitä mieltä, että salibandy on se mun laji. Siinä olen aina pärjännyt.
Kaikilla on tietenkin oma mielipide (ONNEKSI!) ja se on siis hyvä.
Kirjotit, että polvet on kovilla.. Se kyllä on totta, mutta miikä sattuu, myös vähän parantaa ;D
Hyvä, että puhuit tota, etkä tullut vaan sanomaan että:" iahan laji, tosi hauskaa pelata!" juuri se mua aiankin ärsyttää. Ollaan niin tykkäävinään sakibandysta (tai mistä tahansa lajista) mutta kun treenit loppuu, huokaisee helpotuksesta ja murehtii seuraavia treenejä. :)
Säännöt ovat kyllä "tiukat" mutta niinhän sen pitääkin olla. Olsihan se tyhmää pelata, jos saisi lämästä tuolta pään korkeudelta ;D
Mielipideasioistahan ei pidä kiistellä, ja jokaisella saa ja pitääkin olla oma mielipiteensä.
Säännöthän on tehty jokaisen pelaajan turvallisuuden vuoksi, ja on siksi hyvä, että ovat kovia.
Tohon polvien paukkumiseen.. olen aivan samaa mieltä, säbä on kova ja varsinainen polven tappaja -laji suunnanmuutoksineen kaikkineen. Omalla kohdalla koipia leikelty enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää, ja vielä on edessä tähystys ja siinä kierukan ompelu. Kierukan repäsin ennen kautta harjotuspelissä, mutta silti pelasin koko kauden, koska rakkaus lajia kohtaan on niin mielettömän suuri.
Tuo on tuttu tunne.. Itse olen tuolla tolppien välissä heilunut pienen ikää ensin tosiaan kaukalopalloa ja sitten salibandyä ja välillä tuntuu että tosiaan polvet vetelee jo viimeisiä, mutta lekurille ei uskalla mennä jos sieltä tulee tyly tuomio että pelit olisi siinä..
Joukkue kaverin oli pakko lopettaa polvien takia ja siinä oli se suuri rakkaus lajiin kun kehotettiin vähentää peliä, mutta ei vaan kentille ja sitten tuli vastaan lääkäriltä kehotus että jos meinaa vielä kävellä niin pelit jää ja niin siinä kävi ja voin sanoa että kaverille oli kova paikka..
Usein tuntuu että nilkat olisi kovemmalla rasituksella kuin polvet ja ainakin meidän joukkueessa on enemmän näitä nilkan tuhoojia kuin polvien.
Mielestäni sarjapelit on just kaikista hauskimpia. Huvin vuoksi pelailu on ihan kivaa, mutta harjottelu ilman tarkoitusta ja tavoitetta on ihan tylsää.
Sit huomaa että kaikki jotka on joskus pelannu lätkää ja tulee tämän lajin pariin, jää kaipaamaan jotai mikä lätkässä viehätää. Sitä ei sitte löydä salibandysta.
Mut miu mielestä tää laji on ihan ykkönen, voi johtuu ehkä siitä että oon seurannu/pelannu lähestulkoon koko elämäni. Tää laij kehittyy vuosi vuodelta ja samoin se vähän muuttuu. Se just tässä kaikessa minuu viehättää :)
et ees varmaa tiiä mikä on grippi!!!
en usko et oot pelaanu sm sarjas..
oot joku hemmetin lesopetteri joka kehuskelee taitojaan joka lajissa!!!!
No niin, tulihan sieltä asiaviesti, ai mikä on greippi, no se on se hedelmä. Pahvi, kyllä vaan olen pelannut, olenko kehunut taitojani jossain vaiheessa?
Kuinkahan moni liigajoukkue oikeesti pärjää nykyään pelkällä juoksuteholla, siten ettei peliäly ja joukkuueen oma taktiikka ratkaise pelejä? Tottakai joukkueen fyysinen vahvuus on vaa plussaa joukkueelle. Onhan laiji rankka polvlle, nilkoille, mutta niinhän on moni muukin laji.
No liigassa tuskin kukaan pärjää ilman peliälyä/taktiikkaa, mutta sanoin että yllättävän pitkälle eli sanoisko 3 tai 2 divari porukoissa vielä niitä sakkeja riittää, jotka menee ilman sen kummempia pelisilmiä.