En usko, että sinkkuuteni sinänsä on mikään valtava ongelmavyyhti - olen elämässäni ennenkin onnistunut rakentamaan toimivia seurustelusuhteita, pitkiäkin. Luulenpa, että ongemani on muualla eli ns ystävissäni. Olen "ajautunut" porukkaan, jossa on vallalla erittäin negatiivinen ajattelumalli. Jopa jonkinlainen miesvastaisuus. Ystäväni ovat kaikki olleet sinkkuja läpi elämänsä, aina kolmenkympin hujakoille, eikä näiden sinkkujen "voittokululle" loppua näy. Kuitenkin he nurisevat tauotta sitä, etteivät onnistu löytämään ketään. "Miehet on sellaisia ja sellaisia - ei niistä mihinkään ole" -tyyliin.
Olen kaavaillut pakoa tästä negativismista ja pessimistisestä ilmapiiristä. Hyviä ideoita sen suorittamiseksi?! Sinkkuhan tarvitsee ystäviä - ehkä enemmän, kuin seurustelevat ihmiset. Ei sitä yksin ole kiva lähteä liikenteeseen. Tosin ei ole järin kiva lähteä näiden inhopessimistienkään kanssa.
Olen yrittänyt esittää positiivisia ja kannustavia esimerkkejä, valaa uskoa ja luottavaisempaa ilmapiiriä. Mikään ei näytä tehoavan. Olen alkanut ajatella ystävistäni synkkiä ajatuksia, kuten "nuo helvetin vanhatpiiat".. Vanhanpiian elkeitä on kyllä havaittavissa ja paljon - omia suunnitelmia ei olla valmiita muuttamaan piirunkaan verran. Jokainen jäpittää omassa mielipiteessään suostumatta edes miettimään asiaa toisen kannalta. Kaiken on sujuttava kuin tanssi - jos tulee mutkia matkaan (esim. lomalla) on kaikki sen jälkeen päin helvettiä. Mukavuus ennen kaikkea- siitä voi vaikka vähän maksaa!
Mihinkään jännittävään, spontaaniin ja extremeen näistä ystävistä ei seuraa saa. Joka ikinen tuutista tuleva tosi-tv sarjojen jakso ja kauniit ja rohkeat seurataan - suunnitelmat tehdään sitten sen mukaan milloin nuo sarjat tulevat tv:stä tai onko tyhjiä videokasetteja. Mukava juttutuokio loppuu siihen, että "ai niin, telkusta alkaa pian diili".
Älyllistä keskustelua saadaan aikaan, mutta kukaan ei tajua ollenkaan omia syy-seuraus juttujaan - jokainen puskee eteenpäin ollenkaan miettimättä miksi tämä nyt meni näin tai mitä tämä oikeastaan tarkoittaakaan. Äiti on niin helvetin hyvä kaveri ja oman perheen / suvun kritisointi pahin synti maailmassa. Jonkun teininä tehdyn mokan vuoksi isän ja äidin persettä pitää nuolla lopun elämäänsä.
Ai niin ja siivouspäivä on aina ja joka-helvetin-ikinen perjantai - siitä ei sitten luisteta!
Olen kaavaillut pakoa tästä negativismista ja pessimistisestä ilmapiiristä. Hyviä ideoita sen suorittamiseksi?! Sinkkuhan tarvitsee ystäviä - ehkä enemmän, kuin seurustelevat ihmiset. Ei sitä yksin ole kiva lähteä liikenteeseen. Tosin ei ole järin kiva lähteä näiden inhopessimistienkään kanssa.
Olen yrittänyt esittää positiivisia ja kannustavia esimerkkejä, valaa uskoa ja luottavaisempaa ilmapiiriä. Mikään ei näytä tehoavan. Olen alkanut ajatella ystävistäni synkkiä ajatuksia, kuten "nuo helvetin vanhatpiiat".. Vanhanpiian elkeitä on kyllä havaittavissa ja paljon - omia suunnitelmia ei olla valmiita muuttamaan piirunkaan verran. Jokainen jäpittää omassa mielipiteessään suostumatta edes miettimään asiaa toisen kannalta. Kaiken on sujuttava kuin tanssi - jos tulee mutkia matkaan (esim. lomalla) on kaikki sen jälkeen päin helvettiä. Mukavuus ennen kaikkea- siitä voi vaikka vähän maksaa!
Mihinkään jännittävään, spontaaniin ja extremeen näistä ystävistä ei seuraa saa. Joka ikinen tuutista tuleva tosi-tv sarjojen jakso ja kauniit ja rohkeat seurataan - suunnitelmat tehdään sitten sen mukaan milloin nuo sarjat tulevat tv:stä tai onko tyhjiä videokasetteja. Mukava juttutuokio loppuu siihen, että "ai niin, telkusta alkaa pian diili".
Älyllistä keskustelua saadaan aikaan, mutta kukaan ei tajua ollenkaan omia syy-seuraus juttujaan - jokainen puskee eteenpäin ollenkaan miettimättä miksi tämä nyt meni näin tai mitä tämä oikeastaan tarkoittaakaan. Äiti on niin helvetin hyvä kaveri ja oman perheen / suvun kritisointi pahin synti maailmassa. Jonkun teininä tehdyn mokan vuoksi isän ja äidin persettä pitää nuolla lopun elämäänsä.
Ai niin ja siivouspäivä on aina ja joka-helvetin-ikinen perjantai - siitä ei sitten luisteta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
En pariutuneena yleensä käy tällä palstalla, mutta nyt eksyin. Kuulostaa aika hurjalta noi kaverisi. Ei vanhoista hyvistä kavereista kannata silti eroon hankkiutua, onhan meissä kaikissa hyvät ja huonot puolensa. Suosittelen silti hieman laajentamaan ystäväpiiriä, hanki vaikka uusi harrastus tai mitä vaan. Itseäni ainakin piristää, että on tuttuja, jotka ovat eri elämänvaiheissa, elävät eri tavalla ja arvostavat eri asioita.
Tulipa vielä mieleeni, että eipä itsellenikään tekisi tuttavapiirin laajennus yhtään pahaa. Jos haluat siis ilmeisesti muista kavereistasi poikkeavan tutun, niin mailaa osoitteeseen: [email protected]
Itse olen myös pian 30. Tunnen tarpeeksi miehiä, joten en voi tehdä yleistyksiä millaisia ne ovat. En katso Diiliä/Kauniita ja Rohkeita tai tv:stä oikeastaan paljon mitään muutakaan. Siivoan kun siltä tuntuu. Siedän rasittavia ihmisiä ja olen itsekin joskus sellainen. Tykkään ihmisistä ja vaihtelusta, eivätkä uusiksi menevät suunnitelmat ole ongelma. Äiti on kiva, mutta ei sitä tarvitse nuoleskella, kun teininä ei tullut pahemmin mokailtua.
Ehkä olisi sitten aika vaihtaa, tai ainakin laajentaa, ystäväpiiriä? Tiedän kyllä, ettei se ole mitenkään yksinkertainen temppu, mutta ilmeisesti et kuitenkaan ole "sosiaalisesti avuton"; Minä olen, ja silti olen jostain kumman syysä onnistunut kaverustumaan muutaman ihmisen kanssa parin vuoden sisällä. Jos siis minulta onnistuu, niin varmaan sinultakin.
Toivottavasti et anna korppik... eikun vanhojen kavereidesi miesvastaisuuden tarttua. Se on varmaan "ihan hyvä" defenssikeino katkeroitumisten jälkeen (tai sitten he ovat miesvihansa demonisoivista uutisotsikoista tai leimaavista TV-sarjoista), mutta ei se kovin hedelmällistä ole pidemmän päälle.
taitaa arki pelottaa sillä silloin tarvitaan kahden ihmisen mielipidettä ja aina se ei ole mieluinen. toisen kunnioittaminen voi olla välillä vaikeaa.
Ompa harmittava ongelma sinulla. Olet ilmeisesti jo yrittänyt puhua kavereillesi järkeä päähän.
Ehkä sinunkin kannattaa yrittää etsiä uusia ystäviä, mutta eihän vanhoja tarvitse suinkaan mäkeen heittää :)
Minulla myös on ongelmalliset ystävät, mutta tavallaan päinvastaisesti. He kaikki seurustelevat vakituisesti ja elävät ihan eri elämänvaihetta kuin minä. Heitä ei kiinnosta enää käydä baareissa ollenkaan, mikä on ihan ymmärrettävääkin. Minua harmittaa kun ei ole ketään kenen kanssa käydä ulkona ja bilettää. Tietysti olen aina illanvietoisssa(joista ei ikinä lähdetä baariin) se ainut sinkku. Täytyy yrittää löytää jostain uusia ystäviä.