Joudun hoitamaan yksin aamutoimet

Vaikea kuvauksen perusteella sanoa, mutta näyttäisi, että on ihan kohtuullista, että sinä hoidat aamut. Siirrä kello vaikka Intian aikavyöhykkeelle, niin aamuherätys tuntuu myöhäisemmältä.

Ole onnellinen! Miehesi kuitenkin osallistuu tilanteiden mukaan.

Meillä mies ei tehnyt mitään ennen lastemme varttumista peruskouluikään.
Siis ei mitään!
Tosin, minä en mitään odottanutkaan.

Kummankin lapsemme ollessa peruskoulun ala-asteella mieheni siivosi lauantaisin talon lasten kanssa ja valmisteli minulle kahvipöydän palatessani töistä lauantaisin iltapäivisin.

Miehellä on oikeus saada nukkua erirytmisen ammattinsa takia! Ellet salli hänelle tarvitsemaansa unta, hän tulee saamaan potkut. Kykenetteko elämään vain sinun palkallasi?
Sinun työsi ilmeisesti on 10 tuntinen ja säännöllinen. On itsestään selvää että kun olet illat kotona, hoidat hommat ja aamuisin viet lapset mihin heidät kuuluu viedä.

Miehesi osallistuu kuitenkin niin paljon kaikkeen muuhun.

Saattaa tuntua rasittavalta mutta sinä olet huolellisesti ja harkiten hankkinut miehesi kanssa lapset. Heidän vaatimuksistaan ei voi tinkiä.
Aika kuitenkin menee niin nopeasti, ennenkuin huomaatkaan he ovat pois kotoa yliopistossa tai työelämässä. Sitten kaiholla muistelet aikaa jolloin sait olla heidän kanssaan aamut ja illat!!!!!!!!!!!!!

Samaa mieltä edellisten kenssa.

Jos miehesi tulee yövuorosta, on kohtuullista antaa hänen nukkua aamulla.

Tottakai hän voisi varmasti hakea lapset illalla ja tehdä muita kodin töitä herättyään.

Ihme kitinää, onko se sitte parempi ,
jos miehesi ei saisi nukkua, et saa sydärin tai halvauksen unen puutteen takia , sun vikas sitte, tai nukkuu työpaikalla ja saa lopputilin.
Vuorotyö on todella rankkaa, ja epäsäännöllinen uni ja valveillaolo rasittaa nuorempiakin ihmistä.
Riittääkö sun palkkasi, jos miehesi jäis vallan kotiin hoitamaan kodin ja lapset?

Yhteisen ajan puute varmasti rasittaa parisuhdetta. Se on selvä. Sinun pitäisi yrittää keskustella miehesi kanssa tästä asiasta.

Mitä lasten aamukuskaamiseen tulee, niin siitä valittamista en oikein ymmärrä. Miehelläsi on oikeus nukkua riittävät unet. Jos sinä jokatapauksessa lähdet töihin aamulla, niin miksi et voisi hoitaa aamutoimia? Mitä niin ihmeellistä niihin toimiin kuuluu, että se kovasti rasittaa? Vai onko matka lasten hoitopaikkaan jotenkin huomattavan pitkä? Itsellä kestää aamulla noin 20 minuuttia saada 4 vuotias sängystä lähtökuntoon. Ei siinä nyt mitään niin kovin ihmeellistä tarvita. Miehesi kuitenkin sitten hakee lapset iltapäivällä. Tämä luulisi olevan sinulle iso plussa. Ei tarvitse hermoilla ehditkö varmasti ajoissa. Kuvittelisi, että mies ehtii siinä päivän aikana myös hoitaa oman osansa kotitöistä jne. Ei tuo minusta kovin epäreilulta kuulosta.

Viikonloppuisin lasten kanssa hyssyttely on kyllä varmasti vaikeaa. Siihen voisitte miettiä jotakin parempaa ratkaisua. Lapsia on oikeasti tosi vaikea saada muistamaan olla hiljaa, kun isi nukkuu. Katkonainen uni tuskin antaa miehellesi riittävästi lepoa. Osaisiko hän nukkua korvatulppien kanssa? Tai onko teillä tilaa, jossa hän voisi noina aamuina paremmin nukkua? Tietysti lasten kanssa voisi myöskin lähteä vaikka ulos, mutta tähän aikaan vuodesta en kyllä itsekään lähtisi heti herättyäni riemusta kiljuen ulos.

Oot valinnut laiskan paskan miehen ei siinä mitään. Ei se oikeuta nukkumaan vaikka työvuorot olis miten. Itse tein yövuoroa ja kun tulin sieltä puol seiska vein lapsia kouluun, en mennyt heti nukkumaan vaan nukkumaan pääsi joskus kymmenen jälkeen. Miestäs ei vaan kiinnosta mut naiset usein valitsee miehii joita ei kiinnosta hoitaa lapsia ja nyt teet kaken yksin.
Ei tulis mieleenkään itselle että käskisin vaimon hoitaa lapset aamupalalle ja kouluun, pukeutuminen ja siivoamiset vielä siihen, ruokaa. Mun piti päivän aikana käydä kaupassa ja tehdä ruokaa just ennen kun vaimo tulee töistä ja lapset koulusta. Onneks yötyö loppuikin sitten mutta nyt olen työtön ja välillä on aamutöitä ja kyllä mun pitää herätä aamulla ja viedä lapset kouluun vaikka kuinka väsyttäisi.

Harmi että koet joutuvasi tekemään enemmän kuin miehesi kotitöistä ja lasten hoidosta. Meillä ne jakautuu aika tasan koska me molemmat teemme epäsäännöllistä kolmivuorotyötä hoitoalalla.
Vuorotyön takia olemme hankkineet asunnon niin liki työpaikkoja, päiväkotia ja kouluja kuin mahdollista. Onneksi meillä kummallakin menee vain vajaat 10 minsaa työmatkoihin kävellen.

Meillä homma toimii niin, että se joka tulee yövuorosta ja on kotona klo 8.00 tienoilla, huolehtii lapset päiväkotiin ja aamuvuorolainen ehtii vielä töihin. Yövuorolainen menee vasta sitten nukkumaan kun lapset on hoidossa. Jos yövuorossa ollut nukkuja herää aiemmin, hän tekee ruuan valmiiksi koko porukalle ja tekee muita kotitöitä.
Aamuvuorolainen hakee lapset päiväkodista klo 16 ja tekee niille ruuan jos yövuorolainen on nukkunut pidempään. Yövuorossa ollut ei laita meillä herätystä, hän herää uniltaan viimeistään sitten kun perhe tulee kotiin.
Ilta vietetään yhdessä siihen asti kun yövuorolainen lähtee taas töihin. Jos yövuorolainen on nukkunut päivällä huonosti tai vähän, hän ottaa parin tunnin pikaunet vielä ennen töihin lähtöään. Yövuorot kun ovat aina 10-11h pituisia.

Jos toinen on aamussa ja toinen iltavuorossa, niin silloinkin iltavuoroon menevä vie lapset aamulla päiväkotiin. Sitten hän tekee ruokaa itselleen lounaalla niin paljon, että sitä riittää kotiin tuleville illalla. Aamuvuorolainen hakee lapset päiväkodista, ruokkii ja tekee kotihommia ja tekee iltavuorosta tulevalle iltapalan valmiiksi jääkaappiin samalla kun lapsillekin. Iltavuoroon mennään klo 14.30 ja tullaan takaisin 22.30. Iltavuoroviikolla pärjää yleensä lyhyemmilläkin yöunilla kun nukkua saa ja voi silloin kun on oikea nukkumisaika, ei unirytmi häiriinny niin pahasti kuin yövuoroviikoilla.

Itselleni yövuorot ovat aika syvältä, mies pärjää paremmin niissä. Se vielä menee jos tekee putkeen pidemmän pätkän samaa vuoroa. Mutta jos samalla viikolla joutuu tekemään sekä aamua ja tai iltaa ja yötä sekaisin, niin kuin nyt aika monesti on käynyt, niin ei siinä kovin hyvin saa levättyä.
Esim. vasta tein aamu -yö - yö - ilta - hätäavuksi aamuun - lyö - yö - 3 vapaata - aamu - aamu - ilta - aamu - yö- 2 vapaata - yö - yö-ilta- ilta-aamu.
Tollanen on elimistölle tosi rankkaa. Ei pysty syömään samaan aikaan, unet jää vähäisiksi, ei ehdi liikkumaan jne.

Epäsäännöllinen vuorotyö väsyttää enemmän kuin normi 8-16 duuni. Sisäinen kello on aina vähän sekaisin, eikä unen päästä saa kiinni yhtä hyvin kuin säännöllistä työaikaa tehden. Palautumiseen menee väkisinkin enemmän aikaa kuin virka-aikaa tekevillä.

Meillä ongelmana on enemmän yhteisen kahdenkeskisen ajan puute. Samaten on aivan hirveetä sumplimista että saadaan edes osa vuosilomista samaan aikaan.

Tuo on jopa normaalia käytöstä vuorotyötä tekevältä. Täysin normaalia parisuhdetta jos haet , etsi mies, jolla on työ 8 tai 9 - 17. Pienten lasten kanssa on raskasta olla ilman työvuorojakin.

Jatkan minun edellistä. Kirjoitit "Iltaisin olen niin väsynyt ja kypsä koko asiaan, iltasatujen jälkeen nukahdan melkein samantien. Mies jää katselemaan telkkaria yksikseen, jonnekin yhteentoista saakka, kunnes hiippailee nukkumaan. Yhteistä parisuhdeaikaa ei juurikaan meillä ole. On niin eri rytmit. Ja jonkinasteinen turhautuminen molemmin puolin tilanteeseen.
"
Olet varmasti jo väsynyt, mutta voitteko hommata lapsenvahdin ja käydä yhdessä ns seksilomalla? Eli kun hänellä on vapaa, ottaisitte kumpikin hetken yhdessä, esim hotellissa?
On kuitenkin ihan normaalia ettei seksielämä ole sama tai helppo kun on pieniä lapsia.

Mies elää sinkkuna suhteessa.
Miehen väsymys on vakava asia, mutta sinun väsymyksellä ei ole väliä.
Täälläkin ketjussa torutaan sinua...” olisit onnellinen...tekee edes jotain...” Valvoo yöllä ja katsoo tellua. Oi...pitäisi vielä saada lomaa, että jaksaisit vielä antaa seksiäkin.

Yhteiset lapset. Pikkulapsivaihe on molempien vastuulla.

Uskon että tuo vuorotyö syö elämäänne. Joudutte ottamaan aina huomioon tuon asian ja niin on aika monessa kodissa vuorotyön tekijöitä on monissa ammateissa.
Näen itsekin tuon asian vaikeana, sillä lapsia on esim. vaike pitää hiljaisina. Onneksi tässä perheessä on saatu järjestettyä hiljainen tila nukkumaan tulevalle vuorotyöläiselle . Tosin välillä tarvitaan myös ulkopuolista apua, kun toisenkin työsä saattaa tulla matkapäiviä eri järjestämistä riittää ja aikataulutusta. Varmasti hekin vaihtaisivat mieluustu järkeviin työaikoihin jos oisi onnistuisi, mutta täällä ei ainakaan ole työpaikkoja saatavissa. Nyt tosin ovat työn ohessa käyneet lisäkoulutusta toivossa saada rauhallisempi ote elämään työn puolesta.
Koettakaa keksiä keinoja millä saatte elämäänne paremmaksi, sillä älkää missään nimessä alkako ärtyä toisiinne, vaikka vaikeaa varmasti on. Toivottavasti teillä olisi lähellä apaujoukkoja auttamaan tässä elämänvaiheessa, sillä lapset kasvavat pian ja elämä muutuu ja ette uskokaan kuinka pian jo lennetään kodista oman pesän rakentamiseen.

Sama se mikä työvuoro on , miehen pitää tehdä kotitöitä myös. Ei tulis mieleen jättää tekemättä koska parisuhteessa se vaan on niin että molemmat tekee. Sitten jos ei jaksa, sitten ottaa töistä loparit koska parisuhde tulee ensin ja lapset myös.

Hyvä suhde, mies osallistuu. Ootko itse ikinä tehnyt 3-vuorotyötä? On tosi kuluttavaa ja raskasta. Parisuhdeaikaa pitää vaan tehdä, mummola tai lapsenvahti käyttöön ja vaikka hotelliin viikonlopuksi. Älä nyt hyvä nainen tee kärpäsestä härkästä.

On ihan oikein että miehesi saa nukkua kun on vuorotyössä. Vuorotyö on oikeasti rankkaa ja terveydellä leikkimistä jos ei saa nukuttua tarpeeksi. Osallistuuhan hän kuitenkin monintavoin..
Joka muuta väittää ei tiedä/ymmärrä asioista tarpeeksi.

siksi on hyvä valinta olla lapseton.kutsumustyötähä se naiselle olla äiti.eikö.se on naisen biologiaa ottaa ....äitiys vastaan.ja baabelin muurit sortuu.ku on äet.

Ok.+(

Ei kannattaisi hankkia niitä kakaroita. Niistä on vaan haittaa.