Supermassiiviset mustat aukot

Mustat aukot on reikiä taivaankannessa jotka on tulpattu pikitapilla niin ettei niistä paista taivaan tuli.

Supermassiivisten mustien aukkojen syntyyn on useita hypoteeseja, ja voi olla, että kaikki ovat toteutuneet. Linkin takaa lisää tietoa.

( Linkki: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Supermassiivinen_musta_aukko )

Lainaus: "Galaksin Holmberg 15A keskustassa on musta aukko, jonka massaksi Max Planck-instituutin Kianusch Mehrganin tutkimusryhmä on vuonna 2019 laskenut olevan 40 miljardia Auringon massaa. Tällaisen mustan aukon tapahtumahorisontti ulottuisi Aurinkokunnassamme Pluton radan taakse asti. Massa on arvioitu sitä kiertävien tähtien liikkeistä."

Siinäpä kunnon suhdeluku!

Mikään säteily ei pääse ulos mustasta aukosta. Mustan aukon keskustasta, eli singulariteetista, on mahdotonta saada kuvaa, mutta sen tapahtumahorisontista kyllä. Tapahtumahorisontti on kuvitteellinen raja, jonka takaa hiukkasilta tai säteilyltä ei ole paluuta.

Sen lisäksi, että koko oma aurinkokuntamme olisi pelkkää tapahtumahorisonttia, Holmberg 15A magneettinen, sähkömagneettinen ja gravitaatio-vetovoima ulottuisi valovuosien tai satojen valovuosien etäisyydelle. Puhumattakaan mahdollisesta purkaussuunnan hiukkaussuihkusta, jonka vaikutuspiiri voi olla tuhansia tai kymmeniätuhansia valovuosia.

"Kun musta aukko on tarpeeksi suuri niin hyperavaruuden imuvoima vetää galakseja sitä kohti. Käytännössä supermassiiviset mustat aukot ovat osa alkanutta universumimme loppua."

Periaatteessa "imuvoima" on todella kova, ja toki käytännössäkin. Jos ajatellaan kuitenkin vaikkapa Linnunrataa, jonka halkaisija on 100 000 valovuotta, etäisyydet tasoittavat mustien aukkojen vetovoimaa. Mutta miksi mustat aukot olisivat universumimme loppu, vaikka tiedämme niiden olevan tavallaan kaiken alku? Musta aukkohan ei ime kaikkea itseensä, vaan sylkee myös tavattoman määrän säteilyä ja materiaa avaruuteen hiukkassuihkujensa kautta.

Jos mustan aukon tapahtumahorisontilta välttyy, musta aukko toimii vain kaiken pyörimiskeskipisteenä. Kaikki massallinenhan universumissa tykkää pyöriä, eikä musta aukko, edes supermassiivinen, ime aivan kaikkea.

Aloittajalla ei ole nuo käsitteet hallussa. Olisi pitänyt puhua biljoonista triljoonista linnunradan painoista niin oltaisiin lähempänä oikeita suuruusluokkia.

Pessimistin näkemys asiasta: maailman loppu alkoi sen alusta.
Jonkun optimistisemman näkemys samasta: on vain erilaisia vaiheita.
Pelkoja ja toiveita.
--planeetta

Uusin tieteen kuvalehti kertoi, että pienin laskennallisesti havaittu musta aukko on 3,3 kertaa aurinkomme kokoa. Kun teoreettiset fyysikot tarkastevat vielä mahdollisia systemaattisia päättelyvirheitään, niin päästään ehkä siihen, että auringostammekin tulee pieni musta aukko. Hawking sai paljon mainetta, mutta taisi olla kyvyiltään vain tavallinen teoreettinen fyysikko. Esim. matematiikka ja tähtitiede ovat läheisiä mutta silti eri asioita.
terv. kemisti

Mustat aukot ovat yhtä käsittämättömiä ihmiselle, kuin on avaruuden loputon laajuus joka suuntaan. Tuntuu jotenkin älyttömältä, että voi olla olemassa loputtomuus, ja sen on kuitenkin aivan pakko olla olemassa. Miksi sitä ei voi käsittää.