Tätä on jatkunut nyt yli puoli vuotta..siitä asti kun aloin seurustelemaan.
Ystäväni ei ilmoittele enää itsestään, vastailee soittoihini joskus, viesteihin pitkällä viiveellä ja tylysti.
Hän ei pidä miesystävästäni, tai koko hänen perheestään, vaikka ei heitä edes tunne juurikaan, periaatekysymyksiä.
Ennen puhuimme melkein kaikesta, nykyään, emme mistään. Hän peruuttelee tapaamisia, emme ole siis nähneet nyt kuukausiin. Emmekä kuulleetkaan muutamaan viikkoon, vaikka asummekin samassa kaupungissa. Minulla "paloi hihat" kun taas kerran kun olin menossa vierailulle, hänestä ei kuulunut mitään.
En minäkään jaksa koko ajan ruinata.
Harmittaa menettää ystävyys, ja vielä noinkin typeristä syistä. Enkö sitten saisi olla onnellinen..?
Onko kellään minkäänlaisia neuvoja, olisiko edes jotain tehtävissä....en jaksa enää uskoa siihenkään että aika parantaa, toisin näyttää tekevän.
Ystäväni ei ilmoittele enää itsestään, vastailee soittoihini joskus, viesteihin pitkällä viiveellä ja tylysti.
Hän ei pidä miesystävästäni, tai koko hänen perheestään, vaikka ei heitä edes tunne juurikaan, periaatekysymyksiä.
Ennen puhuimme melkein kaikesta, nykyään, emme mistään. Hän peruuttelee tapaamisia, emme ole siis nähneet nyt kuukausiin. Emmekä kuulleetkaan muutamaan viikkoon, vaikka asummekin samassa kaupungissa. Minulla "paloi hihat" kun taas kerran kun olin menossa vierailulle, hänestä ei kuulunut mitään.
En minäkään jaksa koko ajan ruinata.
Harmittaa menettää ystävyys, ja vielä noinkin typeristä syistä. Enkö sitten saisi olla onnellinen..?
Onko kellään minkäänlaisia neuvoja, olisiko edes jotain tehtävissä....en jaksa enää uskoa siihenkään että aika parantaa, toisin näyttää tekevän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riippuu tietysti hieman noista periaatekysymyksistä, että mitä ne on, mutta tuo sinun kaverisi käytös on antamiesti tietojen perusteella todella lapsellista !!!
Jos ei ystäväsi halua olla ystäväsi, koska seurustelet, niin valitettavasti taitaa olla valinta edessä..
Tosin ilmeisen helppo sellainen, sillä ei tuollainen kaveri ole kunnon ystävä ja ilman sellaisia ikäviä kavereita on itse asiassa parempi olla, kuin niiden kera.
On todella raskasta,ihmettelen kuinka jaksat pitää yllä samaan aikaan seurustelua ja ystävyyssuhteita? Itse olin samalainen, mutta huomasin että kun jäin sinkuksi muut kaverini omistautuivatkin täysin seurustelulle,vähän ihmetytti kun itse järjestin ystävilleni seurustelusta huolimatta aikaa,olin se, jolle tehtiin ohareita jatkuvasti!Yksi ystävä vielä menisi,mutta viisi ihmistä yhtäaikaa, vuorotellen! unelmien kesä meni käytännöllisesti yksin neljän seinän sisällä, ihmetytti se ystävyyden merkitys..
Mistä muuten päättelet että ystäväsi ei pidä poikaystäväsi? Onko tämä sanonut niin?
Entä istä puhutte kun tapaatte? Onko teillä yhteisiä asioita vai kerrotko vain mitä elämääsi kuuluu, nyt kun seurustelet?Onko ystäväsi lakannut kertomasta sinulle omia asioitaan?
Onko sinulla muuten aikaa ystävällesi vai sovitatko aikataulusi niin, että tapaatte kun poikaystävälläsi on muita, omia menojaan vai otatko hänet kenties mukaan yhteisiin tapamisiinne?
Ikävä tilanne kun ystävyyssuhteet katkeavat seurustelun takia. Itse olen samantapaisessa elämäntilanteessa, joskin minä olen juuri se sinkku ja ystäväni se, joka seurustelee. Ystävyytemme, jota ennen pidimme totaalisen murtumattomana ja erityisen hienona on nyt kovaa vauhtia ajatutumassa karikolle. Itseäni vaivaa ajan jakaminen poikaystävän kanssa. Pidän yhteyttä ystävääni useasti, pyydän kahville jne., mutta en jaksa enää kovinkaan montaa "ei nyt, olen poikaystäväni kanssa"-vastausta. Lisäongelmilta ei voi välttyä kun ystävä puolestaan tulkitsee asian siten, että minä vihaan hänen poikaystäväänsä, ja etten olisi onnellinen hänen puolestaan. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Pidän poikaystävästä, ja en tietenkään tahdo ystävälleni muuta kuin hyvää, mutta minusta tuntuu siltä kuin olisin jäänyt kuin nalli kalliolle. Mukana on myös muita ongelmia kuten valehtelu, mököttäminen yms. En väitä, että sinun ja ystäväsi tilanne olisi sama, eikä viestistäsi päätellen aivan olekaan. Itse olen henk.koht. kyllä sitä mieltä, ettei ystäviä tulisi hylätä, varsinkaan seurustelusuhteiden takia. Muuten voi tulla eteen yksinäisiä hetkiä myöhemmin, silloin kun poikaystävä jättää tai ihastuksen alkuhuuma laskee.
Nämä voivat olla yllättävän kipeitä asioita. Itse olen ainakin ollut asian vuoksi hyvin masentunut ja itkuinen. Tsemppiä sinulle, toivottavasti saat ystäväsi kanssa puhuttua asiat selviksi.
Tuttua, tuttua. Meillä on yläasteelta asti yhtä pitänyt kaveriporukka, viisi tyttöä. Nyt ollaan vähän reilu parikymppisiä. Kaikki opiskelevat eri paikkakunnilla ja kaikki seurustelevat. Yhteyttä pidetään tekstareilla, sähköpostilla ja kokoonnutaan aina joskus jonkun luo istumaan iltaa yhdessä. Kaikki tulevat edelleen keskenään juttuun, poikakaverit tulevat keskenään juttuun ja mukavaa on. Toivoisin vaan, että joskus voitaisiin jättää ne poikakaverit kotiin ja olla ihan vaan tyttöjen kesken, koska meidän ystävyydestämmehän tässä on kyse. Yleensä se ei vaan onnistu: Vaikka soittaisin/tekstaisin ja ehdottaisin tyttöjen iltaa, vastaus on aina "Joo, voidaan ME tulla." Mitä siihenkin sitten kohteliaasti sanot?
Eräs näistä viidestä on useampaan kertaan ehdottanut, että näkisimme kahdenkesken ja tekisimme jotakin mukavaa yhdessä. Sitten tehdään suunnitelmia, järjestän omat aikatauluni ja menoni sen mukaan, ja viime tipassa ystäväni ilmoittaakin, että hänellä onkin mahdollisuus tehdä jotain "kivempaa" poikaystävänsä kanssa, joten sori vaan ja katsotaan joku toinen kerta. Ei kerta tai kaksi vielä haittaisi, mutta kun tästä alkaa tulla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Seurustelen minäkin, mutta ei se silti tarkoita sitä, että perun kaikki lupaukseni toisille, jos poikakaveri niin tahtoo. Vähän sitä pahoittaa mielensäkin, kun ohareita tehdään kerta toisensa jälkeen. Jos asetelman kääntäisi toisin päin, siitä seuraisi monen viikon mykkäkoulu. Pitäisi ehkä kokeilla samaa, mutta suhtaudun mieluummin aikuismaisen asiallisesti kuin kiukuttelemalla.
kökkö, toi on mullekin tuttua!
menetin kans yhden mulle läheisen ystävän, kun hän erosi ja sitt alko uuden suhteen.Hän muuttui täytin ei pitänyt yhteyttä muhun, oli kuin toinen ihminen.Josko mä muistutin häntä ajasta jollion hän oli ex.miehensä kanssa eikä halunnut enää muistella sitäaikaa.En tiedä, mutta surin häntä monta vuotta, menetystä.
Mein naisten kandeis varoa, ettei jätettäis tyttöystäviä, vaikka seukattaiski tai oltais parisuhtees.
aika tyypillinen reaktio toisaalta...kateutta tod.näk...ja usein käy ihan huomaamatta niin, että kun toinen alkaa seurustella, niin seurusteleva huomaamattaan jättää ystävänsä aikaisempaa vähemmälle huomiolle....ajatteles itsesti ystövösi asemaan..oletteko pitänyt seurustelun alkuaikoina normaalisti yhteyttä, ollut yhdessä ulkona, ilman poikaystävää...ja puhunut muista asioista kuin poiskaystävään liittyvistä? Seurustelun alkuhuumassa käy hyvin usein niin,että ei osaa ottaa yksinäistä ei seurustelevaa huomioon tarpeeksi...ja se loukkaa syvästi!
saat olla toki onnellinen, mutta se, että olet onnellisempi kuin ystäväsi, saattaa loukata häntä...puhukaa asiasta, jos ei onnistu, niin jätä asia omaan arvoonsa, anna ystäväsi olla ilman sinua...Mieti että voiko ystävälläsi olla ihan oikeita syitä, miksi hän ei pidä miesystävästäsi?
Tärkeää olisi, että tekisit asialle jotain heti..mitä kauemmin asia pitkittyy, sitä vaikeampi on sopia juttu...kyse voi olla ihan väärinkäsityksestä...soita ystävällesi ja sovi vaikka reissu kahville ja PUHUKAA!! ei se loppujen lopuksi niin vaikeaa ole, alku kynnys on vain korkea...
toivottavasti saatte välinne kuntoon!:)