Mikä teitä muita sinkkuja motivoi?
Jos tilanne on sellainen, että elätettäviä ei ole eikä tule, ei ole lainoja, eikä edes hinkua hankkia mitään uutta materiaa tai kalliita matkoja tms., niin mikä motivoi hankkimaan lisää rahaa eli käymään töissä? (Joo, on mulla muutama harrastus, mutta ne on kohtuu halpoja ja hoituu entisellä kalustolla.)
Käynkö töissä kasvattaakseni työeläkettä? Sekö tässä on homman tarkoitus? Kyllä aika kuivalta kuulostaa. Juuri ennen eläkeikää sitte tietysti kuolee sydäriin tai saa jonkun karmean diagnoosin.
Pitääkö se alkaa hankkimaan joku kuluerä? Mutta paskat ku ei kiinnostas yhtään. Ja sitä paitsi tämä kuluttamisen, hankkimisen ja elämän paisuttamisen kierre on se villakoiran ydin, kun ihmisen vaikuttamisesta ympäristön tilaan puhutaan.
Jos tilanne on sellainen, että elätettäviä ei ole eikä tule, ei ole lainoja, eikä edes hinkua hankkia mitään uutta materiaa tai kalliita matkoja tms., niin mikä motivoi hankkimaan lisää rahaa eli käymään töissä? (Joo, on mulla muutama harrastus, mutta ne on kohtuu halpoja ja hoituu entisellä kalustolla.)
Käynkö töissä kasvattaakseni työeläkettä? Sekö tässä on homman tarkoitus? Kyllä aika kuivalta kuulostaa. Juuri ennen eläkeikää sitte tietysti kuolee sydäriin tai saa jonkun karmean diagnoosin.
Pitääkö se alkaa hankkimaan joku kuluerä? Mutta paskat ku ei kiinnostas yhtään. Ja sitä paitsi tämä kuluttamisen, hankkimisen ja elämän paisuttamisen kierre on se villakoiran ydin, kun ihmisen vaikuttamisesta ympäristön tilaan puhutaan.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Anna hyväntekeväisyyteen, jos kuluerän haluat, autat vähäosaisia.
Muuta vähintään 60 neliön kaksioon.
T: DF
Riippuu henkilöstä motivoiko muiden auttaminen. Kummilapsenkin voi ottaa köyhästä maasta ja avustaa.
Minua motivoi se hieno asia, kun saan katsella maisemia.
_J_
No juu, kyllä nuo omatkin harrasteet usein luontoon vievät, mutta kun kotimaa ja lähialueet pitkälti riittää, niin enemmänkin siihen tarvitaan aikaa kuin rahaa.
Mä itisanouduin ja vaihdoin alaa kun alkoi motivaatio häviämään tyystin. Nyt on haasteellinen ja mielenkiintoinen työ.
Sun pitää ite miettiä, mitä haluut tehdä, nähdä ja kokea tässä elämässä ja sijoittaa rahat siihen.
Ihan oikeesti, elämä on äkkiä ohi...
Kouluttauduitko uudelleen?
Jotain tuollaistahan se tahtoo pyöriä mielessä. Ongelma vaan on se, että koskaan ei ole oikein selvinnyt miksi haluan isona. Nykyiseen ammattiinkin hakeuduin melkolailla sattumalta.
Oon kyllä ennen ihan tykännyt näistä hommista, mutta nyt on vaan ollut tällaista matalaliitoa jo jonkin aikaa.
jos elämänilo on kateissa, niin autopilotti vaan päälle.
Annat päivien ja vuosien vieriä ohi kunnes taas elämänilo palaa ja poistut autopilotista. Itselläni oli autopilotti päällä lähes 8-vuotta.
>Aamulla töihin
>loppu päivä kotona
>nukkumaan
>repeat
Tämä talvi on menty aikalailla tuolla, mutta tässä tulee vaan sellainen muurahaisolo.
Kone, joka pyörii hyödyttääkseen yhteiskuntaa.
Pitäs vaan jossain vaiheessa älytä se että jäljellä oleva elämä lyhenee koko ajan, että jos jotain haluaa tehdä ja kokea niin asioiden eteen pitäisi tehdäkin jotain.
Vanhuuden kattamaan kun se on nyt niin, ettei riitä kun ei synny veronmaksajia.
Vanhuuden hoito taso on jo hyvin surkea, jos ei ole rahaa säästössä hoito on vain surkeampaan.
Sama koulutuksen kanssa ei ole henkilökohtaisia avustajia.
Ainiin joo en ole sinkku mutta halusin tuoda se asian puolen esiin vaikka kyllähän se me taidettiin jo tietää, etten ole sinkku mutta uusien palstalaiset varalle pistän tämän.
Ymmärsinkö, että kehotat lisääntymään?
Alan olla siihen pyöritykseen jo liian vanha, ja oikeastaan olen ollut aina sitä mieltä että tällä pallolla on jo tarpeeksi porukkaa. Sinähän olet hoidellu tämän asian jo minunkin puolesta :)
En vaan työhön käytiin että varallisuutta vanhuuden päiville varattua kun ei lasten tekoa halua ja kerroin huoltosuhteen ongelmasta.
Antaiskohan lääkäri minulle vähän potkua lisääntymiseen jos saisin kaksoset kerralla🥰
Sille että joutuu vanhana yhteiskunnan huolehdittavaksi on kyllä vaihtoehtonsa, kuten suuren perheen perustaminen. Tosin täällä ollaan niin sattanan itsekkäitä että vaikka olisikin sukua niin silti mieluummin annetaan ihmisten kuolla jossain paskassa hoitolaitoksessa.
Minä olen sinkku (nainen) eikä minulla ole huollettavia.
Työssä käyn sillä se tuo sisältöä elämääni, on mielenkiintoista ja saan siitä paljon. Opin uutta, ihmiskontaktit työpaikalla ja kokouksissa, työkaverit joiden kanssa olen läheisempi kaveri.
Työ antaa minulle itsekunnioitusta ja tunnen olevani tärkeä osa yhteiskuntaa. Myöskän rahan tienaamista ei voi väheksyä. Elätän itseni omalla työlläni ja kartutan joka kuukausi eläkekassaa eläkepäivien varalle. Koska en joudu pihistelemään kaikesta voin toteuttaa pieniä unelmiakin, matkustelua yms.
Mielestäni työn merkitys on valtava ihmisen mielenterveydelle ja itsekunnioitukselle. Tiedän että moni luhistuu ja masentuu kun menettävät työnsä. Siinä menee myös taloudellinen turvallisuus joka on mielestäni ihmiselle ensiarvoisen tärkeää!
Työ antaa tietyn päivärytmin ja rytmittää muutenkin elämää. Ihmiselle on myös tärkeää kuulua johonkin, ja työpaikka antaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja tunnetta olla tärkeä osa jossain prosessissa.
On surullista jos ihminen ei pysty löytämään motivaatiota elämään omasta itsestään ja omasta elämästään.
On surullista jos ihminen ei pysty löytämään motivaatiota elämään omasta itsestään ja omasta elämästään.
Tähän ei tarvita työelämää. Työelämä minulle on vain rahan hankkimista varten. Itse en pidä itsetunnon asiana olla töissä.
Hyvä kirjoitus olen samaa mieltä , olet erittäin tärkeä ja älykäs ihminen osata huomioida noinkin tärkeän asian itsestään.
on jalotaito osata asettua toisen asemaan kaikille ei ole suotu näitä lahjoja muuta siihen on syy koska eivät tarvitse niitä.
Sinä voimaannutat kirjoituksessa jokainen hyvä työ panos on hyvinmerkittävä kiitos siitä, toisilla ei ole moraalista tarvetta toimia oikein koska puuttuu myötätunto.
Kauan olet veivannut samoja työhommia? Tuollainen 15-20 vuotta kun alkaa olla takana samaa tuubaa, niin kyllä se jo työltä tuntuu.
Hanki kulueräksi nainen.
Hanki kulueräksi nainen.
Eikös aikuinen terve nainen vastaa omista kuluistaan ja tuloistaan tässä meidän tasa-arvoyhteiskunnassa?
No juu, sen olen huomannut, että jos naisten kanssa yhteiseloa harrastaa, niin tahtoo ne yhteiset ja vähän muutkin kulut nousta.
Ehdotus on harkitsemisen arvoinen, noin muuten vaan elämän piristämisen (eli vaikeuttamisen) kannalta, mutta kun vasta pääsi eroon edellisestä, niin ei sitä nyt ihan heti.
Eikös aikuinen terve nainen vastaa omista kuluistaan ja tuloistaan tässä meidän tasa-arvoyhteiskunnassa?
Tämähän olisi suotavaa, mutta kuten tiedät(?) aina on jokin syy miksi miehen lompakosta on enemmän jaeltavaa.
En ole töissä enää, elän kuin köyhä vaikka olen melko varakas puolen miljoona omaisuudella. Kuljen verkkareissa eikä kukaan tiedä että minulla on paljon rahaa.. Eteläs käyn kerran vuodes, olen siel 3 viikkoa. Työhön kyllästyin, ei se antanut mulle mitään enkä saanut kiitosta enkä arvostusta kun etenemismahdollisuudet oli huonot kun pomoilla oli perseen nuolijoita riittävästi.
Ei sit tosiaan tiedä milloin kuolee, oon tehnyt paperin ettei rahat mene ainakaan valtiolle vaan veljeni lapselle joka on ny 7 vuotias. Lapsia minulla ei ole itsellä.
"On surullista jos ihminen ei pysty löytämään motivaatiota elämään omasta itsestään ja omasta elämästään.
Tähän ei tarvita työelämää. Työelämä minulle on vain rahan hankkimista varten. Itse en pidä itsetunnon asiana olla töissä."
SINULLE työssäkäynti ei ole itsetunnon asia, monelle muulle se on. Hyväksy se.
SINULLE työssäkäynti ei ole itsetunnon asia, monelle muulle se on. Hyväksy se.
Miksi kuvittelet, etten hyväksykin? Sen sijaan ihmettelen ihmisten itsetunnon riippuvuuksia.
Semmonenkin juttu on, että valtakulttuurissamme jonka vaikutuksen alaisina kuitenkin joudumme elämään arvostetaan työssä olemista ja nimenomaan vielä vahvaa palkansaaja-asemaa. Merkittävimmät yhteiskuntaluokat meillä ovat ja ovat olleet jo pitkään työssä käyvät ja työn ulkopuolella olevat(eläkeläiset työttömät yms). Toki niin että ihan surkeissa töissä pienellä palkalla ja heikossa työmarkkina-asemassa olevia ei niin arvosteta, ja he siis ovat lähempänä tätä alaluokkaa(heidän surkeaan uraansakin liittyy ainakin työttömyysjaksoja eikä työterveyshuoltokaan niin pelaa). Kaukana on ne ajat jolloin palkkatyössä käyvät olivat alempaa luokkaa suhteessa niihin joiden ei tarvinnut töissä käydä(esim. kartanoissaan elävä herrasväki ja kaupunkien varakkaat porvarit jotka omaisuutensa tuotoilla elivät). Tämä on tietenkin seurausta siitä, kun palkansaajien tulot ja asema ja toimenkuva ovat hurjasti parantuneet noista ajoista.
Kyllä vapaa-aika on ihan luxusta nykyäänkin.
Miksi ihmiset muuten lottoais tai yrittäis vaurastua sijoitustoiminnalla tai harrastais eläkesäästämistä? Eiköhän ajatus aika usealla ole se, että pääsis viettämään sitä vapaa-aikaa jo ennen varsinaista eläkeikää.
Tykkään työstäni, tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä ja työkaverit sekä työympäristö on mukava. Raha on myös yksi iso motivoija, ei sitä vapaa-aikaansa ihan ilmaiseksi uhraisi kuitenkaan. On varaa harrastaa, shoppailla, käydä ulkona syömässä ystävien kanssa, matkustella...
Raataminen työssä mitä inhoaa ei ole erityisen motivoivaa, on sekin tullut joskus kokeiltua. Itsellä vaan se työmoraali oli silloinkin sen verran vahva, että vaikka v...tutti niin aina sinne sai itsensä raahattua paikalle.
Työttömänkin eloa kokeillut, ja se ei sopinut luonteelle lainkaan. Niin pienellä toimeentuleminen oli kituuttamista, eikä päiville meinannut keksiä riittävästi mielekästä tekemistä. Varaa kun ei harrastamiseenkaan juuri ollut.
Kouluttautuminen aikuisiällä kannatti, sain työn minne on kiva herätä. Siitä saa puhtia ja motivaatiota! Ja hyvää liksaa.
Moni ehdottaa työtä motivaattoriksi ja niin olisin ehdottanut minäkin.
Loppuviimein se on vähän huono, koska työkin loppuu joskus, joko eläköitymisen tai työttömyyden takia.
No se siinä kai onkin useimmiten taustalla, kun nämä sinkut voimainsa tunnossa kertovat, että he eivät tarvitse parisuhdetta eikä lapsia osaamatta ajatella, että mitäs sitten jos ja kun työtä ja terveyttä ei ole.
Ei len oli linkki juttuun, jossa Marja Perhon mies oli jättänyt Marjan, mutta parin vuoden jälkeen sairastuttuaan vakavasti toivonut takaisin parisuhdetta.
Itse olisin sitä mieltä, että motivaatiota sängystä nousemiseen pitäisi löytyä sekä työstä, että harrastuksista ja muusta vapaa-ajasta. Jos pystyy auttamaan ihmisiä on se äärettömän motivoivaa.
Työ on itselläni sellaista ihan ok ja mielenkkiintoisen välillä. Se kuitenkin auttaa maksamaan lainat kodista ja kesämökistä ja autosta sekä pystyn antamaan myös lapsille mieluisia asioita.
Tällä hetkellä motivoivinta ovat projektit kesämökillä. Koska mökki sijaitsee saaressa odotan malttamattomana kesää.
Suomalaiset, ainakin vanhempi väki, ovat sen verran orjakansaa että aina se on se työ mikä muka merkitsee elämässä eniten. Ollaan ajateltu että kun koko ikä painetaan jotain paskaduunia niin sitten eläkkeellä voi alkaa elämään. Toki sillä ollaan asiat rakennettu mutta ei siinä ole ihmisten motivaatio ollut oleellista vaan se että niitä töitä on ollut.
Oikeastihan se elämän motivaatio pitäisi löytyä elämisestä, on se sitten mitä kullekin. Ei kuitenkaan ole mitään oikeaa tapaa, kuten vaikkapa juuri puskea töitä että saa roinansa maksettua.
Tässä on mielenkiintoinen ajatus. Vanhemmat ikäpolvet ovat tyhmiä, kun eivät ymmärrä elämästä mitä sen siis oikeasti pitäisi olla, jotain töiden tekemistä vaan typerästi pitävät elämässä tärkeänä asiana. Me nuoremmat taasen tiedämme paremmin elämästä tai siis siitä miten sitä pitäisi elää . Ja me nuoremmathan edustamme tulevaisuutta, ja olemme sikäli viisaampia sanomaan mitä sen elämän pitäisi olla.
No joo, elämästä ymmärtämiseen ei kuulu työn merkityksellisenä pitäminen eikä ehkä ylipäätäänkään toimeentulosta huolta kantaminen.
Muutama vuosikymmen eteenpäin niin nykyään nuoret ovat vanhoja, ja nykyään vanhat ovat jo autauaammilla metsästysmailla, ja taas uudet ikäluokat ovat niitä nuoria.
Ajat muuttuvat, ennen ihmisillä oli enemmän töitä mutta vähemmän erilaisia keinoja vapaa-ajan viettämiseen, nykyään on pitkälti päinvastoin. Parashan olisi sellainen kultainen keskitie, että ihmiset voisivat tehdä töitä tarvittavan määrän ja kuitenkin elää.
Onkohan tässä motivaatio hukassa kun heräsi puoli viisi iltapäivällä, keitti kahvia, laitto telkkarin ja läppärin päälle. Siinähän se tän päivän ohjelma onkin.
Mä kun sitä en vaivaudukaan piehtaroimaan missään joutavassa angstissa. Otan vaan munan käteen ja vetelen ja päivät kuluvat rattoisasti runkaten. Jos esinahka alkaa kärytä, niin sitten voi juoda viinaa tai pelata tietokonepelejä.
Ei minua motivoi mikään. Tässä maailmassa ei ole paljoakaan asioita, jotka minua oikeasti kiinnostavat. Aina joskus tulee hyvä kirja, elokuva, levy tai videopeli ja silloin tietää mitä vapaa-aikana tekee. Arki menee töissä ja "autopilotilla" muutoin. Toisaalta tykkään rutiineista ja tämä jos mikä on sitä. Enpä juuri haluaisikaan muutosta. Näin on hyvä. Välillä kaipaa naisseuraa, läheisyyttä, seksiä mutta ne toisivat vaan lisää ongelmia ja rikkoisivat rutiinin. Joten mielummin yksikseen ja kestän hetkellisen kaipuun.
Töissä käyn, koska onhan se mukava että on ylimääräistä rahaa mielummin, kuin että joituisi kituuttamaan.
Näin loppuun saakka! Omassa rauhassa ja selibaatissa. 14 vuottan on jo menty ja hyvin menee. Tsemppiä ja voimia aloittajalle ja muillekin.