Huoh olen ihan maassa,en tiedä enää mitä tekisin.
Ollaan oltu 3 vuotta mieheni kanssa yhdessä ja tuntuu, kuin tiemme olisivat eroamassa.
Miehestä on tullut kummallinen, hän vain nukkuu koko ajan,aina minun seurassani! Selittelee vain, että tottakai väsyttää kun on töissä. Mutta paskat,hän nukkuu aina lomillakin ihan yhtä paljon eli minuun tuo selitys ei enää mene läpi. Aina kun olemme yhdessä emme tee mitää muuta,kuin hän vain nukkuu ja itse tuijotan kattoon ja seinille monta tuntia, koska minua ei nukuta!
Olen yrittänyt ehdotella kaikenlaista mitä voisimme tehdä,mut miestä vain väsyttää ja väsyttää!
Seksi ei hänelle enää maistu,viikonloppuna puhuimme
asiasta ja hän vain totesi ettei kiinnosta ja kun yritin kysellä miksei, niin en vain saanut vastaukseksi muuta kuin ettei jaksa. Minussa ei kuulemma ole vikaa, mutta en enää tiedä mitä ajatella. Rakastelu on miehelleni vain SUORITUS,
niin hän sanoi. Se satuttaa minua.
Muutenkin miehestä on tullut todella kylmä, ei enää ota syliin ja pidä hyvän...pelottaakin,että menetän hänet.
Onko kohtalotovereita, vai olenko yksin tällaisen asian kanssa. Kertokaa mitä teen, olen epätoivoinen.
Rakastan miestäni niin paljon!!!
Ollaan oltu 3 vuotta mieheni kanssa yhdessä ja tuntuu, kuin tiemme olisivat eroamassa.
Miehestä on tullut kummallinen, hän vain nukkuu koko ajan,aina minun seurassani! Selittelee vain, että tottakai väsyttää kun on töissä. Mutta paskat,hän nukkuu aina lomillakin ihan yhtä paljon eli minuun tuo selitys ei enää mene läpi. Aina kun olemme yhdessä emme tee mitää muuta,kuin hän vain nukkuu ja itse tuijotan kattoon ja seinille monta tuntia, koska minua ei nukuta!
Olen yrittänyt ehdotella kaikenlaista mitä voisimme tehdä,mut miestä vain väsyttää ja väsyttää!
Seksi ei hänelle enää maistu,viikonloppuna puhuimme
asiasta ja hän vain totesi ettei kiinnosta ja kun yritin kysellä miksei, niin en vain saanut vastaukseksi muuta kuin ettei jaksa. Minussa ei kuulemma ole vikaa, mutta en enää tiedä mitä ajatella. Rakastelu on miehelleni vain SUORITUS,
niin hän sanoi. Se satuttaa minua.
Muutenkin miehestä on tullut todella kylmä, ei enää ota syliin ja pidä hyvän...pelottaakin,että menetän hänet.
Onko kohtalotovereita, vai olenko yksin tällaisen asian kanssa. Kertokaa mitä teen, olen epätoivoinen.
Rakastan miestäni niin paljon!!!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sydän oli pysähtyä, kun luin juttusi. Aivan
kuin itse olisin kirjottanut tuon! Meillä miehen
kanssa samat ongelmat, kuin teilläkin!
En vain osaa auttaa, koska en enää itsekään tiedä mitä tekisin :( Meillä ei ole auttanut mikään,ei puhumiset, ei mikään! Ihanaa, kun en ole yksin tämmöisen ongelman kanssa! Pelastit päiväni!
Tommoista meilläkin oli. Miestä huvitti mennä ulos kaikkien muiden kun minun kanssa. Nyt ollaan erottu vuosi sitten ja olen päättänyt, että jos joskus jonkun toisen kanssa tuntuu tuommoiselta, tiedän mitä tehdä: erota.
Niin että miksi pitkittää kärsimyksiä kun voi alkaa uuden elämän vaikka heti. Ei tuossa tilanteessa enää mikään auta, sori vaan....
jos miehiänne ei huvita oikeasti mikään ja vaan väsyttää niin onko käyny mielessä et ne voi olla masentuneita!?
Kysyin mieheltä et onko masikses,sano ettei oo....
Ettei olisi muuten sairas? Esim. raudanpuute tms? Eikö tilanne häiritse miestäsi itseään? Kannattaisi kuitenkin varmuuden vuoksi käydä lääkärissä tarkistuttamassa, että kaikki on ok. Voihan tietty olla normaalia kevätväsymystäkin.. Toivottavasti siitä piristyy pian:)
Olen itse ollut masentunut, siis ihan lääketieteellisessä mielessä termiä käyttäen, eikä siinä "no huoh, nyt masentaa". Käyttäydyin pitkälti tuolla tavalla. Enkä itse tiennyt olevani masentunut. Kamalimmalta tuntui läheisten ainainen "mikä nyt on, miks oot tollanen" - kysely, kun ei kerran itsekään tiennyt eikä osannut vastata.
Tuollainen unentarve voi olla merkki monestakin sairaudesta. Älkää syyllistäkö, auttakaa mielummin hakemaan apua!
Voi kamala jos minutkin olisi silloin jätetty masennukseni takia... Se on sairaus, ei tahallista "kylmyyttä"! Mitään ei vain jaksa ja oikein mikään ei kiinnosta!
Miehesi itse ei voi tehdä diagnoosia masennuksesta vaan lääkäri...
Kipin kapin mies lääkäriin, selvää masennusta ja kannattaa hoitaa pois ennenkuin vaipuu psykoosiin. Älä edes mieti kahta kertaa.
Meillä on juuri samalla lailla asiat. Olemme olleet yhdessä 23 vuotta. Kun täytin kolmekymmentä niin sain mieheltäni synttärilahjan lisäksi ilmoitusluonteisen asian, "että nyt olemme niin vanhoja, ettei meidän enää tartte harrastaa seksiä"...siitä on viitoista vuotta. Ehkä viisi kertaa vuodessa saan hänet innostumaan (sekin on todella kovan työn takana, joudun ihan oikeasti pyytelemään). Mieheni sairastaa mm. diabetestä ja olemme jo hyvissä ajoin nuoruudessa puhuneet siitä mitä se myöhemmin vaikuttaa. Tulee mm. impotenssia. Mutta nyt kun se tiedetään ja se olisi hoidettavissa ja olemme keskustelleet asiasta, niin mieheni saoo, että hänellä ei ole mitään ongelmaa, hän pystyy kyllä olemaan ilmankin. Ja hänen mielestä on paljon mukavampaa nukkua kuin aloittaa rasittava rakastelu, kun siinä menee vain voimat. Sen tiedän, että häntä hävettää mennä sanomaan lääkärille, että ei oikein pelitä ja sen takia minä saan kärsiä. Joskus tai aika useinkin ajattelen vierelleni "kunnon" miestä.
Mun mielestä sulla on oikeus vieraisiin. Ei toinen saa päättää että onko seksiä vai ei!
Seksi kuuluu rakkauteen ja jos ei sitä rakkaalta saa niin mistä sitten? Onko vaihtoehtoja - ei!
Näinhän se on. Mutta kun toista kuitenkin rakastaa, niin ei haluaisi häntä pettää. Välillä kyllä tuntuu, että onko tämä rakkautta. Rakkaudessa kun kuuluu aina ottaa huomioon myös toisen tunteet. Aina yritän löytää uusia keinoja, jolla saisin mieheni innostumaan "terveestä" parisuhteesta.... joskus hän kuuntelee ja ottaa jopa kantaakin, mutta useimmiten ei korvaansa lotkauta koko asialle. Joskus jopa pitää viikon verran mykkäkoulua, kun häntä on loukattu "painostemalla" seksiin. Mä en oo koskaan häntä painostanut mihinkään, jos on innostunut, niin ihan omasta tahdostaan, mutta jos ei ole niin mä oon tyytynyt siihen.
Heh.. minunki mieheni nukkuu suurimman osan ajastaan on aina nii väsynyt. Muuten menee hyvin ja hän rakastaa minua ja pitää hellästi ja haluaa rakastella aika paljon siis kun nukkumiseltaan ehtii, mutta itse en taas välitä seksistä olen päässyt seksin yli elämässäni olen ehkä päässyt siitä primitiivisestä vaivasta lopullisesti, muuten kyllä haluan mieheni hellyyttä ja hyvänä pitämistä vaikken seksiä haluakkaan se on mielstäni työlästä ja järjellisesti ajateltuna eläimellistä ja naurettavaa kun en edes lapsia halua.
Olet tappanut seksitunteet itseltäsi?
Ja tapat ne mieheltäsi?Mitä ajattelit tai ajattelet? "jos en tarvitse seksiä, ei miehenikään tarvitse nauttia"?
Herää jo, tuo primitiivinen "likainen"(yäk) tunne kuuluu kaikille elollisille olennoille. Olisiko aika katsoa peiliin ja jättää miehesi löytämään se oikea onni ja rakkaus?
Miehesi on kypsynyt sinuun ja haluaisi vaihtaa toiseen, mutta ei uskalla kertoa.
Yksi kysymys: oletko luvannut olla hänen kanssaan myötä ja vastoinkäymisissä? Jos olet, niin silloin sinulla ei ole oikeutta lähetä vieraisiin. En pitäisi sitä vaihtoehtona. Miksi ihmiset ylipäätään ottavat tällaisen asian niin kevein perustein esille. Ettekö te tiedä, millaiset seuraukset siitä on? Haluatteko te lisää harmia elämäänne? Eikö näillä palstoilla ole niistä ihan riittävästi esimerkkejä, pitääkö se oma kohtaisesti kokeilla? Ajatelkaa niitä seurauksia, joita siitä tulee. Eläytykää tilanteeseen, jossa asiaa, tunteita, syyllisyyttä, raivoa puretaan kuukausi kuukauden perään.
Toisaalta:
Älä anna miehesi kahlita elämääsi, mene ja tee itsellesi kaikkea sitä mitä syvimmällä tiedät tarvitsevasi ja haluavasi tehdä.
Toisaalta:
Kerro miehellesi, mitä hänen käyttäytyminen saa sinut tuntemaan. Keskity siihen, älä aloita:"Kun sinä aina, kun sinä et koskaan . ." Tällainen tyyli saa miehen sulkeutumaan yhä kauemmaksi. Jos rakastat miestäsi, miksi olet eroamassa?
Ja kyllä hänet on lääkäriin saatava tuollainen flegmaattisuus ei ole normaalia.
Tunteet saattavat ajan myötä viilentyä.. itselläni on tilanne jossa jollakin tavalla rakastan kumppaniani, mutta lähes kahdeksan vuoden yhdessäolon jälkeen olotila on "normalisoitunut" melkein seksittömäksi. En ole kaivannut hänen kosketustaan moneen vuoteen, mutta muuten hänen kanssan kykenee elämään ja olemaan. Olemme pikemminkin kaverukset -tottuneet siihen tilaan jossa toinen on olemassa mutta ei ole enää intohimojen kohde.
En tiedä onko tuohon olemassa ratkaisua.. eron lisäksi. Vaikea sitä on lähteä enää korjaamaan kun tunteet kuolevat.
Oletko jutellut vaimosi kanssa tästä, että tunteet ovat kuolleet? Miltä mahtaa vaimostasi tuntua, kun kuitenkin suurin osa naisista kaipaa kosketusta ja hellimistä? Ja luulisin että miehillä on sama asia?
Minun miehellä on varmaan sama asia kuin sinulla, luulisin...(vaikka ei hän ole sitä sanonut). Itse todella kaipaan mieheni kosketusta ja olen sen hänelle sanonutkin, että minulla on häntä ikävä, vaikka onkin vierelläni. Teen paljon työtä sen eteen että mieheni tuntisi olevansa rakastettu ja kyllä hän aina joskus sen näyttääkin, että välittää (pienillä teoillaan).
Miten tuollasta voi rakastaa. onko se rakkautta. lähe liikenteeseen ja elämää ettiin ku miehes nukkuu niin eiköhän se herää ku olet poissa.