Ensin tarvitaan kohtalo (?), joka johdattaa sinut ja hänet yhteen. Sitten teidän täytyy tehdä toisiinne jonkunlainen "vaikutus", jotta voitte alkaa seurustella. Kun huomaatte tulevanne toimeen, alatte seurustella vakavammin; riitelette ja rakastatte. Sen jälkeen muutatte yhteen ja elämä asettuu raiteilleen. Miten sovittaa yhteen kaksi elämää; kaksi ajatusmaailmaa? Sillä tavallako, että toinen antaa aina periksi? Minkä verran riitelyä, erossaoloa ja läheisyyttä suhde kestää? Eikö kiintymys muutu kyllästymiseksi - aina? Onko suhteen joskus aikakin päättyä, muullakin tavalla kuin kuoleman kautta? Miljoonia kysymyksiä...sorry
"Parisuhde- suuri mysteerio"
blue-eyes45
6690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Parisuhde ei ole mysteeri!
En ymmärrä miksi eläminen toisen kanssa ja rakastaminen täytyy tehdä jotenkin vaikeaksi asiaksi!
Jos rakastaa ja saa vastarakkautta ei ongelmaa mielestäni ole. Kompromissit, luottamus, hyväksyminen, siinä avainsanoja suhteeseen, ja mikä tärkeintä:
Todellinen HALU olla yhdessä.
Mysteeri on minunkin mielestäni sana, jota en käyttäisi parisuhteesta. Ei parisuhteen tarvitse olla mysteeri, mutta monet parisuhteet tuntuvat sitä olevan.
Mun mielestä parisuhde on 'kahden vain vähän erilaisen' itsenäisen yksilön yhteinen TAHTO&HALUTILA.
Olkoon sillä nyt hieno nimitys vaikka: TahdonOllaHaluanOllaTahdotkoSinäkinTahtoaJaOlla?
Olla yhdessä ja erillään katoamatta toisiltaan.
Tällä tarkoitan syvää henkistä ja fyysistä läheisyyden- ja yhteenkuuluvuudentunnetta.
Jos ne eivät katoa, ja arkipäivän hössäkät eivät niitä tuhoa, niin That's It.
Mielestäni parisuhteesa ei ole mitään mysteeristä... ainoastaan rakkauden voimaa voisin kuvata hieman mysteerisenä.
On ihmisen keskeinen kehityskriisi varhaisaikuisuudessa löytää läheisyyden, toisen tarvitsevuuden - Itsenäisyyden välinen balanssi. Tämän balanssin löytymisen jälkeen on siis perusasiat kunnossa.
Parisuhdetta on hoidettava kiireisestä elämästä huolimatta jatkuvasti ja siihen on kummankin käytettävä aikaa. Viestintä takaa yhteenkuuluvuuden tunteen. ;)
Kaikissa suhteissa riidellään, mutta toista ei pitäisi loukata peruuttamattomasti.
Mitään yliromanttisuutta suhteelta on kuitenkin turhaa odottaa, se elämä on tv-saippuaa.
Vastuuta suhteen ongelmista ei voi sysätä suhteen toiselle osapuolelle, oma sitoutuminen ja halu kasvaa suhteen mukana on tärkeää. Ja kun molempien tahto, tuki ja uskollisuus on mukana, uskoisin, että onnistuu :D Parisuhteeseen kuuluu halua antaa ja jakaa.
Tässä on mielestäni parisuhteen faktoja, jottei mysteeriin ei tarvitse uskoa ;)
Kyllä pitäisin parisuhdetta suurena mysteriona, paristakin syystä:
- ensinnäkin suurin osa pareja törmää aivan samanlaisiin ongelmiin tai haasteisiin, kuin kaikki muutkin. Mysteeri on, että miten parisuhteessa ei opetella elämään, kun kaikkea muuta nykyään opetellaan niin suuressa määrin. 60 % eron ottaneista katuu päätöstään. Mysteeri on, miksi yhä edelleen näin tapahtuu.
- ihminen muuttuu vuosien varrella, kahden ihmisen suhde vielä enemmän. Siinä on kuin kaksi hammasratasta, jotka sopivat toisiinsa aluksi, mutta sitten toinen kasvaa ja syntyy hankausta, kunnes uusi tasapainotila löytyy.
- parisuhde etenee omia latujaan,
1. ihastuminen ja rakastuminen
2. symbioosivaihe
3. persoonien eriytymisvaihe ja ristiriitavaihe, kilpailu. "Minä kyllä teen näin, minulla kyllä on oikeus toimia näin"
4. Mikäli tästä vaiheesta selvitään, alkaa vähitellen löytyä todellinen rakkaus, oman minän itsekkäiden pyyteiden jääminen luonnostaan taka-alalle ainakin silloin tällöin ja uuden tasapainon löytyminen.
Jos etten näe parisuhteessa mysteeriä, taidatte olla tällä polulla vasta alussa, tai olette aina vaihtaneet kumppania, kun on alkanut "ahistaa".
Jos katselee ympärilleen ja lukee vaikka tätäkin palstaa, niin jonkunlainen haaste parisuhde varmasti on. Vai miksi ihmiset eroavat? Miksi rahakkaat ihmisetkin eroavat?
Puhutaan, että naisilla on tippaleipäaivot, miehillä putkiaivot ja että miehet ja naiset on jo muutenkin, ihan alunperin, luotu erilaisiksi.. Varmasti onkin. Siinä kai pointti lienee, että rakkaus mahdollistaa halun toimia toisen hyväksi ja toisen huomioonottaen. Vai onko kyse siitä, että alistuja ja alistaja ovat kohdanneet toisensa ja juttu toimii, niin kauan, kun systeemi säilyy sellaisenaan. Enpä tiedä... kertokaa te.
Niin parisuhde. kun sen kumpikin osapuoli käsittäs että on kyse parisuhteesta joka vaatii aika paljon jos sitä aikoo yllä pitää. ja senkin vois tajuta jos itsellä ei ole resursseja parisuhteeseen, nii alkaa sitten niitä hankkiin tai jotain.