Varmaan pakko kohta kertoa jollekin. Ettei hyvin mee. Joka päivä itken. Asiat jää hoitamatta. Kaikki jää viime tippaan. Liika on liikaa. En tunne olevani masentunut mutta sattuu vain niin paljon henkisesti ja fyysisesti. Hoen itselleni eihän tässä hätää ole. Kasaa itsesi. Ryhdistäydy. Olet kokenut paljon pahempaakin. Selviät tästäkin. Mutta mikä minulla on miksi tää on näin vaikeaa. En enää edes ymmärrä itseäni.
Tunteet kasaantuu
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä tuo minusta on masennusta jota et ehkä tunnista.
Sen tuossa rivien välistä voin lukea, kun kerrot asiat jää hoitamatta tai jäävät viime hetkelle.
Vaaditaanko sinulta liikaa jossain esim. Työpaikalla, kotona?
Onko sinulla ystäviä/ystävää kenen kanssa voisit jutella?
Ei meistä kukaan ole korvaamaton. Tee asiat omalla tahdillasi ja muista lepo!
Mitä olet kokenut jos koet kokeneeksi vielä pahempaa? Mikä sinua silloin auttoi, auttaisiko se nyt myös?
❤️:llä
Kiitos vastauksesta. Voihan se olla että jonkinlainen lievä masennus on . Mutta en kuitenkaan koe mitään itsetuhoisuutta ja elämässäni on niin paljon hyvää. Etten luopuisi siitä.Täytyy seurata oloa katsoa minnepäin menee. Enemmän kyllä tuntuu että olen nyt vain niin rikki ja väsynyt fyysinen kipu viennyt voimat. Kyllä minulla on ihmisiä joille puhua mutta en vain ole osannut tai jaksanut kuormittaa kun kaikilla kuitenkin omatkin murheet. En nuista kokemuksista halua tänne kirjoittaa. Ovat kuitenkin sellaisia ettei niitä voi tänne jakaa. Mutta ei kait niihin auttanut muu kuin käydä läpi ja tietysti läheiset.