Olemme olleet yhdessä melkein kaksi vuotta. Muutimme yhteen vain 4kk tutustumisemme jälkeen, ja se taisi olla virhe? Liian pian alkoivat arkiriidat (tiskit, roskat jne) mutta pahimmat ongelmat selvisivät minulle vasta lähiaikoina: rakkaani luuli, että petän häntä jatkuvasti, ja hänellä on itsellään tämän luulonsa perusteella ollut suhteita suuntaan ja toiseen.
Nyt olemme asumuserossa. Pelottaa, koska rakastan häntä älyttömästi. Yritin keskustella jo suhteemme aikana muutaman kerran asioista jotka eivät mielestäni sujuneet hyvin, mutta kun olen itse huono puhumaan, ja rakas ei osaa edes aloittaa keskustelua eikä oikeastaan osallistuakaan siihen. Vasta nyt, kun hän löysi asunnon ja tavarat on pakattu, puhuimme kunnolla. Kommunikaatiomme parani heti yli 100%! Mutta onko tämä liian myöhäistä?
Rakkaani on tyypillinen seurapiirileijona ja naistennaurattaja. Väitti kivenkovaan ettei petä kun sen oikean löytää jne, mutta tässä sitä ollaan. Entistään (4v suhde) ei kuulemma pettänyt ja sekin suhde kaatui siihen, että nainen petti häntä. Kerrasta poikki.
Olemme hyvin erilaisia taustaltamme ja käsitämme asioita väärin. Sitäkin on yritetty parantaa, jotkut asiat onnistuivat, toiset eivät. Rakkaani sanoo olevansa todella tohelo ja tajuavansa tilanteen vakavuuden vasta siinä vaiheessa kun kriisi on pahimmillaan. Hän onkin loukannut minua monesti ajattelemattomuudellaan mutta annoin aina anteeksi koska halusin että asiat korjaantuvat.
Itselleni tilanne todella vaikea kun jään asumaan yhteiseen asuntoomme. Jokainen paikka, tavara, KAIKKI muistuttaa rakkaastani. Miten kannattaa tehdä, aloitammeko täysin alusta vai jatkammeko jollain tasolla samaa rataa? Pahentaako asiaa, jos hän on joskus luonani yötä ja sekstaamme?
Onko teillä vastaavia kokemuksia? Miten asumuserosta selvitään? Tuleeko helposti ”vaihdettua” asunnon mukana ihmistäkin? Itse en ainakaan edes etsi uusia tuulia, haluan vain nyt hiukan omaa tilaa ja aikaa ajatella, mutta tiedän haluavani hänet takaisin. Auttaako asumusero? Vai palaavatko ongelmat takaisin heti kun muutetaan taas saman katon alle?
Antakaa neuvoja, jakakaa kokemuksia. Olen niin yksin tämän asian kanssa.
Kiitos etukäteen vastauksistanne.
Nyt olemme asumuserossa. Pelottaa, koska rakastan häntä älyttömästi. Yritin keskustella jo suhteemme aikana muutaman kerran asioista jotka eivät mielestäni sujuneet hyvin, mutta kun olen itse huono puhumaan, ja rakas ei osaa edes aloittaa keskustelua eikä oikeastaan osallistuakaan siihen. Vasta nyt, kun hän löysi asunnon ja tavarat on pakattu, puhuimme kunnolla. Kommunikaatiomme parani heti yli 100%! Mutta onko tämä liian myöhäistä?
Rakkaani on tyypillinen seurapiirileijona ja naistennaurattaja. Väitti kivenkovaan ettei petä kun sen oikean löytää jne, mutta tässä sitä ollaan. Entistään (4v suhde) ei kuulemma pettänyt ja sekin suhde kaatui siihen, että nainen petti häntä. Kerrasta poikki.
Olemme hyvin erilaisia taustaltamme ja käsitämme asioita väärin. Sitäkin on yritetty parantaa, jotkut asiat onnistuivat, toiset eivät. Rakkaani sanoo olevansa todella tohelo ja tajuavansa tilanteen vakavuuden vasta siinä vaiheessa kun kriisi on pahimmillaan. Hän onkin loukannut minua monesti ajattelemattomuudellaan mutta annoin aina anteeksi koska halusin että asiat korjaantuvat.
Itselleni tilanne todella vaikea kun jään asumaan yhteiseen asuntoomme. Jokainen paikka, tavara, KAIKKI muistuttaa rakkaastani. Miten kannattaa tehdä, aloitammeko täysin alusta vai jatkammeko jollain tasolla samaa rataa? Pahentaako asiaa, jos hän on joskus luonani yötä ja sekstaamme?
Onko teillä vastaavia kokemuksia? Miten asumuserosta selvitään? Tuleeko helposti ”vaihdettua” asunnon mukana ihmistäkin? Itse en ainakaan edes etsi uusia tuulia, haluan vain nyt hiukan omaa tilaa ja aikaa ajatella, mutta tiedän haluavani hänet takaisin. Auttaako asumusero? Vai palaavatko ongelmat takaisin heti kun muutetaan taas saman katon alle?
Antakaa neuvoja, jakakaa kokemuksia. Olen niin yksin tämän asian kanssa.
Kiitos etukäteen vastauksistanne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikuttaisi siltä että se luuli sun pettävän sitä koska sen edellinen petti sitä ja sillä on ongelmia luottaa kehenkään. Kannattaisi ehkä hakea apua joltain parisuhdeterapeutilta koska teillä on selväti luottamus ongelmia ja muita vastaavia mistä teidän olisi ehkä helpompi päästä yli kolmannen NEUTRAALIn osapuolen avulla
Ihminen, joka on menettänyt luottamuksensa toisiin ihmisiin voi olla vaikea kumppani. Voit vain teoillasi osoittaa olevasi luottamuksen arvoinen, mutta hänenkin on luotettava itseensä ja sitä kautta sinuun. Tai toisinpäin. Parisuhdeterapia ei olisi pahaksi. Tai en tiedä, olisiko hänen käytävä (myös) itsensä kanssa terapiaa.
Et tunne tietynlaisten miesten luonnetta. Ne ei yksinkertaisesti voi olla uskollisia. Naisia on helppo höynäyttää sillä, että ne kääntää asiat päinvastoin, eli olin sulle uskoton kun luulin, että sinä olit minulle.Eli ne puolustautuu tekemällä toisesta syyllisen. Anna ihmeessä sen mennä. Sen miehen kanssa saisit vain lisää surua ja murhetta. Moni nainen on hukannut elämästään enemmänkin kuin kaksi vuotta ennenkuin on ymmärtänyt, ettei paremmasta ole toivoa. Älä mene sänkyyn sen kanssa. Avaa silmäsi ja katsele ympärillesi. Löydät vielä rehellisen miehen.