on yli kolme vuosikymmentä vanha juttu. Itse taistelin murrosikäisenä ylipainoani (160cm/53kg) vastaan, ja laihdutin ensin viitisen kiloa perinteisin menetelmin. Sitten ns. mopo karkasi käsistä ja aloin pyrkiä silloisten missien pituus-painosuhteisiin eli pituus(cm)-120=sopiva paino (kg). Saavutinkin tavoitteeni eli painoin 38-40 kg mutta enhän minä kauan jaksanut vähäisiin annoksiin tyytyä varsinkin, kun omaiset ja tutut yllyttivät syömään. Lihoin takaisin ja ylikin eli painoin yli 60 kg. Noihin aikoihin yrittelin myös Atkinsin dieettiä: ahmin pihvejä ja kermavaahtoa ynnä muita rasvaisia ruokia, jotka sisälsivät niukalti sokeristuvia ruoka-aineita. En kuitenkaan ihan täysin luottanut Atkinsin dieetin mainostaman kermavaahto-kalorinlaskuttomuus -auvolan tehoon, joten välttelin vaakaa. Koetin vatsaa peilin edessä sisään vetäen uskotella laihtuneeni. Tuttavat totesivat lakonisesti: "Lihonu sä oot!"
Ja niinhän asia olikin: painoin raskaimmillani 63 kiloa. Tuolloin hakeuduin lääkäriin, toiseen kertaan - ensimmäinen lääkäri antoi ne hyvät ohjeet, jotka hylkäsin mm. Atkinsin dieettikokeiluun sorruttuani - ja sain psyykenlääkkeitä! Tämä toinen lääkäri vakuutteli, etten ole lihava eikä sitä paitsi ole ihmelääkettä laihtumiseen.
Muutaman vuoden kuluttua painoni putosikin itsestään hyväksyttäviin lukemiin, eikä minun sen jälkeen ole tarvinnut kilojen kanssa taistella. Perintötekijät taitavat asian edukseni ratkaista.
Tulipahan vain kokeilluksi kaikenlaista. Mainittakoon vielä, että anorektikon persoonallisuuteni on tallella: pelkään lihomista, eikä mikään järki pysty pelkoani aiheettomaksi vakuuttamaan.
Ja niinhän asia olikin: painoin raskaimmillani 63 kiloa. Tuolloin hakeuduin lääkäriin, toiseen kertaan - ensimmäinen lääkäri antoi ne hyvät ohjeet, jotka hylkäsin mm. Atkinsin dieettikokeiluun sorruttuani - ja sain psyykenlääkkeitä! Tämä toinen lääkäri vakuutteli, etten ole lihava eikä sitä paitsi ole ihmelääkettä laihtumiseen.
Muutaman vuoden kuluttua painoni putosikin itsestään hyväksyttäviin lukemiin, eikä minun sen jälkeen ole tarvinnut kilojen kanssa taistella. Perintötekijät taitavat asian edukseni ratkaista.
Tulipahan vain kokeilluksi kaikenlaista. Mainittakoon vielä, että anorektikon persoonallisuuteni on tallella: pelkään lihomista, eikä mikään järki pysty pelkoani aiheettomaksi vakuuttamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, painoit vähän yli kuusikymmentä ja hakeuduit lääkäriin? Miksi? Ylipainon takia? On sulla päässä vikaa, jos olet luullut olevasi ylipainoinen tuolla senttimäärällä!Järki käteen, todellakin! Älä päästä suustasi tuollaisia yleisillä palstoilla, lapset saavat huonoja vaikutteita!
Etpä ole paljoa ylipainoa tainut kokea..jos 160cm/53kg on mielestäsi ylipainoa..kannattaisi miettiä uudelleen.
Itse olen 166cm/72kg..ja totean että itselläni on hieman ylipainoa jota pitäisi hiukan pudottaa..
mieltä minäkin. Ei kyllä todellakaan ole ylipainoinen, huhhuh...
Nimimerkkihän Äksy Ämmä on oikein hienoissa mitoissa, oma päämääräni on päästä kyseisiin mittoihin ainakin.Minunhan se pitäis mennä oikeastaan lääkäriin eikä hänen.=)
Mittani on 166/72.
ja tosiaan olen liikkunut ja laihduttanut nyt kuukauden verran ja tuntuu että on paino laskenut tosin en ole katsonut säännöllisesti vaakaa.
oo lihavaa nähnykään... Pyhä jysäys! Oot 40 kilosenaki ollu reilusti alipainoinen! Eläköön suomen nuoriso...on se niin kivaa kun kadut on täynnä käveleviä luurankoja ja se on sit olevinaan kaunista. Ja sit ihmetellään miksi suomessa on niin paljon huonosti voivia nuria...kaikki kun eivät kertakaikkiaan mahdu noihin missimittoihin olematta sairaita. Missä se perinteinen kurvikas nainen luuraa?
Hei HALOO !!!!
Tuo nyt ei ollu mitään muuta ku provosointia !!!