Tapaamisissa/treffeissä. Mietittekö koskaan, miksi te sinne sinne treffeille menette? Asetatteko tavoitteet tai onko päämäärä? Maailma muuttuu helpommaksi jos asiaan ei suhtaudu hampaat irvessä. Väittäisin, että mikäli henkilö ”unohtaa” alkuperäisen idean (pariutumisen) ainakin osittain ja lähtee vain tapaamaan ihmistä, kuvio muuttuu positiivisemmaksi.
Pystytkö ajattelemaan, että tutustut vain uusiin ihmisiin (ei kuitenkaan tarkoittaen irtoseksiä), ei muuta? Mitä se silloin tilanteessa muuttaa? Tekeekö se sinut rennommaksi, tekeekö se sinut enemmän juuri siksi, kuka oikeasti olet? Avaako se näin enemmän portteja vaikka mihin? Kun verrataan tilannetta siihen, että lähdet treffeille kiinteästi mielessä vain elämänkumppanin löytyminen? Mielestäni olennaisin asia tässä on se, ettei se jälkimmäisellä tyylillä löydy vaan koko idea on tavata tuntematon ihminen ilman sadan kohdan tarkistuslistaa. Mutta onnistuuko sinkuilta tällainen ajatusmaailma? Kohdata ihmisenä ihminen.
Pystytkö ajattelemaan, että tutustut vain uusiin ihmisiin (ei kuitenkaan tarkoittaen irtoseksiä), ei muuta? Mitä se silloin tilanteessa muuttaa? Tekeekö se sinut rennommaksi, tekeekö se sinut enemmän juuri siksi, kuka oikeasti olet? Avaako se näin enemmän portteja vaikka mihin? Kun verrataan tilannetta siihen, että lähdet treffeille kiinteästi mielessä vain elämänkumppanin löytyminen? Mielestäni olennaisin asia tässä on se, ettei se jälkimmäisellä tyylillä löydy vaan koko idea on tavata tuntematon ihminen ilman sadan kohdan tarkistuslistaa. Mutta onnistuuko sinkuilta tällainen ajatusmaailma? Kohdata ihmisenä ihminen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuolla tavalla itse olen tavannut edelliset kumppanit ja silloin ei vielä ollut tätä Tinderiä keksitty.
No niiiiin! Punainen lanka.
Mutta eihän tindereitä tarvitse nytkään käyttää.!Silti voi tavata uusia ihmisiä. Tinderit on muodissaan maksimissaan vain pari kolme vuotta tulostaan. Eihän kukaan enää facebookiakaan käytä?
Treffeile meneminen on vain uusiin ihmisiin tutustumista. Tilanne kuitenkin muuttu, jos on jo ihastunut vastapuoleen. Pettymyksen tuottamisen ja pettymisen pelko laittaa jännittämään.
Mutta pettymyksiinkin voi suhtautua siten, että tällä kertaa jäi tuli 'happohyökkäys ja närästys', eteenpäin uutta kohti ettei muutu krooniseksi.
Mutta jospa se on vain asennevamma?
Voiko ihminen olla ihastumatta jos päättää vain tutustua?
Jos ei lupaa ihastumista itselleen, voiko niin tehdä?
Täytyy miettiä.
Kumppania menen hakemaan. Usein kerron sen jo naiselle etukäteen että voi sitten kieltäytyä jos ei kiinnosta seurustelu.
Tuo on yleisin virhe.
Ai että naisen pitäis jo etukäteen tietää, haluaako seurustella kanssasi, vaikka ette ole edes tavanneet??
...luot vaan paineita itsellesi jos hakemalla haet. Eikö voi katsoa mitä tulemalla tulee? :)
Hmmm...eh..tuo oli muuten hyvä huomio...
Hyviä ajatuksia.
Ajatella pitää :)
muuten vain tai ajan kuluksi en treffaile tai jos en pidä naisesta niin en treffaile eli en etsi treffailukavereita tai kavereita muutenkaan ja jos treffeille lähden niin tositarkoituksella olen liikenteessää eli toivon että kumpikin ihastuisi ja löytäisin elämäni naisen ja rakkauden niin en turhaan treffeillä käy eli minusta jos toinen pyytää treffeille niin se on kiinnostunut joka pyytää ja joka suostuu treffeille niin kyllä sekin pitää toisesta eli ei se silloin jää ulkonäöstä kiinni mutta sitten tutustutaan ja kyllä sen nopeasti näkee natsaako ja tuleeko juttuun ja onko arvomaailma sama ja jos on niin ei pitäisi olla estettä seurusteluun
Ihan avoimin mielin on jokaiselle kahville lähdetty. Pelkkien viestien ja kuvien perusteella en ole koskaan ihmiseen ihastunut, joten moisia ennakko-odotuksia ei tapaamisille ole ollut. Lähinnä siellä käydään tsekkaamassa toimiiko henkilökemiat yhtään, kulkeeko juttu ja oliko kaverin kuvat ajan tasalla. Pettymyksiä ei ole tullut kun ei mitään erikoista etukäteen olekaan odottanut!