Miten löysyttää pipoa? Miten olla ajattelematta kaikkea kauheimman kautta?
Monestiko voin soittaa miehelle, ennen kuin se tuntuu ahdistelulta? Pitääkö välillä odottaa, että mieskin soittaisi ja tietäisin, että hän haluaa kanssani puhua. Kuinka monen päivän/viikon jälkeen voin olettaa, että seurani ei häntä houkuttele?
Monestiko voin soittaa miehelle, ennen kuin se tuntuu ahdistelulta? Pitääkö välillä odottaa, että mieskin soittaisi ja tietäisin, että hän haluaa kanssani puhua. Kuinka monen päivän/viikon jälkeen voin olettaa, että seurani ei häntä houkuttele?
Vastaukset 15
Vanhimmat
lakkaa kysymästä muilta neuvoa uusiavuton turhake.
Se on "uusavuton", ei "uusiavuton". Ja eiköhän täällä kaikki kysele jatkuvasti neuvoja muilta.
Jos olet soittanut tänään, ei kuulu mitään ensi tiistaihin mennessä, anna olla.
Ole vielä hereillä ensi lauantaihin asti, ellei vieläkään mitään U-N-O-H-D-A.
Se oli siinä!
Ja sit kannattaa tilata aika muistiklinikalle, jos noin nopeasti unohtaa. Alzheimerin tauti ja dementia ovat armollisen tuntuisia tauteja ton suhteen, muuten aika pirullisia. Kantsii harjoittaa aivojumppaa. Viestitellä kaivatulleen säännöllisin välein tai käyttää hänen kuvaansa tikkatauluna. Aivoja kantsii suojata.
Tuo tikkataulu menee järkeen
😎
Miehelle ei pidä soittaa.
Kyllä miehelle voi soittaa 👍 Ja mielellään heti aamusta, sillä hiukan aamu unisen naisen ääni on seksikkäintä mitä olla voi!
Joopajoo.
Ei taida mestarilla olla kokemusta moisesta? 😉
Gone with the wind ei tuu enää näkymään.
Tutkimalla itseäsi, joko jossain terapiassa tai lukaise jotain kirjallisuutta. Hellsten voisi olla alkuun hyvä.
Hyvä, että haluaisit olla huolestumatta... tajuat, että kyse on dun tunteista, mitkä pistää miettimään kaikkea. 😊
Hellsten on järkyttävä itserakas ukko.
Kyllä tuntuu muitakin rakastavan... ootkos lukenut sen kirjan, missä oli kirjeenvaihtoa sen edesmenneen vaimon kanssa?
Ja itseään rakastaminen on ihan hyväkin juttu...
Kiitos vastauksistanne! Ajattelen niitä. Tai ehkä oikeastaan ei pitäisi, koska se minusta juuri on ogelmana, liika ajattelu.
Ehkä se on vain ominaisuus. Pitäisi vain hyväksyä, että näin minä elän ja ajattelen. Mutta kun muutos on mahdollinen, ihminen muuttuu koko ajan ja uskon, että muutosta voi itsekin hallita ja kehittää.
Ajatellaan vaikka että elämä on vesi. Vesihän on elämän edellytys tällä pallollamme, meistä suurin osa on vettä, elämän ensikuukaudet lillutaan lapsivedessä, Jos ei saa nesteitä, menehtyy muutamassa päivässä. Olkoon Elämä vesi.
Minä näen sen elämän. Meret on kauniita katsella, mutta pelottavia. Satojen metrien syvyys ja pimeys alla. Suurimmat ja turvallisimmatkin laivat uppoavat, myrskyt voivat viedä kenet vaan. Samalla tavalla voi hukua pienempiin järviinkin ,lampiin, lätäköihin. Vaikka sankoon, jos tarkkoja ollaan. Lasiin? No, pulloon nyt ainakin voi hukkua, sen on moni näyttänyt.
Elämän virta, kuohuva koski on jossain kaukana. Kuulen sen kyllä, mutta minä lymyilen pusikossa. Piilossa. Olen tehnyt niin aina. Elämä kyllä etenee ja kulkee, mutta jossain muualla. Sanon, että haluan olla sivussa, katsella vain, ei minun takiani tarvitse, en minä nyt, on muuta. Ei tietenkään ole. Elämä virtaa, minä en.
Eikä sinne tarvitsisi suinpäin hypätä, kalliorinteeltä kuohuvaan kivikkoon. Hölmöähän se olisi. Etsisin rauhallisen suvannon, jossa voisin kellua.....
Mutta. Sama virta on minussa itsessäni. Välillä kuohuvana, sitten seestyen. Minussahan elämä on. Täällä piilossakin, sisälläni, itsessäni. Sama vesi. Elämän jano.
Jos käy mielessä että oma toiminta ahdistaa toista, kannattaa tosiaan lopettaa se soitteleminen.
xLiner