Keisari-suuriruhtinas Aleksanteri II antoi käskykirjeen suomen kielen perusoikeuksista suomenkielisen rahvaan lähetystöjen esittämien toistuvien pyyntöjen ja eliittimme pienehkön sivistyneen osan (Snellman ja eräät muut) toistuvien lehdistöesitysten johdosta. Eliittimme sivistynyt osa oli paitsi ruotsinkielistä, myös valtaosin suomentaitoista (kuten Snellman).
Keisarivierailun juhlistamiseksi oli tapana tehdä jotain merkittävää ja kansalaisten arvostamaa. Niin myös vuonna 1863. Aleksanteri II antoi ministerivaltiosihteerinsä ja tämän apulaisen tehtäväksi laatia Pietarissa käskykirjeen suomenkielen perusoikeuksista.
Lopullisen muodon se sai keisarin keskustelussa senaattori Snellmanin kanssa Parolan leirillä. Siellä keisari tarkasti suomalaisia ja venäläisiä joukkojaan puolustusministerinsä kanssa - ja ollen näkemästään tyytyväinen, kohotti maljan "urhoolliselle suomalaiselle sotaväelle".
Muistoksi näistä tapahtumista Suomen (vanhan väen) upseeristo pystytti paikalle komean patsaan (Hattulan Parolannummentietä viitoitus Parolan leijonan luokse).
Seuraavana päivänä Hämeenlinnan maaherrantalossa Keisarillinen Senaatti keisarin puheenjohdolla vahvisti käskykirjeen asetukseksi suomenkielen perusoikeuksista.
Asiat eivät kuitenkaan edenneet siten kuin Keisari ja suomenkielinen väestö oli halunnut.
Svekomaaniset senaattimme vitkuttelivat tämän asetuksen toimeenpanemista niin, että se suurelta osin astui voimaan vasta 1886.
Täydellisemmin suomen kielen oikeudet toteutuivat vasta vanhasuomalaisen senaatin toimin vuonna 1902, svekomaanisenaatin syrjäydyttyä. Täysi tasa-arvo toteutui vasta vuonna 1922 Eduskunnan päätöksellä.
Joten älkää kukaan kirjoittako pötyä, että muka suomenkielisten oikeudet olisi antanut ruotsinkielinen "sivistyneistö". Ne ruotsinkieliset sivistyneet, jotka edistivät tätä asiaa (kuten Snellman), joutuivat vuosikymmenten ajan ruotsinkielisen eliitin syytösten ja solvauksen kohteeksi.
Keisarivierailun juhlistamiseksi oli tapana tehdä jotain merkittävää ja kansalaisten arvostamaa. Niin myös vuonna 1863. Aleksanteri II antoi ministerivaltiosihteerinsä ja tämän apulaisen tehtäväksi laatia Pietarissa käskykirjeen suomenkielen perusoikeuksista.
Lopullisen muodon se sai keisarin keskustelussa senaattori Snellmanin kanssa Parolan leirillä. Siellä keisari tarkasti suomalaisia ja venäläisiä joukkojaan puolustusministerinsä kanssa - ja ollen näkemästään tyytyväinen, kohotti maljan "urhoolliselle suomalaiselle sotaväelle".
Muistoksi näistä tapahtumista Suomen (vanhan väen) upseeristo pystytti paikalle komean patsaan (Hattulan Parolannummentietä viitoitus Parolan leijonan luokse).
Seuraavana päivänä Hämeenlinnan maaherrantalossa Keisarillinen Senaatti keisarin puheenjohdolla vahvisti käskykirjeen asetukseksi suomenkielen perusoikeuksista.
Asiat eivät kuitenkaan edenneet siten kuin Keisari ja suomenkielinen väestö oli halunnut.
Svekomaaniset senaattimme vitkuttelivat tämän asetuksen toimeenpanemista niin, että se suurelta osin astui voimaan vasta 1886.
Täydellisemmin suomen kielen oikeudet toteutuivat vasta vanhasuomalaisen senaatin toimin vuonna 1902, svekomaanisenaatin syrjäydyttyä. Täysi tasa-arvo toteutui vasta vuonna 1922 Eduskunnan päätöksellä.
Joten älkää kukaan kirjoittako pötyä, että muka suomenkielisten oikeudet olisi antanut ruotsinkielinen "sivistyneistö". Ne ruotsinkieliset sivistyneet, jotka edistivät tätä asiaa (kuten Snellman), joutuivat vuosikymmenten ajan ruotsinkielisen eliitin syytösten ja solvauksen kohteeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomea osattiin erittäin vaikutusvaltaisessa papistossa täysin sujuvasti. Pappissuvuista iso osa oli taustaltaan suomenkielistä rahvasta. Suomesta olisi tullut virkakieli ennemmin tai myöhemmin pappien ansiosta. Tsaarin tavoite oli yksinkertaisesti pyrkiä erottamaan Suomea Ruotsista. Mitään jaloutta ei tsaarilla ollut mielessä suomen kieltä voimistaessaan.
Säätyjä+olivat+vuoteen+1906+asti+aatelisto,+papisto,+porvaristo+ja+talonpojat.+Päätös+syntyi+valtiopäivillä+jos+vähintään+kolme+säätyä+oli+sen+puolesta.+++Jos+vain+kaksi+säätyä+oli+sen+puolesta,+ja+kaksi+säätyä+vastaan,+ei+päätöstä+syntynyt,+eli+päätösehdotus+raukesi.
Täydennykseksi vielä:
Heti Aleksanteri I:stä lähtien keisari-suuriruhtinaamme harkitusti eristivät Suomen Venäjästä ja sen hallinnosta. He päättivät itse kaikki Suomen asiat syntyperäisen Suomen miehen, Ministerivaltiosihteerin välityksellä.
Luonnollisesti Venäjällä ja sen hallinnossa oli Suomeen varauksellisesti ja vihamielisesti suhtautuvia, etenkin sen jälkeen kun Suomi oli päässyt kehittymään hyvinvoivaksi, ja jopa esikuvaksi monille venäläisille ja vähemmistökansoille.
Olisi siksi silloisten ruotsinhenkisten suomalaisten pitänyt uskoa Nikolai:n sanat:
"Mitä vähemmän Suomesta Venäjällä (ja muuallakin) puhutaan, sitä parempi."
Nikolai I tunsi venäläisensä, ja tiesi että Suomelle on vahingollista, jos sen asioista aletaan kiistellä Venäjällä.
Suomi muodostuu tällöin helposti ärsytykseksi venäläiselle kansallisylpeydelle.
Tämä olisi Mechelininkin kannattanut muistaa: Jos suomalaiset loukkaavat Venäjän ja keisarin arvovaltaa Venäjällä ja ulkomailla, siitä seuraa ongelmia.
On paljolta harhaanjohtavaa että autonomia-aikana turvanamme olisi ollut jotain ruotsinaikaisia perustuslakeja: Suomea johti Keisari ja Itsevaltias yli koko Ryssänmaan, Suomen Suuriruhtinas, Puolan Tsaari ym. ym. ym.
Kaikki riippui tämän mahtavan henkilön halusta kunnioittaa Suomen lakeja ja tapoja. Kunnioittamalla niitä hän uskoi edistävänsä samalla Keisarikuntansa etuja.
Väite,+että+Suomi+oli+Ruotsin+vallan+alaisuudessa+valtakunnan+tasavertainen+osa,+on+valetta,+sen+osoittaa+jo+tämä+kielikysymys.
Suomen maakunnat oli tasavertaisia muiden kanssa Ruotsin vallan aikana. Suomalaiset olivat samojen lakien, velvotteiden ja oikeuksien alaisia,kuin muutkin kansalaiset.
Stallarien valehtelu ei muuta historian tosiasioita.
"Stallarien valehtelu ei muuta historian tosiasioita."
No lopeta sitten se valehtelu stallari!
#Joten älkää kukaan kirjoittako pötyä, että muka suomenkielisten oikeudet olisi antanut ruotsinkielinen "sivistyneistö". #
Stallarin valetta. Ei kukaan ole tuollaista väittänyt. Valta oli keisarilla, joka myöntyi Snelmannin esityksiin.Pohjana oli suomalaisten uskollisuus Krimin sodan aikana,kun Venäjä ei kyennyt puolustamaan Suomea.Kielemme aseman parantamiseskioli tehty jo usieta aiempia esityksiä.
"Ne ruotsinkieliset sivistyneet, jotka edistivät tätä asiaa (kuten Snellman), joutuivat vuosikymmenten ajan ruotsinkielisen eliitin syytösten ja solvauksen kohteeksi."
Hölynpölyä.Kielitaistelua kyllä käytiin,mutta suomen kielen asema vahvistui jatkuvasti.
Kaikki mitä aloituksessa on pitää paikkansa. Kaikki on lukemattomista luotettavista aikalais- ja myöhemmistä historiadokumenteista luettavissa.
Itse Parolan leijonaa vuodelta 1875 suomenkielisine teksteineen voit käydä itsekin kunnioittamassa (Wiki). Puistikossa on vaatimaton, presidentti Kekkosen vuonna 1963 paljastama Suomen kansanvallan patsas.
Aleksanteri II oli vastaanottanut lukuisia rahvaan lähetystöjä ja lukenut Snellmanin tekstejä, mutta keisari itse laaditutti kreivien, ministerivaltiosihteeri Armfeltin ja Stjernvall-Wallénin toimesta suomenkielen oikeuksia koskeneen käskykirjeen Pietarissa.
Snellmaniin keisari oli tapasi ensimmäistä kertaa juuri Parolassa, ja tämän kanssa keisari saattoi viimeistellä tekstin. Sen hänen Suomen senaattinsa vahvisti asetukseksi seuraavana päivänä Hämeenlinnassa. Muistotaulu tästä on Maaherrantalon seinässä.
Svekomaanit yrittivät viivyttää asiaa väittämällä asetusta laittomasti syntyneeksi, ja syyttämällä Snellmania tästä. Asetus oli muka maan lakien vastainen, mm.koska suomi ei näiden mielestä ollut "kotimainen kieli" prokuraattori Montgomeryn ja muiden svekomaanisten lakimiesten mukaan.
Snellmaniin kohdistettiin syytöksiä ja solvauksia vuosikymmenien ajan, mistä ajankohdan lehdistä ja myöhemmistä historiajullaisuista sopisi lukea. Vielä tänä päivänä ruotsinkielinen lukeneisto on mieluummin vaiti Snellmanista, koska he tietävät tämän.
Tottakai suomen kielen asema vahvistui ja voitti huolimatta kielitaistelusta, jota jotkut svekohenkiset suomalaiset haluavat edelleen jatkaa pakkoruotsin muodossa.