Jännä juttu, että Schönberg sävelsi sittenkin alunperin pianosäestyksisen laulusarjansa Gurrelieder v. 1899 Wienin musikkiyhdistyksen järjestämiin kilpailuihin, jos muistan oikein, vaikka juuri verklärte nacht olikin joutunut aiemmin pannaan riitasointuisuutensa takia. Eikä Schönberg nytkään voittanut palkintoa, mutta 12 vuotta myöhemmin sai päätökseen teoksensa orkesteriosuuden ja näin siitä tuli repertoaarin uniikein ja gigantein laulusarja.
Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi. Ptruu polle. Ei suinkaan Schönberg hetimiten formuloinut 12-sävelkoodiaan, vaan ajelehti kuin pursi aavalla merelä ensin luomassaan DISSONANSSITYHJYYDESSÄ VUOSIKAUDET MIETTIEN KUINKA VOISI MANIPULOIDA SITÄ MIELEKKÄIMMIN. JA MIETTIEN OLIKO YKSI TIE VÄLTTÄMÄTTÄ PAREMPI KUIN JOKU TOINEN. Aluksi hän kulutti energiaansa ei-koskaan valmistuneseen oratorioonsa Die Jakobsleiter ja sävelsi pikkukappaleita pianolle, jotka olivat varovaisia ensiskeleita atonaalisuudesta kohti dodekafoniaa, ja joista voi vielä ehkä havaita kaukaisen d-mollin muistuman, kun toisista puuttuu selvä sävellajikeskiö. Gurreliederhän on sikälikin aika ristiriitainen teos, että se valmistui paljon myöhemmin kuin Schönbergin uudistuksellisemmat varhaiset atonaalisuutta tunnustelevat teokset, kuten kamarisinfonia, joka perustuu mieluummin kvarteista kuin tersseistä rakentuville soinnuille, vaikka voikin määräätä niille vielä funktion kuten sinfonian alussa.
Gurreliederissä on oikeastaan kyse orkesteri-interludien kehystämien laulujen muodostamasta oratoriotyyppisestä draamallisesta sinfoniasta. Tarinahan on aika tyypillinen mustasukkaisuus-tai kolmiodraama, joka kertoo 1100-luvulla Gurre-nimisessä linnassa rannikolla eläneenTanskan kuninkaan Waldemarin rakastumisesta kauniiseen nuoreen Tove-nimiseen tyttöön. Sokean hullaantumisensa vallassa hän tuo tytön asumaan luokseen linnaan, tullakseen ainoastaan tämän mustasukaisen vaimon, kuningatar Helwigin murhaamaksi. Kunkku on niin surusta masennuksissaan, että tulee rienanneeksi jumalaa rakkaansa menettämisen johdosta. Rangaistukseksi tästä pilkkaamistoiminnasta hänet ja vasallinsa tuomitaan ratsastamaan halki öisen taivaan ikuisesti etsimään turhaan desmennyttä, vaikeroivaa Tovea. hurja mutta hömppä taikauskoinen ja yliluonnollinen stoori.
Ja se tosiseikka, että gurrelieder-laulusarjan valmistuminen vei niinpaljon aikaa Schönbergiltä lopulliseen muotoonsa, johtui luonnollisesti siitä, että hänelle tuli paljon muita sävelyystöitä, jotka sotkivat aikataulun. Hän ilmeisesti orkestroi ystäviensä operetteja tms. Jättimäinen orkesterihan se on joka teoksessa kiinnittää huomiota, erikoiskokoiselle, parhaimmillaan 40 nuottiviivastoa käsittävälle käsikirjoitusliuskalle, nuotinnettuna. Hän käyttää myös kolmea 4-äänistä mieskuoroa ja 8-äänistä sekakuoroa, jossa naisäänet laulavat vain noin viisi viimeistä minuuttia teoksesta.
__
Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi. Ptruu polle. Ei suinkaan Schönberg hetimiten formuloinut 12-sävelkoodiaan, vaan ajelehti kuin pursi aavalla merelä ensin luomassaan DISSONANSSITYHJYYDESSÄ VUOSIKAUDET MIETTIEN KUINKA VOISI MANIPULOIDA SITÄ MIELEKKÄIMMIN. JA MIETTIEN OLIKO YKSI TIE VÄLTTÄMÄTTÄ PAREMPI KUIN JOKU TOINEN. Aluksi hän kulutti energiaansa ei-koskaan valmistuneseen oratorioonsa Die Jakobsleiter ja sävelsi pikkukappaleita pianolle, jotka olivat varovaisia ensiskeleita atonaalisuudesta kohti dodekafoniaa, ja joista voi vielä ehkä havaita kaukaisen d-mollin muistuman, kun toisista puuttuu selvä sävellajikeskiö. Gurreliederhän on sikälikin aika ristiriitainen teos, että se valmistui paljon myöhemmin kuin Schönbergin uudistuksellisemmat varhaiset atonaalisuutta tunnustelevat teokset, kuten kamarisinfonia, joka perustuu mieluummin kvarteista kuin tersseistä rakentuville soinnuille, vaikka voikin määräätä niille vielä funktion kuten sinfonian alussa.
Gurreliederissä on oikeastaan kyse orkesteri-interludien kehystämien laulujen muodostamasta oratoriotyyppisestä draamallisesta sinfoniasta. Tarinahan on aika tyypillinen mustasukkaisuus-tai kolmiodraama, joka kertoo 1100-luvulla Gurre-nimisessä linnassa rannikolla eläneenTanskan kuninkaan Waldemarin rakastumisesta kauniiseen nuoreen Tove-nimiseen tyttöön. Sokean hullaantumisensa vallassa hän tuo tytön asumaan luokseen linnaan, tullakseen ainoastaan tämän mustasukaisen vaimon, kuningatar Helwigin murhaamaksi. Kunkku on niin surusta masennuksissaan, että tulee rienanneeksi jumalaa rakkaansa menettämisen johdosta. Rangaistukseksi tästä pilkkaamistoiminnasta hänet ja vasallinsa tuomitaan ratsastamaan halki öisen taivaan ikuisesti etsimään turhaan desmennyttä, vaikeroivaa Tovea. hurja mutta hömppä taikauskoinen ja yliluonnollinen stoori.
Ja se tosiseikka, että gurrelieder-laulusarjan valmistuminen vei niinpaljon aikaa Schönbergiltä lopulliseen muotoonsa, johtui luonnollisesti siitä, että hänelle tuli paljon muita sävelyystöitä, jotka sotkivat aikataulun. Hän ilmeisesti orkestroi ystäviensä operetteja tms. Jättimäinen orkesterihan se on joka teoksessa kiinnittää huomiota, erikoiskokoiselle, parhaimmillaan 40 nuottiviivastoa käsittävälle käsikirjoitusliuskalle, nuotinnettuna. Hän käyttää myös kolmea 4-äänistä mieskuoroa ja 8-äänistä sekakuoroa, jossa naisäänet laulavat vain noin viisi viimeistä minuuttia teoksesta.
__
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos aiot niittää laakereita journalismin saralla, kannattaisi panostaa sanoman terävöittämiseen.
Olen samaa mieltä Sailbad Sinnerin kanssa; Schubert on yksi parhaimpia säveltäjiä kautta aikojen, vaikka olikin homoseksuaali.
No kun ei ollut, Muuten olisi elossa, ja olisi ollut parempi että olisi ollut homo, eikä saanut panopuuta. Meillä olisi jumalaista musiikkia, vaikka on meillä nytkin, eikä kaikkea kuule koskaan. roskempaa enemmän kuin hyvää.