Kuinka moni samaa mieltä

Muistan kyllä tuon ihanan ajan. Ei ollut lapsia ja tehtiin kaikkea yhdessä, kyläiltiin sukulaisten luona ja siivottiin yhdessä. Siis kaikkea muutakin eli hoidettiin pihaa, maalattiin, haettiin taimia taimimyymälästä, käytiin lavoilla tanssimassa, pyöräilemässä, hiihtämässä umpihangessa, metsäretkellä jne. Kesälomalla aina joku mukava yhteinen matka johonkin. Et ollut mikään ihmeellinen kokki, rehellisesti sanottuna, et osannut sitä puolta ollenkaan, mutta yllätit minut joskus hauskoilla jätskiannoksilla ja se oli ihanaa.

Tiedän mikä muuttui, kun meitä oli kolme. Et kestänyt ilmeisesti sitä, että huomion keskipisteenä olikin nyt uusi ihminen. Se ihana ihminen vierelläni ei enää siivonnut kanssani, emme menneet enää minnekään kahden, edes ruokakauppaan. Enää se olin minä, joka järjesti niitä pieniä yllätyksiä arjessa, mutta väsyin ilman vastakaikua. Valitsit tavan kulkea jossakin muualla yksin, saunailtoja kavereiden kanssa ja muuta kivaa, pidit päivän selvänä, että sinä voit kulkea, mennä ja tulla miten huvittaa. Minusta oli hyvä, että tapasit kavereitasi ja rentouduitte, mutta vastavuoroisesti toivoin, että myös minä olisin edes joskus voinut piipahtaa kaverin luona kahvilla, piipahdinkin, mutta otin aina lapsen mukaan. Se ero meissä oli: minä kävin lasten kanssa ja sinä ilman. Siivosin yksin, lapset pyöri jaloissa, vein lapsia harrastuksiin, lääkäriin tai mihin tahansa, johon oli tarvetta. Tietysti väsyin, tyhjensin ja täytin akut, joka ilta tuijottamalla jotakin TV ohjelmaa, kun sain lapset nukkumaan. Kun sain pääni toiseen moodiin, tulin viereesi kymppiuutisten jälkeen ja yritin saada jotakin halauksia, olit suivaantunut, ja käänsit minulle selkäsi, koska olin katsonut sitä ohjelmaa, siis teeveen ohjelma oli tärkeämpi kuin sängyssä makaava mies, näin sinun täytyi ajatella. Tajusin, että se oli kosto siitä, etten heti tullut viereesi, kun sain lasten iltarituaalit suoritettua. Ymmärsin, että olin kiva ja mukava niin kauan kuin olin yksinomainen viihdyttäjä, mutta äitiroolia, joka valitettavasti vei aikani ja voimani, et ymmärtänyt, koska se oli pois sinulta. Et ymmärtänyt naisen kahtiajakoisuutta äitinä lapsilleen ja romanttisena naisena puolisolleen.
Parhainta aikaa on se aika, jota juuri sillä hetkellä elää. Parhainta oli seurustelu, kun sen aika oli, parhainta oli uuvuttava lapsiperheaika, kun sen aika oli, parhainta oli lasten teinivuodet ja opiskelemaan lähtö, kun sen aika oli. Ja nyt parhainta on jälleen olla kahdestaan seuraillen yhdessä jälkikasvun elämää. Voi taas keskittyä toinen toisiimme ja jännittyneinä odotella kohtaako meitä se ilo, että joskus saamme lapsenlapsen syliimme. Parhainta on siis elää sitä hetkeä, jota elää ja ymmärtää, että ihminen, niin nainen kuin mies muuttuu matkalla, mutta yhteinen tavoite on eheä elämä.

Seurustelu oli ihanaa aikaa mutta lapsiperhearki vielä ihanampaa, saatikka nyt kun miehen kanssa nautiskellaan eläkepäivistä yhdessä. Toki ollaan muututtu ja tunteet muuttuneet, mutta sellaista se elämä on - mikään ei pysy samanlaisena tai ennallaan. Paitsi se, että tykätään toisistamme edelleen, niin kuin tuhannet muutkin pariskunnat!

Melkein alusta asti oli kammottavia riitoja, mutta himo piti yhdessä. En voi sanoa, että olisin ollut onnellinen, kun seurustelu esti elämästä kaiken muun. Yhteisiä kiinnostuksenaiheita ei ollut. Tehtiin väkisi, mitä hän halusi, vaikka olinkin raskas vedettävä. Seksi oli loistavaa ja sitä oli paljon, kunnes lapset syntyivät. Sen jälkeen vaimo omistautui kodille ja minä rahantekoon. Seksi jäi tyystin, samiin riidat. Viimeiset vuodet olen odottanut lähtölupaa.

Mitään isompia riitoja ei ole ollut koko 10 vuoteen. Jokunen näkemysero ja sanaharkka. Onhan suhde muuttunut alkuajoista, perhettä on siunaantunut ja arki tuo omat haasteensa. Mutta en kyllä vaihtaisi. Sain parhaan mahdollisen kumppanin.

Onhan ne alkumetrit hienoa aikaa, mutta itse arvostan huomattavasti enemmän niiden jälkeistä kypsää ja seesteisempää aikaa, kaikkine kahnauksineen ja hankaluuksineenkin. Myös seksi on laadullisesti parantunut merkittävästi suhteen keston myötä vaikka määrällisesi onkin vähentynyt, erittäin hyvä diili mielestäni.

Ihmiset tosiaan muuttuu ajan kanssa suhteessa ja se edellyttää aika vahvaa otetta suhteen tilan seuraamisen ja ylläpidon osalta, molemmilta, muuten tulee isoja ongelmia kokolailla väistämättä.

Sokea ihastus eikä realistista käsitystä arkielämästä yhdessä pitempään. Tuohon se voi johtaa.
Samantyyppinen lapsuuden koti. Yhdensuuntaiset mielipiteet taloudesta, yhteiskunnallisista aioista, yleisestä moraalista jne.
Molempien kiinnostus urheiluun ja matkusteluun.
Realistinen näkemys ja tahtotila lasten hankintaan jne.
Noilla eväillä olemme selvinneet yli 50 vuotta ilman yhtän varsinaiseksi kriisiksi katsottavaa jaksoa.
Asiaan on varmasti vaikuttanut vaimoni "vanhanaikainen" näkemys sukupuolirooleista.
Intiimielämä toimii vieläkin. Kun se jossakin vaiheessa hiipuu niin saa nähdä miten se vaikuttaa ilmapiiriin. Ehkä ei mitenkään vaikka nyt sitä on vaikea kuvitella.