Mitä ajattelette te miehet, joilla on riivinrautamainen, täydellisyyttä ympäristöltään ja ihmissuhteiltaan vaativa, uskoton vaimo? Miksi puolison tahto on teille laki, vaikka hän on moneen kertaan pettänyt luottamuksenne? Mikä ikityytymättömässä valittajassa viehättää niin, että haluatte aina kuitenkin yrittää toimia hänen oikkujensa mukaisesti? Mikä tekee hirviöstä vastustamattoman? Onko liittonne liimana rakkaus, sitoumus, tottumus, muutoksen pelko, omaisuus vai ympäristön paineet? Ja avioerohan tulisi kyseeseen vain, mikäli vaimonne sitä haluaisi? Ajatteletteko koskaan, että palvelussuhteen sijasta parisuhde voisi olla antoisampi?
Hirviövaimojen tossukkamiehille
ihmetellen
111638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
taitaa kirjoittajana olla joku pettynyt toinen nainen? Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön: vaikka mies olisi mitä hyvänsä luvannut sinulle on kuitenkin parempi tossun alla kuin taivasalla.
Vaihtoon vaan mitä sitä p...kaa katsoa.
Sinkkuus ilomme ja intohimomme!!!!!
No kun siinä menee lapset, asunto ja rahat. Jäljelle jää vain elatusmaksut...
No yksi selitys on se, ettei se vaimokulta olekaan ihan niin kauhea, kuin mies antaa muille ymmärtää. Katsos kun sillä vaimon haukkumisella hirviöksi saa itselleen muiden silmissä oikeutuksen pettää. Ja päälle vielä sääliä, myötätuntoa ja taputuksia päähän.
Itseäni ei ole tiettävästi petetty ja tällä hetkellä olen sinkku. Mutta exäni aikoinaan mustamaalasi minua eromme jälkeen ulkopuolisille, kuinka kauhea olen, kun petän häntä ja sanon, ettei hänellä ole mitään sanomista asioihini. Jätti sopivasti sanomatta, että olemme joku aika sitten eronneet (joten tottakai minulla oli oikeus omaan elämääni). Ja keräsi samalla muilta säälipisteeet tyyliin: kyllä sä oot kauheita kokenut sen akan taholta. Jätti myös kertomatta, että hän se koko ajan minua kerjäsi takaisin, kun olin oikeasti paras nainen, mitä hänellä oli koskaan ollut.
Tottahan miehet, etenkin vieraisiin sänkyihin pyrkiessään, vaimojaan haukkuvat. Taivasteluni kuitenkin kumpuaa parista naispuolisesta tuttavistani, jotka ihan omien puheidensa sekä tekojensa perusteella ovat aikamoisia emäntiä. Esim. uskottomuus on nimenomaan heidän hupinsa, toinen ei ole varma, onko puoliso lapsen isä, jne. En juuri tunne heidän ukkojaan, mutta joskus mietin, mitä näiden hissukoiden päissa liikkuu. Kaiketi he ovat niin velvollisuudentuntoisia ja sitoutuneita, että sietävät kohtelua, jota minä tai moni muukaan ei pitkään katselisi.
Ainakin oman elämänkokemukseni perusteella nainen on yleensä se, joka sietää mieheltään mitä vain. Harvemmin puhutaan "kotirintamamiehistä", joita vaimo pompottaa mennen tullen.
Mutta oletko varma, että ne miehet tietävät vaimonsa uskottomuudesta ja siitä, etteivät ehkä olekaan lastensa isiä?
Kaikki miehet eivät tunnu panevan pahakseen tossun alla olemista sinänsä, onhan se helppoakin, jos toinen tekee kaikki päätökset ja kantaa vastuun niistä. Olkoonkin, että se vaimo on sitten vähän riivinrautamainen ja valittaa.
Voi sissus!
Hankkikaa enemmän tuttavia, näette jos jonkinlaisia millaisia "rakastavia" vaimoja.. Eräs sukulaiseni pompottaa/komentaa/määrää/ kaiken mitä talossa tehdään ja sanotaan.. Ja ukko tottelee. Sitten pari kertaa vuodessa ukolla napsahtaa ja hän riehuu ympäri kyliä purkamassa paineita (en ihmettele)!
Yleisintä mielestäni tämä hirviönainen-mies/ hissukka- aviopuolisokuvio on semmoisissa suhteissa jotka ovat alkaneet nuorena. Ja kestäneet kauan. Eivät näissä suhteissa elävät aina ymmärrä että toista pitää hyvänä ettei kulta lähde pois. Ettei voi pitää mitään/ketään itsestään selvyytenä. Ettei se rakkaus kaikkea kestä. Eikä ole tarkoituskaan.
Ja onko tämmöisissä suhteissa edes kyse rakkaudesta. Jos kuitenkin riippuvuudesta tms. toiseen tottumisesta.
En toki sanonut, ettei niitä "hirviöakkoja" ole. Aloitinhan kirjoitukseni, että "yksi selitys on se, ettei se vaimokulta olekaan ihan niin kauhea". Painotus sanalla "yksi". Ajattelin asiaa ns. kakkosen kannalta (tämähän on kuitenkin Uskottomuus-palsta). Etenkin kakkosen kannattaa aina olla kriittinen, jos mies parjaa vaimoaan ja perustelee vaimon kamaluudella uskottomuuttaan. Eri asia, jos tunnet vaimon, silloinhan voit tehdä myös omia päätelmiä asiasta.
Itseäni jaksaa aina vain ihmetyttää nuo miehet, jotka jatkavat suhdettaan sen hirviöakan kanssa. Olkoon vain yhdessä pitävänä voimana useampi lapsi ja asuntolaina - silloin ihmettelen vain enemmän. Nimittäin, mikä pakotti hankkimaan ne 2-4 lasta sen hirviön kanssa. Jos itse hankkisin useita lapsia, olisi se merkki siitä, että olen löytänyt todella hyvän puolison, jonka kanssa haluan pysyä jatkossakin.
Yksi lapsihan voi olla vahinkokin, mutta kai viimeistään sen jälkeen pitäisi tulla järkiinsä, että olen väärän ihmisen kanssa. Ei kai lapsia yleensä toista tuntematta tehdä. Ja mitä aikaisemmassa vaiheessa eroaa, sen pienemmät vahingot ja vähemmän yhteistä omaisuutta.
Jotain riippuvuutta kai pitää siinä miehen puolelta olla, jos suhteeseen jää. Tai sitten asia ei ole niin mustavalkoinen, ja sen vaimon hyvät puolet kuitenkin voittavat huonot. Eli kenties hän onkin vain ihminen: ei täydellinen, muttei hirviökään.
Kaikki vanhemmat miehet tietävät, että touhukkaat ja kodin hyvin hoitavat naiset tahtovat olla vähän kipakoita luonnoltaan. Kun nainen touhuaa kotihommissa enemmän kuin hissukkamies, niin jäähän se mies siinä hieman jalkoihin ja kuulee silloin kunniansa. Viisaat hissukat ymmärtävät, että ei sittä ukkosta loputtomiin kestä, ja tyytyvät siksi olotilaansa.
Monesti nämä toimeliaat naiset ovat myös hyvin säästäväisiä ja tahtovat hieman liiankin hanakasti pistää nokkansa myös hissukkamiesten "tarpeellisiin hankintoihin". Useimmiten nämä hissukkamiehet eivät sitten näitä hankintojaan tee vaimon kaakatuksen vuoksi, joten pitkän avioliiton jälkeen saattaa talous olla tällaisessa suhteessa hyvinkin vahva. Silloin hissukkamiehen kannattaa entistä kuuliaisemmin kuunnella "virallisia ohjeita", sillä systeemin romuttaminen kävisi aivan liian kalliiksi.
Usein tällainen hissukkamies tapaa siinä 50-vuotiaana elämänsä naisen, johon hän saattaa pahastikin hurahtaa. Hän saattaa tämän toisen naisen kanssa jutella hyvinkin vapautuneesti omasta "hirviövaimostaan", mutta ei hän todellisuudessa ole valmis vaihtamaan taloudellisesti turvattua asuinympäristöään henkisesti antoisampaan suhteeseen, jos se tietäisi taloudellista romahdusta. Oman hirviövaimon arvostelu on tässä tapauksessa hissukkamiehelle hyvinkin edullista, sillä silloin tämä toinen nainen on entistäkin ihanampi miestä kohtaan. Hallitulla oman pesän likaamisella mies saa siis entistä enemmän kaipaamaansa hellyyttä vieraalta naiselta.
Kyllä tällainen hissukkamieskin ajattelee lähes päivittäin, että oikea parisuhde saattaisi olla mukavampi kuin palvelussuhde, mutta hän kuitenkin aina miettii myös sitä, paljonko tämä vaihtoprosessi maksaisi. Kustannustietoinen hissukkamies jättää mukavat haaveet pelkiksi haaveiksi ja jatkaa sitten rauhassa tuttua elämäänsä. Autokaupassakin monet haaveilevat uudesta Mersusta, mutta taloudelliset tosiasiat pakottavat ostamaan käytetyn Toyotan.
Ei järkevä hissukkamies tee sellaista muutosta elämässään, että vaihtaa hyvän ja turvatun taloudellisen asemansa velkavankeuteen vanhemmalla iällä, vaikka saisi sitä velkaa maksaessaan sitten ollakin vähän mieluisamman naisen seurassa. Hinta ja laatu pitää olla oikeassa suhteessa parisuhteessakin.
Varmaan pitkälti totta, mitä kerrot näistä hissukkamiehistä. En silti vain käsitä tuollaista toimintaa. Jos taloudellinen turvallisuus voittaa, silloin on syytä sitten pysyä kiltisti sen hirviövaimon lieassa. Tai pistää kampoihin muulla tavoin, kuin rientämällä sepalus auki vieraitten emäntien syliin. Olisi reilua sekä vaimoa että mahdollisia lapsiakin kohtaan, että suhde perustuisi rehellisyyteen (hyvällä tuurilla rakkauteenkin), eikä rahaan.
Mutta jos suhteilleen kuitenkin pistää hintalapun, mikä hinta tulee onnettomalle elämälle hirviön kanssa, lasten saamalle tossukka-(ja mahdollisesti pettäjä-)miehen mallille sekä jatkuvalle itselleen ja muille valehtelulle? Kaikkia menetyksiä ei voi mitata rahassa.
Kuulostaa myös jotenkin äiti-lapsisuhteille nämä topakoiden kodinhohoitajavaimojen ja heidän hissukkamiestensä touhut. Ei tavallaan ihme, jos vieras peti ja kahden aikuisen välinen ihmissuhde vetää puoleensa. Mutta jos sen vaimon kanssa kaikesta huolimatta jää yhteen, ehkäpä mahdollisuus saavuttaa aikuinen ihmissuhde ja sen tuoma vastuu pelottaakin monen vuoden "palvelussuhteen" jälkeen? Sitten sitä perustelee itselleen taloudellisillä syillä, vaikka syy onkin jälleen kerran siinä omassa hissukkamaisuudessa.
Toivoisin näille tossukka-hissukoille kuitenkin vähän selkärankaa: huonoon suhteeseen ei ole pakko jäädä ja reilun pelin hengessä kampoihin saa pistää. Mutta pettäminen ei ole reilua peliä.
Tuli vielä mieleen, että joissain tapauksissa jättämällä sen hirviövaimon mies menettäisi ehkä samalla oivan syntipukin ankealle elämälleen (ja myös pettämiselleen). Jos ei olisi uutta vaimoa tai kaikki tietäisivät hänet mukavaksi ihmiseksi, ketäs sitten syyttäisi omasta saamattomuudestaan?
Ja jotenkin tyypillistä hissukka-tossukoille nostaa taloudellinen ja muu turvallisuus toimivaa suhdetta tärkeämmälle sijalle (ja tätähän tekevät naiset yhtä lailla). Eivät kai he pompoteltavina muuten olisikaan. Tsemppiä kaikille siinä tilanteessa oleville - elämä kannattaa elää omilla jaloillaan, ei toisesta riippuvaisena tossukkana, ja uskaltaa tehdä rohkeitakin ratkaisuja :)