Asumme vierekkäin, hän on usein auttanut käymään lääkärissä ja ymmärtää masennusta, koska on itsekin kokenut tämän. Olen sen verran uskollinen, etten vois mitenkään myöskään pettää puolisoani. Meillä on pitkä suhde, lapsia ym. Hän on myös perheellinen.. Miksi hän pyysi minua kahville, vaikka silloin kun lapset ovat koulussa. Asia vaivaa minua. Vaikka tunne olisi molemin puolinen, kunnioitan molempien perheitä ja kumppaneita, enkä halua antaa tunteille liikaa valtaa..
Apua, olen ihastunut naapuriin.
Anonyymi
12185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
onko teillä jokin aatelinen valttikortti?
https://www.youtube.com/watch?v=2KZWAcKEEeU
Ja omalle ukolle kannattaa kertoa. Ellet haluu pitää häntä pellenä naapurin silmissä. Tuo voi koitua kohtaloksi jos pelaat ja suojelet naapuria. Haluaisitko tietää jos joku naapurin tyttö pyytelee ukkoas päi äkahville...
Tilanne on aivan sama kumpaa sukupuolta olet. Nainen miestä tai mies naista. Mitä päiväkahvit tarkoittaa. Mieheni näkee töissä varmaan enemmän naisia, jotka "ihastuneita" ja heittää flirttiä. Ite en ole todellakaan pettäjä tyyppiä, pikemminkin halveksin heitä. Tämä koskettaa liian montaa ihmistä, mutta onko oikeasti kyse kahveista... Sitähän minä. Että voiko tässä edes kahville lähteä.. Oma mies kävi monesti koiran kanssa lenkillä. Ja sain tietää että hän on käynyt vanhemman naisen kanssa siellä... Meidän koiraa ulkoiluttamassa... Silloin kun minä olin pieniä kaksosia nukuttamassa... Hmm. En tiedä mitä ajatella...
No höh, turha tehdä yksinkertaisesta monimutkaista. Päiväkahvit on päiväkahvit kunnes muuta todistetaan, turha olettaa mitään. Ylipäätään olettaminen tai vaikkapa toisen ihmisen käyttäytymisen "ennakoiminen" on höpsöä. Samaa sarjaa kuin "rivien välistä" lukeminen, ei siellä ole mitään muuta kuin oman itsen mielikuvitus jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä riveillä olevien kirjainten kanssa.
Jos tunnet ihastumisen tunteita, niin kerro ihmeessä puolisollesi. Avoimuus ylipäänsä suhteessa kannattaa, vaikkakin voi aiheuttaa tässä asiayhteydessä toisessa osapuolessa negativiisia tuntemuksia. Mutta avoimuudella ja asian käsittelyllä yhdessä aikuisella tavalla voitat paljon kunnioitusta, niin itsessäsi kuin puolisossasikin. Ja se kantaa pitkälle.
Kiitos. Tämä oli hyvin sanottu. En aio antaa tunteiden viedä. Järki on päässä kuitenkin. Rakastan miestäni, lapsiamme, kotiamme. Vaikeistakin paikoista olemme yhdessä selvinneet. Luottamus on ollut koetuksella, silloin kun olimme nuorempia. Oli kaikenlaista säätöä miehelläni menossa, joista en puoliakaan varmasti tiedä. Mutta tahtoisinko edes. Miehen suhtautuminen tähän naapurin luona kahvilla- ei varmaan kovinkaan kivalta voi tuntua. Mutta eihän se mitään tarkoita. Kaikki on kuitenkin hyvin. Ja on noita ihastumisia kaikilla. Säikähdin vaan itse noita tunteita, joita en ole aikoihin kokenut. Ehkä annan niiden laantua, sitten helpottaa.
Huomenia.
Jos on aiemmin ollut luottamus koetuksella ja olette siitäkin jo selviytyneet, niin se on loistava asia ja vahvuus. Eikä kannata edes maistella ajatusta että tietäisit kaiken menneistä säädöistä, anna niiden olla ja päästä niistä irti.
Tuon kahvittelun voisit ottaa miehesi kanssa etukäteen esille, että on Sinut on kutsuttu ja ajattelit että se voisi olla ihan kivaa. Siis olettaen että saattaisit todella haluta piipahtaa naapurilla kahvilla. Sitten voisit ihan hyvin myös käydä kahvilla ja tutkailla tuntemuksiasi kahvittelun aikana ja sen jälkeen. Lopuksi keskustella miehesi kanssa kahvittelusta ja tuntemuksistasi mahdollisimman rehellisesti. Se voisi olla todella rakentavaa ja mahdollisesti myös lähentää teitä suhteessanne.
Nuo tunteesi luultavasti kertovat siitä, että Sinulta puuttuu jotain suhteessanne, jotain sellaista jota Sinun tulisi saada puolisoltasi. Ehkä olette hieman etääntyneet toisistanne tai et ole osannut selkeästi ilmaista tarvettasi. Kahvittelu tai jo siitä keskustelu voisi todella avata molempien silmät jollekin suhteessanne, saisitte ehkä kohennettua suhdettanne entisestään.
Onnea matkaan, mitä ikinä valitsetkin tapahtuvaksi :)
Kyllä. Elämme ruuhkavuosia. Yhteistä aikaa on niukasti. Läheisyyttä ja seksiä valitettavasti vähän. Mutta tämäkin on vaan vaihe, joka menee ohi. Olemme käsitelleet menneet asiat mielestäni ihan riittävän hyvin. Eikä niitä tarvitse enää vatvoa. Nyt on nyt. Ja voin olla ylpeä siitä että olemme tässä. Käyn kahvilla ja sillä hyvä. Kerron kyllä miehelleni. Vaikka kyllä hän varmaan aluksi voi olla vähän mörtsi. Mustasukkainen. En ole antanut kyllä aiemmin aihetta... Joten vähän mietityttää reaktio.
Omasta mielestäni kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Toivottavasti puoliso osaa suhtautua asiaan riittävän rakentavasti eikä koe ylettömästi uhkaa suhteellenne. Se että kyse on ensimmäisestä kerrasta tuolla tavalla itsenäisestä toiminnasta voi kyllä nostaa voimakkaitakin reaktioita puolisossa, mutta toisaalta mitään syytä epäluuloille ei ole aiemmin annettu. Aika näyttää...
Kahvitellessa saat sitten näppärästi myös selville toisen osapuolen motiivit, toivottavasti kyse on todella vain seurasta kahvin merkeissä ja vertaistuesta, vanhemmuus kun ei ole helppo ja kevyt etuoikeus.
Vaiheet voivat mennä itsestäänkin ohi, mutta yleensä kyllä kannattaa tarttua niihin, selvittää ja puhua vaiheen asioita, tarttua toimeen. Muuten on olemassa riski että vaiheesta muodostuu pysyvä tila ja kertomasi perusteella se ei olisi mitenkään toivottavaa.
Toivotan onnea ja rohkeutta!
Kiitos. En ole vielä käynyt kahvilla. Olen menossa joku päivä. Silti jotenkin lykkään sitä, että en menekään tänään. Turhaa, tiedän. Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Ja mikäs siinä, hyötyä ehkä myös siitä,että saisi asioihin miespuolista näkökulmaa, voisin myös ymmärtää puolisoani paremmin...
Eihän sillä kahvilla kiirus ole, kullekin päivälle omat murheensa, tärkeämpää varmaan on miettiä sitä asiaa avoimin mielin. Ja lykkäämisistä ei kannata välittää, kaikelle on aikansa ja paikkansa, elämässä tapahtuu koko ajan muutenkin paljon.
Ystäviä tosiaan harvemmin on liikaa, kaikkein vähiten silloin kuin ystävää todella tarvitsisi :)
Kiitos. Kaikki menee omalla painollaan. Olen vaan tätä murehtivampaa sorttia. Ja ajattelen liikaa. Eräs naispuolinen Ystäväni sanoi kerran, kun murehdin asioita, että Älä ajattele, se ei sovi sulle... Tää oli musta hyvä muistutus, että murehdin aivan liikaa. Ja muistutan tämän vieläkin itselleni, kun alan murheilla tai ajatella liikaa asioita, joihin en juurikaan voi edes vaikuttaa. Hyvää jatkoa. Kiitos asiallisista viesteistäsi=)
Aivan, välillä on hyvä tehdä jotain ei vain pyörittele ajatuksia päässään, itsekin sorrun liian usein siihen, aivan liian usein.
Kuin myös, oikein hyvää jatkoa ja kiitokset keskustelusta :)