Muka-kauhuelokuva Hohto!

Insane on ehkä vielä jotain tavoiteltavaa, mutta menestys ei aina maksa niin paljon takaisin.

Maineensa arvoinen kauhuelokuva ja parhaimpia sellaisia. Tässä leffassa sana kauhu on oikeutettu ja kauhua sen varsinaisessa merkityksessä. Tunnelma on ahdistava ja pelottava ja sellainen mitä kauhuelokuvassa kuulukin olla. Täysi mestariteos. Diginatiivit eivät vain ymmärrä mestarillisen ja hyvän kauhuelokuvan ja nykykauhuelokuvan välistä eroa.

Kauhu on yliarvostettu genre jonka hohdokkain tapaus on ``Hohto.``

Yksikään ns. KAUHU leffa ei tunnu miltään nähtynä pikku toosasta.

Menkää leffateatteriin katsomaan isolta kankaalta KAUHU leffaa pimeään teatterisaliin äänentoisto laitteitten pauhuun niin tiedätte mikä KAUHU leffa on,
teatterissa nähtynä mikä tahansa leffa on aivan erilainen kuin videolla.

PS. - Videolta mikään ei tunnu miltään.

Olen aikalailla samaa mieltä. Kubrikin tekele on huono. Etenkin kun itse luin kirjan ensin, ennen kuin näin leffan. Kubrik muutti ihan liikaa asioita kirjaan nähden, jopa kirjailija itse inhoaa Kubrikin tekelettä.

Tämän takia Hohdostahan tehtiin sitten 1990-luvun loppupuolella minisarja, joka oli paljon uskollisempi kirjalle, kuin tuo Kubrikin tekele.

Ainoa plussa Kubrikin tekeleessä on Jack Nicholson, joka sentään yritti. Muuten ko. leffa on täyttä sitä itseään.

Jos nyt jotain on pakko valita, niin luen mieluummin kirjan. Saa paremman tuntuman stoorin ahdistavaan ja osin toivottomaan tunnelmaan, kun hotellilla tuntuu olevan oma elämänsä.

Ja joku siellä mietti nukahtamista kesken leffan. Kyllä nuoremmatkin simahtaa kesken leffan. *nostaa kätensä pystyyn*
Voin sanoa simahtaneeni muutaman ns kauhuleffan aikana kesken kaiken ja heränneeni joko vähän ennen lopputekstejä tai lopputekstien aikana. En tosin leffateatterissa, koska siellä on muutenkin se oma ilmapiirinsä, jos kännyköiden kanssa terrorisoivia idiootteja ei lasketa.

Okei, tämä elokuva ei kyllä oo kauhua, mutta olen nähnyt sen aika monta kertaa, kun itse kuitenkin pidän. Joku muu ei välttämättä ja onhan tässä ny vähän kökkö juoni ja leikkauskin on kuin juosten kustu. Eli Anacondasta puhun. Käärmekammosille ei välttis oo se paras mahdollinen vaihtoehto kattoa, mutta voin sanoa, ei oo pätkääkään pelottava. Viihdyttävä, ainakin osin, mutta noin muuten aika vaisua menoa. Lisäksi itseltäni lopahtaa kiinnostus leffaan aina siinä vaiheessa kun Westridge kuolee. Jotenkin eiv aan jaksa sitä JLo:n typerää säätöä lopussa. Sori JLo-fanit.

Kubrikhan teki ihan oman versionsa tuosta Kingin kirjasta ja sai kirjailijan lähinnä elokuvakäsikirjoituksellaan raivoihin. Tämä elokuva meni lähinnä vittuiluksi Kingille ja oikeastaan koko elokuva on yhtä piiloviestintää jolla Kubrik halusi siihen tuoda omia näkemyksiään Apollo-ohjelmasta ja upottaa elokuvan täyteen piilomerkityksiään. Juuri tietynlaista salaliittoteorioiden lämmittelyä koskien USA:n Apollo-ohjelmia. Oikeastaan aika onneton tekele ja ehkä leffasta olisi saatu parempi jos ohjaajana olisi ollut joku muu eikä siitä olisi tehty niin henkilökohtaista. Kubrik on tehnyt mielestäni vain kaksi kelvollista elokuvaa, Avaruusseikkailu 2001 ja Kellopeliappelsiinin. Kannattaa katsoa tuo dokumentti tuosta Hohto-elokuvasta Room 237.

Kingin kirjat ovat lähes aina parempia kuin elokuvat. Joukosta löytyy muutama ihan onnistunutkin filmatisointi, mm. Pet Sematary vuodelta 1989 (Uinu Uinu Lemmikkini-suomennos on aivan älytön niin kuin kaikki suomennokset elokuvista yleensä) sekä Misery (Piina) jota pidän kauhuelokuvana ja -kirjana.


sekä Hohto josta Kubrcik sai kirjailijan vihat niskaansa. Hohto oli oikeastaan Kubrikin yritys viljellä ainaisia salaliittoteorioita liittyen Apollo-lentoihin ja käytti surutta Hohtoa piiloviestiensä alustana. Kubrik ei pitänyt Kingin kommenteista elokuvakäsikirjoituksen tiimoilta alkuunkaan.

Dokumentti Room 237 valottaa tätä piiloviestintää hyvin.
Miksi huone 217 muuttui elokuvassa 237:ksi, miksi Hohdossa esiintyy luvattoman usein luku 42 ja ylipäätään seitsemällä jaollisia lukuja? Hotellin lattian kuuluisat kuviolliset matot ja Dannyn villapaita. Labyrintti ja seinällä oleva Minotaurusta esittävä juliste ja vihjailee näiden keskinäistä suhdetta Jackiin.

Ehkäpä tärkein kohta elokuvassa vihjailevuudesta on loppukohtauksen ryhmävalokuva jossa Jack poseeraa sen edessä keskellä:
Kuva on vuodelta 1921 ja on yksi kuvista seinällä ja on tasan 11:sta kuva ja viitannee suoraan Apollo 11 lentoon. Jackillä on pieni käärö vasemassa kädessään piiloviestinä tuleville sukupolville... kuvassa on vielä päivämäärä 4.7. joka on USA:n itsenäisyyspäivä. Kuvassa on paljon ihmisiä ja yksi joukossa muistuttaa paljon esim. Nikola Teslaa.

Toisin sanoen Kubrick haluaa tällä väärennetyllä kuvalla viestiä Apollolentojen valheellisuutta ja mitä tuo lento oikeastaan pitääkään sisällään ja sen merkityksestä ja oliko koko kuulento valhetta ja tekaistu. Kubrickyrittää siis viestiä että tuo Apollo 11 oli tekaistu ja että hän itse ohjasi tuon Apollo 11 lennon studiossa.

Eroavaisuudet kirjaan[
Erityisesti kirjassa kuvataan Jackin elämäntarinaa kuvailevia takaumia. Elokuvassa hahmojen taustoja ei juurikaan avata.
Kirjassa huone, johon Halloran kieltää Dannyä menemästä, on numero 217, elokuvassa taas 237. Myös tapahtumat huoneessa ovat erilaiset. Kirjassa Dannyn mennessä huoneeseen hän löytää kylpyammeesta kuolleen, mädäntyneen naisen, joka nousee ylös ja kuristaa häntä. Jack menee huoneeseen etsimään naista ja huomaa ammeen olevan tyhjä ja puhdas, mutta poistuessaan näkee naisen hahmon kylpyverhon läpi, jolloin hän pakenee. Elokuvassa Dannyn äiti kertoo myöhemmin Jackille, että joku tuntematon nainen kuristi Dannya huoneessa. Jack menee huoneeseen 237 elokuvassa, hän näkee aluksi kauniin nuoren naisen nousevan ammeesta ja suutelee tätä. Sitten nainen muuttuu mätäneväksi vanhan naisen ruumiiksi ja alkaa nauraa. Kauhistunut Jack pakenee.
Dannyn kuvailee mielikuvitusystäväänsä Tonya elokuvassa sanoin ”pikkupoika joka asuu suussani”. Kirjassa Danny kertoo Tonyn olevan hahmo, joka ”näyttää hänelle asioita”.
Kirjassa hotelli on paha, joka sisältää oikeita kummituksia. Elokuvassa ei anneta suoraan ymmärtää niin ja kaikki pelottavat näyt ja oudot henkilöt (muun muassa käytävän kaksostytöt) saattavat olla vain aineellistuneet elävimmiksi Dannyn hohtamisen avulla, jonka annetaan ymmärtää olevan tarinan ainoa yliluonnollinen tekijä.
Jack jahtaa perhettään kirjassa krokettimailalla kun taas elokuvassa hänellä on kirves.
Kirjassa Halloran pääsee hotelliin ja Jack tyrmää hänet mailalla, mutta virkoaa ja auttaa Wendyn ja Dannyn mukanaan pakoon. Elokuvassa Jack taas tappaa hänet kirveellä, jolloin vain Wendy ja Danny selviävät hengissä.
Kirjassa hotellin lämmityskattila räjähtää tuhoten hotellin ja tappaen Jackin. Elokuvassa hotelli ei tuhoudu, vaan Jack eksyy jahdatessaan Dannya pensaslabyrinttiin ja jäätyy hengiltä. Kirjassa kyseistä labyrinttia ei edes ole.
Kirjassa hotellin pihalla on eläinten muotoon leikattuja pensaita, elokuvassa pensaslabyrintti.

Tänä vuonna tulee taas uusi minisarjaversio Kingin The Standista. Traileri tuli juuri ulos.

Todennäköisesti filmatisointina ei mene vieläkään putkeen, vaikka ollaan juuri ajankohtaisesti pandemian keskellä. King on tiettävästi kirjoittanut vielä lisää uutta materiaalia, vaikka kirjoittikin jo alkuperäiseen romaaniinsa jatketun uuden version.

Skarsgård King-filmatisointien pääroolissa on tässäkin näköjään pointti johon luotetaan, tosin nyt vaihteeksi Alexander, eikä Bill. Vahinko, ettei Jasper Pääkkönen päässyt tekemään omaa versiotaan Man in Blackista kun The Dark Tower ei lähtenyt Amazonilla käyntiin.

Jasperin pitäisi päästä muuten tekemään leffa Stephen McHattien kanssa. Come to Daddy (2019) -tyyppinen, Jasper olisi siinä leffassa ollut omiaan, vaikka Elijah Wood olikin tosi hyvä.

📼

Hohdosta tekee mielenkiintoisen sen tekeminen ja se että ohjaajana oli Stanley Kubrick. Perfektionistina Kubrickilla meni 1,5 vuotta filmauksissa ennen kuin sai mestariteoksensa valmiiksi. Ottoja saatettiin ottaa kymmeniä ja taas kymmeniä ennen kuin Kubrick oli johonkin kohtaukseen tyytyväinen. Muistelisin että kylpyhuonekohtaukseen meni viitisenkymmentä eri ottoa ja viitisenkymmentä kylpyhuoneen ovea Jack paiskoi kirveellä säpäleiksi ennen kuin Kubrick oli tyytyväinen.

Hohto on liian henkilökohtainen Kubrickin ohjaustyö jolla hän halusi viestiä piiloviestein omia valheitaan ja merkittävin tästä on tuo Apollo 11:n kuulento jonka väitetään olleen tekaistui ja että se on kuvattu studiossa Kubrickin työstämänä.

Kubrickin tytär tietenkin kiistää kaikki tällaiset väitteet.

Hohdosta olisi ehkä voinut saada paremman jos Kubrick olisi hyväksynyt Kingin ehdotuksen käsikirjoituksesta ja että elokuva olisi ollut enemmän kirjan kaltainen. Kubrick kuitenkin teki omat ratkaisunsa käsikirjoituksen suhteen ja lisäsi esimerkiksi elokuvaan labyrintin johon halusi hirveän Minotauruksen, Jackin eksyvän ja kuolevan niin kuin tarinassa on kirjoitettu. Lisäksi kirjaan viitaten, Kubrick halusi jostain kumman syystä tapattaa Halloranin juurikin Jackin toimesta kirveellä. Jackillahan on kirjan mukaan aseenaan krokettimaila ja Halloran auttaa virotessaan Dannyn ja tämän äidin pakoon hotellista. Ja kirjassa hotelli palaa lopulta, elokuvassa ei. Tämähän tuodaan vasta jatko-osassa (Doctor Sleep) esille missä hotelli palaa lopulta.

Hohto ei olekaan mitään aloittajan kaltaiselle katsojalle mitään, he eivät vain ymmärrä Hohdon syvempää olemusta piilotajunnasta. Hohto edustaa parasta kauhuelokuvaa ja on mestariteos niin kuin lähes kaikki Kubrickin elokuvat yleensä. Hohto on syvämerkityksellinen ja monitasoinen elokuva ja jo pelkästään sen pitkä filmausvaihe joka kesti yli puolitoista vuotta kertoo hyvin Kubrickin omistautumisesta omaan tekemiseensä. Hän halusi Hohdosta monitasoisen ja onnistui siinä täydellisesti. Ei ihme että Hohto on ehkäpä puhutelluin ja analysoinnuin kauhuelokuva kautta historian.