Tajusin tänään,etten edes ehtisi olla parisuhteessa. Työ on vuorotyötä ja käyn lisäksi salilla ja muissa kuntoharrastuksissa. Sitten ei jaksakaan kuin kotona olla,siivota,pyykätä,katsoa telkkaria ja tehdä ruokia. Teen siis aina etukäteen näitä ns dieettiruokia. Olen jo aikas timmi ja aion pysyä sellaisena. Työkin vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Työ,kuntoilu,lepo vie siis paljon aikaa. En ole miettinyt haluaisinko parisuhdetta. Ystäviä on paljon sekä töissä että harrastuksissa ja muutenkin. Lisäksi paljon sukulaisia tulee nähtyä. En mielestäni ole onneton tai menetä mitään,vaikka olen sinkku.
Ei ole aikaa deittailla
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No sinulla on elämä kondiksessa! Olet onnellinen ihminen.
On hienoa kun elämässä on sisältöä ja mieltä, ja kannattaa elää juuri niin kuin se itselle parhaiten sopii. Jos ei tunne tarvetta parisuhteeseen, ei sitä ole pakko olla.
Minusta on hieno asia ja terveen ihmisen merkki kun löytää elämäänsä sisällön ja tarkoituksen ja toteuttaa sitä sortumatta ympäristön paineisiin.
Mukava lukea täältä edes kerran että jollakulla menee hyvin ja on tasapainossa itsensä kanssa!
Itsellä sama juttu. En edes välttämättä tule ikinä haluamaan parisuhdetta, koska jo yläasteajoilta olen huomannut ettei perinteinen parisuhde-omakotitalo-2lasta skenaario houkuta. Eikä varsinaisesti edes eläminen toisen kanssa saman katon alla. Tykkään kun voin tehdä ihan mitä tahansa milloin haluan ilman, että tarvii ottaa toisen tunteita ja mielipiteitä huomioon. Ei sillä ettenkö olisi empaattinen, päinvastoin, mutta se juttu on siinä kun ei oikeestaan edes kiinnosta tämä ns. normaali elämä. Tällä hetkellä muutenkin on taloudellinen tilanne niin hyvä, etten tarvitse ketään tähän säätämään.
Ainut tapa jolla voisin alkaa parisuhteeseen olisi löytää elämänkumppani, jolla on samantyyliset mielenkiinnot, intohimot ja elämäntyyli kuin itselläni. Olkoot se sitten mies tai nainen, mutta hänen kanssaan olisi mukava olla ja jakaa omat intohimot. Sen sijaan nykysin hankitaan se parisuhde, koska no pitäähän se olla vaikka ei edes ole mitään yhteistä muu kuin ehkä se ajatus perheen perustamisesta. Hetken se jaksaa innostaa ja sitten ihmetellään ettei edes kiinnosta viettää toisen kanssa aikaa ja sit lueskellaan jotain ihme parisuhdepiristys vinkkejä et tulis eloa elämään. Tämä suomalainen unelma on vaan oikeesti aivan saatanan tylsää elämää......
Minkä ikäinen olet?
Mulla on myös noin. En ymmärrä ihmisiä, jotka arvottavat itsensä vain parisuhteen kautta. Oma virhe oli aikoinaan, että menin parisuhteeseen, koska halusin lapsia.
Surulliselta kuulostaa mutta ei kai siinä mitään...ehkä se yksinäisyyden tuska hiipii vasta myöhemmin sieluun.