Onko muita, joille sinkkuus on suuri suru?

Itse olen jo 47v ja tunteettomasta, loppuvuosina myös lähes seksittömästä lähes 25v suhteesta erosin viitisen vuotta sitten.
Olen ollut eri treffipalstoilla, mutta tuloksetta, vain kolmille treffeille olen päässyt. Tuntuu surulliselta, ettei kelpaa. Toisaalta, kun menneisyydessä ei ole ollut läheisyyttä, niin osaisiko sitä edes vastaanottaa.
Viihdyn kyllä välillä myös yksin, mutta kelpaamattomuuden tunne raastaa. Viikonloput, lomat esim olisi ihana viettää jonkun toisen kanssa. Olen lukenut muiden sinkkujen tarinoita siitä miten nyt on hyvä, mutta vaikka miten yritän, on pääse itse samaan tilaan, vaan kaipaan jotain mitä ei ole olemassa.
Onko joku päässyt tasapainoon samanlaisten tuntemusten jälkeen, vaikka kumppania ei ole löytynyt?
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kolmet treffit eivät ole huonosti, ainakin jos olet mies. Se terkoittaa, että ainakin kolme ihmistä on ollut sinusta niin kiinnostunut, että uhrannut omaa vapaa-aikaansa.

Miehelle ainakin tuo deittailumaailma näyttaytyi todella vääristyneenä. Minulle ei tuntunut kiinnostuneita löytyvän. En tiedä johtuiko se huonosta ilmoituksestani, vai naisten hurjasta suosiosta. Live -elämässä minulla oli paljon enemmän vientiä ja "tasokkaampien naisten" kanssa.

Se että sinkkuus tuntuu vielä suurena suruna , on mielestäni merkki, ettet ole vielä valmis parisuhteeseen.

Äänestä

En ole vielä 45 vuotianakaan päässyt koskaan treffeille. täysin mahdotonta ruman päästä treffeille.

Äänestä

Nyt jos haluaa katsella tähtiäkin taivaille.... venus-planeetta mihin aurinko laskee jne.
Venus-planeetta näkyy kyllä loistavan nyt juuri kun aurinko laskee, loistaa oikein.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Itse olen jo 47v ja tunteettomasta, loppuvuosina myös lähes seksittömästä lähes 25v suhteesta erosin viitisen vuotta sitten.
Olen ollut eri treffipalstoilla, mutta tuloksetta, vain kolmille treffeille olen päässyt. Tuntuu surulliselta, ettei kelpaa. Toisaalta, kun menneisyydessä ei ole ollut läheisyyttä, niin osaisiko sitä edes vastaanottaa.
Viihdyn kyllä välillä myös yksin, mutta kelpaamattomuuden tunne raastaa. Viikonloput, lomat esim olisi ihana viettää jonkun toisen kanssa. Olen lukenut muiden sinkkujen tarinoita siitä miten nyt on hyvä, mutta vaikka miten yritän, on pääse itse samaan tilaan, vaan kaipaan jotain mitä ei ole olemassa.
Onko joku päässyt tasapainoon samanlaisten tuntemusten jälkeen, vaikka kumppania ei ole löytynyt?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu