Miten te tulkitsette toisen ihmisen ystävällisyyden? Hirvittävä ahaa-elämys iski mulle tänään että hyvin monet ihmiset - miehet joita tapaa, tulkitsee ystävällisyyden kiinnostuksena jopa ihastuksena.
Olen kiinnostunut ylipäätään kaikista ihmisistä. Ihmiset on mukavia, heillä on mielenkiintoiset elämäntarinat jne joten tuon tuostakin ajaudun juttusille tuntemattomien niin miesten kuin naistenkin kanssa, huolettomasti aidosti heitä kohdaten mutta ongelma on nyt sitten se että tässä tulkitaan olevan enemmän kuin mitä on.
Nyt sitten mietin pitäiskö opetella vakavammaksi ja vetäytyvämmäksi kun en halua aiheuttaa hämminkiä?
Olen kiinnostunut ylipäätään kaikista ihmisistä. Ihmiset on mukavia, heillä on mielenkiintoiset elämäntarinat jne joten tuon tuostakin ajaudun juttusille tuntemattomien niin miesten kuin naistenkin kanssa, huolettomasti aidosti heitä kohdaten mutta ongelma on nyt sitten se että tässä tulkitaan olevan enemmän kuin mitä on.
Nyt sitten mietin pitäiskö opetella vakavammaksi ja vetäytyvämmäksi kun en halua aiheuttaa hämminkiä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä se ystävällisyys Suomessa monesti voidaan tulkita ihastukseksi, kiinnostukseksi.
Mutta ystävällisyyttäsi ei pidä hävetä tai siitä luopua, sillä se tekee maailmasta paremman paikan. Ehkäpä jollain tavalla voit viestiä, että ystävällisyys on kohteliaisuutta ja toisen arvostusta, ei kiinnostusta seurusteluun.
Jos olet jo suhteessa, sen mainitseminen ohimennen voi ratkaista asian. Jollet ole suhteessa, niin ohimennen voi ehkä sanoa, ettet tällä hetkellä ehdi/halua tms seurustella.
Jos joku ei ymmärrä vinkkejäsi, niin kerro asia aika pian sitten suoraan. Joskus voi toki olla antoisaa mennä treffeille, vaikkei niin kauhean kiinnostunut toisesta ole. Voit yllättyä positiivisesti.
Hyvä vastaus. Kyllä sen tosiaan sitten saa sanottua etten ole kiinnostunut jos näyttääkin siltä että on tullut tulkintavirhe. Mutta se harmittaa toisinaan ettei ole sellaista huoletonta, vilpitöntä ja avointa kohtaamisen kulttuuria.
Esimerkiksi kun arjessa kaupan kassajonossa, bussipysäkillä, kirjaston lehtisalissa, missä hyvänsä kun on aikaa kohdata luonnollisesti, että ei voida vain pysähtyä hetkeen ja jutella vapautuneesti vaan melko pian siitä saattaa seurata että toinen olis muutenkin kiinnostunut. Se kiinnostus ei sinänsä haittaa mutta se avoin, vilpitön kohtaaminen loppuu kuin seinään kun käy ilmi ettei itse ole siksi halunnut jutella, että olisi haku päällä. (Koska olen varattu, pitkässä hyvässä suhteessa)
Ehkä siinä tulee joku molemmin puolinen tunnereaktio. Itse ainakin vähän säikähdän.....
Mutta tuntemattomat kanssaihmiset on valtavan kiinnostavia persoonia ja arkiset lyhyet kohtaamiset ihan parasta!
Itse tapaan ihmisiä tilanteissa, joissa on erittäin helppo tulkita väärin ja siksi en uskalla tulkita mitään. Monesti vaan tuntuu siltä, että jotain muutakin on, mutta niissä tilanteissa jo vaatisi naiselta jotain selkeyttä enemmän, joten tilanne voi pahimmillaan kosahtaa siihen, etten tulkitse :/
Monesti jotain muuta saattaakin olla mutta näinhän on aika usein mutta ei sekään mitään vielä sen suurempaa tarkoita. Sellaisen voisi antaa olla vain.