Vuoden suhde työkaveriin loppui, näemme suunnilleen joka päivä. Varsinaisesti emme työskentele samassa pisteessä kuitenkaan. Mies on se joka päätti suhteen lopettaa ja minä olisin halunnut jatkaan. Koko vuosi on ollut on-off juttua ja nyt ilmeisesti loppui ihan kokonaan. Hän vakuutti ettei tämä tule haittaamaan töitä. Toisin on nyt käynyt, mies on jatkuvasti pahalla tuulella ja purkaa sitä minuun. Puhuu todella ilkeästi, myös muiden kuullen ja välillä myös osa töistä ei mene niinkuin pitää koska ei vastaa puhelimeen tai lyö luuria korvaan. Meidän työskentelyyn kuuluu pitää yhteyttä puhelimitse ja kommunikoida noin muutenkin.
Minä olen aina hyvällä tuulella hänelle ja muille. Koitan olla antamatta huomiota ja juttelen mieluummin muille miespuolisille työkavereille (olen ainoa nainen firmassa). Mistä ihmeestä tuo pahanolon purku minuun johtuu? Mitään syytä en ole mielestäni antanut. Vai olenko minä vaan se tuttu vaihtoehto johon on helppo purkaa se vitutus? Hän ei suostu puhumaan kanssani että saataisiin homma toimimaan koska työt kärsii. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?
Eniten tässä ihmettyttää tosiaan se että jos itse päättää suhteen lopettaa niin miksi minä valikoidun pahanolon uhriksi. Ollaan oltu erossa n 2kk jo ja tämä on alkanut vasta nyt noin kk sitten.
Minä olen aina hyvällä tuulella hänelle ja muille. Koitan olla antamatta huomiota ja juttelen mieluummin muille miespuolisille työkavereille (olen ainoa nainen firmassa). Mistä ihmeestä tuo pahanolon purku minuun johtuu? Mitään syytä en ole mielestäni antanut. Vai olenko minä vaan se tuttu vaihtoehto johon on helppo purkaa se vitutus? Hän ei suostu puhumaan kanssani että saataisiin homma toimimaan koska työt kärsii. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?
Eniten tässä ihmettyttää tosiaan se että jos itse päättää suhteen lopettaa niin miksi minä valikoidun pahanolon uhriksi. Ollaan oltu erossa n 2kk jo ja tämä on alkanut vasta nyt noin kk sitten.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se muuten lisäyksenä että välillä huomaan myös hänen katselevan paljon minua. Joskus nopeita vilkaisuja ja joskus tuijotellaan pidempäänkin. Joinakin päivinä taas olen kuin ilmaa.