Moni sanoo että aina sitä on toivoa ja niin edespäin, mutta mun kohdalla sitä ei oikeastaan ole.
Olen kolmekymppinen mies, rakastunut elämässäni vain kahdesti. Kyseessä oli naispuolisia ystäviä. Molemmilla kerroilla pakit ja jäin masentuneeksi pitkäksi aikaa.
Täällä jotkut kirjoittivat että tuo ei ole mitenkään normaalia. No eipä se olekaan, ja siksi tiedän että elän ja kuolen yksin. Olen tietoinen siitä, että käytösmallini noudattaa tyypillisen stalkkerin kaavaa, mutta tämän tiedostaminen ei muuta sitä. Minusta ei yksinkertaisesti saa pariutumiskelpoista. En osaa sosiaalisia pelisääntöjä, olen henkisesti kaikinpuolin poikkeava ja parhaimmillaankin saan kerran kymmenessä vuodessa pakkomielteen johonkin naiseen joka ei edes pidä minusta.
Normaalisti kai pariudutaan niin, että jostain Tinderistä tai baarista isketään joku nainen ja käydään treffeillä - viikon sisällä ollaan jo suhteessa. Minulla se ei vaan toimi noin. Koskaan ei ole tärpännyt, ja jos jonkin ihmeen kautta tärppäisi, niin se kariutuisi kuitenkin luonteiden eroavaisuuksiin tai siihen faktaan, etten voi kehittää tunteita ihmistä kohtaan viikossa tai pelkän seksin jälkeen. Minulla ei ole mitään yhteistä muiden kolmekymppisten kanssa. Kerään esimerkiksi pehmoleluja enkä ole eläessäni maistanut päihteitä, sillä pidän niitä pelottavina.
Eli nyt kun on todettu että hautaan asti ollaan sinkkuna, niin mistä revitään onnellisuus, itsevarmuus, hyväksytyksi tulemisen tunne ja niin edespäin? Yleensä vastataan että harrastuksista, mutta eipä se postimerkkien keräily oikein voi tuoda minulle sitä oloa että minut on hyväksytty ihmisolentona ja voin olla tyytyväinen itseeni.
Olen kolmekymppinen mies, rakastunut elämässäni vain kahdesti. Kyseessä oli naispuolisia ystäviä. Molemmilla kerroilla pakit ja jäin masentuneeksi pitkäksi aikaa.
Täällä jotkut kirjoittivat että tuo ei ole mitenkään normaalia. No eipä se olekaan, ja siksi tiedän että elän ja kuolen yksin. Olen tietoinen siitä, että käytösmallini noudattaa tyypillisen stalkkerin kaavaa, mutta tämän tiedostaminen ei muuta sitä. Minusta ei yksinkertaisesti saa pariutumiskelpoista. En osaa sosiaalisia pelisääntöjä, olen henkisesti kaikinpuolin poikkeava ja parhaimmillaankin saan kerran kymmenessä vuodessa pakkomielteen johonkin naiseen joka ei edes pidä minusta.
Normaalisti kai pariudutaan niin, että jostain Tinderistä tai baarista isketään joku nainen ja käydään treffeillä - viikon sisällä ollaan jo suhteessa. Minulla se ei vaan toimi noin. Koskaan ei ole tärpännyt, ja jos jonkin ihmeen kautta tärppäisi, niin se kariutuisi kuitenkin luonteiden eroavaisuuksiin tai siihen faktaan, etten voi kehittää tunteita ihmistä kohtaan viikossa tai pelkän seksin jälkeen. Minulla ei ole mitään yhteistä muiden kolmekymppisten kanssa. Kerään esimerkiksi pehmoleluja enkä ole eläessäni maistanut päihteitä, sillä pidän niitä pelottavina.
Eli nyt kun on todettu että hautaan asti ollaan sinkkuna, niin mistä revitään onnellisuus, itsevarmuus, hyväksytyksi tulemisen tunne ja niin edespäin? Yleensä vastataan että harrastuksista, mutta eipä se postimerkkien keräily oikein voi tuoda minulle sitä oloa että minut on hyväksytty ihmisolentona ja voin olla tyytyväinen itseeni.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minusta sinunkin kohdalla kyse on enemmän siitä, että näet asiat vain omasta lähtökohdasta ja olet lisännyt sinne matkan varrelta oletuksia omasta päästä.
Kannattais käydä jossain terapiassa vähän turisrmassa asioista ja saada uutta puhtia elämiseen, ettei ihan mene masennuksen puolelle. Pehmonallet on taatusti parempi kuin päihteet ja muut vaikeudet.
Löydä se uniikki itses ja mieti sitten kumppanimurheita, jos niitä vielä sitten enää edes on. 😊
Disse: hyvin muuten aurinko vilaittelee silmiään.... niin palkatut neuvottelijat... turha sitten höpistä niiden kanssa jenkkiläisten noiden kanssa...
Hienolle näyttää nyt kevät... mulla on ruokia vielä pitäisi syödä... kanaakin eli ministereiden koipia käristellä pannulla...
Neuvottelehan itsellesi kanankoipiministereitä, niin jaksat höpöttää palstalla taas.
Jotenkin on vaikea uskoa että yhtäkkiä saan tyttöystävän kun käyn puhumassa palkatulle kaverille joka esittää välittävänsä eurolla per minuutti.
Ei se noin mene...
Sen terapeutin tai mikä kallonkutistaja onkaan, pitää saada sut aukaisemaan noita lukkoja sun päästäs... ja sekin homma on sun tehtävä itse ihan, ei se anna kuin työkaluja ja niksejä siihen... se homma pitää tehdä itse.
Ja sille jollekulle räkättäjälle tähän tuumaan, minkä kommentti on otettu pois: Ihan tiedoksi, että suotta sä mulle mitään hermoilet jos itsees ahdistaa,
Ole lukematta näitä jurruja, niin voit olla omassa kuplassas rauhassa. 😃
"Minusta sinunkin kohdalla kyse on enemmän siitä, että näet asiat vain omasta lähtökohdasta ja olet lisännyt sinne matkan varrelta oletuksia omasta päästä.
Kannattais käydä jossain terapiassa vähän turisrmassa asioista ja saada uutta puhtia elämiseen, ettei ihan mene masennuksen puolelle. Pehmonallet on taatusti parempi kuin päihteet ja muut vaikeudet.
Löydä se uniikki itses ja mieti sitten kumppanimurheita, jos niitä vielä sitten enää edes on. "
Tässähän se on. Terapiasta tai muusta keskusteluavusta voisi olla hyvinkin hyötyä uusien näkökulmien löytämiseen itsestäsi ja elämästäsi. Ei tarvitse alkaa muuttaa mitään ja mikään ei ole vialla, mutta juuri nyt katsot ahtaan putken läpi yhteen suuntaan ja kaikki muu jää pimentoon.
Ahdistut ja masennut ja horisonttisi kapenee kapenemistaan. Tuijotat vain yhteen mustaan pisteeseen ja luulet että se on kaikki. ala tuskoa siihen, ja siihen että sinusta "ei ole" ja annat periksi. Hyvän keskusteluavun kautta opit avaamaan uusia ovia ja näkökulmat laajenevat ja löydät sellaista mitä et uskonut olevan mahdollista.
Rohkaise mielesi ja kokeile. Mitään et ainakaan menetä.
Mä en kyllä usko tähän terapia-meemiin sitten alkuunkaan. Jos sanon olevani varma jostakin, väitetään että se on vaan yksinäisen ihmisen harhaa, mutta mitä jos se onkin totta? Minulla on sinkkuna ollut kyllä paljon aikaa mietiskellä miten nämä asiat toimivat. Sinkku tietää sinkkuudesta aina enemmän kuin "normaali" ihminen joka on parisuhteissa. Nimenomaan olen aina ajatellut, että terapeutti on joku 23v juuri valmistunut nuori nainen jolla ei ole mitään elämänkokemusta tai varsinkaan ymmärrystä nykypäivän 40v neitsytmiesten tuskasta. Ja vaikkei olisikaan, olen aika lailla kuullut kaiken mitä ikisinkulle voi sanoa. Ja kaikista typerintä on kun sanotaan että kyllä sinä vielä jonkun löydät. Sitä ei minulle voi luvata kukaan. Muistan kun nuorena sanottiin, että minä tuskin täytän 18v sinkkuna. No, 30 tuli jo täyteen.
Olen tajunnut että naisen löytäminen on vaikeaa ja siinä on kyse vain tietynlaisista todennäköisyyksistä kuten lottoa pelatessa. Pitää olla juuri oikeassa paikassa löytämässä juuri itselle sopiva henkilö, jonka pitää tällä hetkellä olla vapaana. Ja naiset ensinnäkään harvoin on vapaana.
Voit ihan itse shoppailla itsellesi sopivan terapeutin. Ei ole tarvetta jutella sellaiselle tyypille kenen kanssa ei tunne oloaan mukavaksi, ja jonka ei koe ymmärtävän itseään.
Ite kävin aikoinaan 3 kallonkutistajaa läpi ennen kuin sitten neljännen kanssa tuntui luontevalta jutella. Ne on ammattilaisia ja tajuaa kyllä jos asiakas ei pysty syystä tai toisesta heille avautumaan.
En varmasti olisi niiden kolmen ensimmäisen kanssa päässyt puusta pitkään. Se tyyppi kenen kanssa henkilökemiat kohtasi oli parasta mitä itelle on tapahtunu. Sai hirveesti asioita pois harteilta ja paljon uutta perspektiiviä moniin juttuihin.
Eipä se terapia toki kaikille olekaan. Mutta kannustaisin silti ainakin kokeilemaan. Hyvässä lykyssä siitä voi olla paljonkin hyötyä!
Se että "tietää" sinkkuudesta ei kuitenkaan tarkoita että tietäisi pariutumisesta, mistä taas (iki)sinkulla ei ole kokemusta. Mutta kummasti mm. ätmit tuntuvat pitävän itseään jonain pariutumisen asiantuntijoina, sama kuin sanoisi olevansa lentäjä vaikkei ole ikinä lentokoneessa ollut mutta nähnyt taivaalla.
ihminen sinkkuuntuu jo muutamassa vuodessa ei huomaa kuka on kiinnostunut jos huomaakin niin pitää kiinni vanhoista asetuksista muutoksen edessä ylö pakki vaihteen päälle,
Sinulla on ainakin hyvin väärä kuva keskustelutarapiasta!
Siellä nimen omaan ei anneta neuvoja eikä ohjeita, ei lohdutella eikä vakuutella että kaikki järjestyy.
Terapeutin tehtävä on tukea asiakasta hänen itsensä itsenäisesti etsiessä vastauksia ja ratkaisuja. Se on eräänlaista itsetuntemuksen ohjattua opettelua. Opettelua pääsemään kangistuneista opituista ajattelutavoista ja ennakkoluuloista.
Mutta sehän ei tietenkään auta, kun olet jo valmiiksi takajaloillasi ja tyrmäät kaiken.
Siinä tapauksessa sinun täytyy vain jatkaa samalla kaavalla ja ehkä jossain vaiheessa v-tuuntua niin paljon että haluat murtaa sen kaavasi. Tai sitten et, ja elät elämäsi katkeroituneena vihaisena miehenä.
Sanot että ei voi ymmärtää kun ei itse ole sinkkuna elämistä kokenut. Minä olen, ja olen edelleenkin sinkku! Elän kuitenkin hyvää taysipainoista elämää ja olen tyytyväinen. Tosi on että pitkän sinkkuuden jälkeen ei helposti enää edes osaisi parisuhteeseen sopeutua, mutta hyväksyn senkin ja elän parasta mahdollista elämää näin.
Tiedän satavarmasti että parisuhde ei ole onnen tae, sen olen ympärilläni nähnyt liiankin monta kertaa. Niitä pilvilinnoja on turha maalailla. Minun filosofiani on se, että se mitä minulla on on hyvää, ja sitä hyvää pyrin kasvattamaan ja jätän saavuttamattoman havittelun turhana ja energiaa vievänä. Minä ainakin elän vain kerran, ja minulla ei ole aikaa sitä ainutta kertaa haaskata haikailla sen perään mitä ei ole. Elämä on lyhyt. Siitä kannattaa ottaa kaikki se hyvä irti mitä on mahdollista saada. Sillä tavoin se on paljon kevyempää. Eikä sitä todellakaan voi tietää mitä nurkan takana odottaa...
Annas kun arvaan, haluaisit että sinua lähestyisi joku lapsenomainen nuori ja nätti tyttö, koska itse et halua olla aikuinen niin silloinhan oma ikäsi ei merkitse?
Itsehän haluaisin juuri tätä. Olen 30v mies eikä kiinnosta 30v nainen ollenkaan. Turha tuomita tästä, koska 30v mies voi hyvinkin olla henkisesti 19v ja kokematon siinä missä 30v nainen on aina jo ollut kerran naimisissa.
On siis ymmärrettävää että mies on se vanhempi osapuoli.
Se että itse olet elämässä jälkeenjäänyt ei tarkoita että olisit verrannollinen nuoriin. Sillä "henkisellä" iällä ei ole punaisen puupenni arvoa, etenkään jollei ole osannut ikääntymistään hyödyntää.
Jaa jokainen 30v nainen ollut jo naimisissa? Tilastot eivät tue tätä väittämään.
Ei sinua tarvitse 30v nainen kiinnostaa, mutta alle 25vuotiasta et todennäköisesti saa. Suomalaisten pariskuntien ikäero on keskimäärin 3-5v.
19vuotiaiden silmissä kolmekymppinen on ikäloppu, vaikka olisi miten henkisesti jälkeenjäänyt kolmekymppinen yksilö. Se että kokee olevansa teini ei tee susta 19vuotiasta. Se juna meni valitettavasti jo. Et hyödyntänyt 2kymppis-aikaasi, ja takaisin et enää pääse.
"rakastunut elämässäni vain kahdesti"
Olisikohan kyseessä kuitenkin ollut ihastunut, se on paljolti eri asia kuin rakastunut.
"Normaalisti kai pariudutaan niin, että jostain Tinderistä tai baarista isketään joku nainen"
No ei tosiaankaan ole normaalia. Normaalia on että ihmiset "löytävät" toisensa samoista normaaliin elämään kuuluvista "ympyröistä", ensin kouluissa, siten työpaikoilla, harrastuksissa, jne, "Löytäminen" etenee normaalisti varsin hitaasti, siis yleensä kuukausitolkulla, koska "löytäminen" noudattaa hyvin tunnettua, selkeää kaavaa.
Eli, "löytääkseen" kumppanin on oltava esillä, säännöllisesti, mahdollisimman monissa eri "ympyröissä". Kotona ruudun äärellä se vain harvoin onnistuu onnistuneesti.
Kyllä kuppilat ennen ja netti nykyään lasketaan aivan normaaleiksi tavoiksi tavata ihmisiä.
"+Normaalia+on+että+ihmiset+"löytävät"+toisensa+samoista+normaaliin+elämään+kuuluvista+"ympyröistä",+ensin+kouluissa,+siten+työpaikoilla,+harrastuksissa,+jne"
Ehkä kannattas nettitreffailua harrastaa.
Kun+kuppilassa+lempi+roihahtaa,+niin+yleensä+se+tapahtuu+ns+oman+porukan+sisällä.++Siis+menään+tuttava/ystäväporukassa+kuppilaan,+ja+sitten+joko+aiemmin+jo+kytenyt+liekki+leimahtaa,+tai+käydään+tavan+mukaan+usein+omalla+porukalla+kuppilassa+ja+siellä+ensin+syttyy+se+liekki+joka+myöhemmin+roihahtaa+(kun+tilane+on+sopiva).+Se+on+hyvin+harvinaista+että+kaksi+yksinäistä+löytäisivät+toisensa+kuppilassa.+
Normaalit nuoret miehet alkavat jo teini-ikäisenä juoda viinaa ja löytävät tyttöystävän kun ollaan kylil juomassa. Viimeistään täysi-ikäisenä se kumppani löytyy kun lähdetään yökerhoon juomaan.
Näille normaaleille miehille on ihan realistinen ohje kertoa että kyllä he vielä kumppanin löytävät.
Raittiit miehey ovat asia erikseen. He eivät naisia tapaa koska eivät viinaa juo. Heille nämä neuvot eivät toimi.
t. viinamies
nuodena sinkkuna kaverit pyysi baariin niin en lähde no naiset eivät tule kotoa hakemaan seuraa,
Oletko kokeillut jumalaa ja Jeesusta?
Niinjoo, siinähän mies ei menetä kuin yhden kylkiluun.
Kuulostaisi vain soplahtavan seurakuntapiireihin hyvin.
Tai enhän minä mitään tiedä seurakuntapiireistä.
Sinulla sentään ollut naisia mutta minulla ei ole. En ole edes halannut tai pussannut naiasta koskaan ja olen sinua paljon vanhempi. ei ole nais ystäviäkään ollut eikä mitään kavereita. Olen täysin yksin ilman sosiaalista elämää elänyt.
Sitä vaan ollaan yksin, ei yksin voi elää onnellisena vaan masentuneena ja zombina eikä itsetuntoa ole lainkaan mutta siihen tottuu kun keksii harrastuksia ja tekemistä.
Onneks mulla on rahaa kuitenkin koska säästin jo nuoresta lähtien niin se auttaa jaksamaan että voi päättää omasta elämästä eikä tarvii kuunnella työkkäri akkojen vittuilua että töihin pitää mennä koska elän muka yhteiskunnan rahoilla. Tavallaan totta mutta en ole saanut sellaisia muita asioita mitä normaalit ihmiset saa joten mulla on oikeus elää yhteiskunnan ja kela rahoilla. Eipä ne tiedä perinnöstäni mitään. Mutta yksinoloon tottuu ajan myötä rumista ei kukaan tykkää se pitää takoa omaan päähän.
Sinulla sentään ollut naisia mutta minulla ei ole. En ole edes halannut tai pussannut naiasta koskaan ja olen sinua paljon vanhempi. ei ole nais ystäviäkään ollut eikä mitään kavereita. Olen täysin yksin ilman sosiaalista elämää elänyt.
Sitä vaan ollaan yksin, ei yksin voi elää onnellisena vaan masentuneena ja zombina eikä itsetuntoa ole lainkaan mutta siihen tottuu kun keksii harrastuksia ja tekemistä.
Onneks mulla on rahaa kuitenkin koska säästin jo nuoresta lähtien niin se auttaa jaksamaan että voi päättää omasta elämästä eikä tarvii kuunnella työkkäri akkojen vittuilua että töihin pitää mennä koska elän muka yhteiskunnan rahoilla. Tavallaan totta mutta en ole saanut sellaisia muita asioita mitä normaalit ihmiset saa joten mulla on oikeus elää yhteiskunnan ja kela rahoilla. Eipä ne tiedä perinnöstäni mitään. Mutta yksinoloon tottuu ajan myötä rumista ei kukaan tykkää se pitää takoa omaan päähän.
tuo on varmaan niin ei kukaan tyttö tule jos tinderiä tai noita käyttää tule kotaakaan hakemaan.... mutta luulen että tällä palstalla on aika hyviäkin tyttöjä auttamassa.... partakaveri=OsamaParta ei ole kovin hyvä kaveri..... joillain on jotain omia riitojaan joihin ei kannata puuttua ollenkaan sitten..
Hyväksykää se että olette rumia naisten mielestä ettekä siksi saa naisia koskaan. Niin se vaan on, jollei ole saanut naista jo 16 vuotiaana niin ei sitä saa 30 vuotianakaan enää. Ainoastaan lottovoitto pelastaa teidät, sitten voitte saada jonkun käytetyn yh äidin joka sittänyt jännämiehelle pari jännäkakaraa. Normaalit naiset ei kiinnostu kokemattomista neitsyt miehistä se on varma asia.
Kyllähän se epänormaalia on nuoren miehen lukittautua yksin kotiin videopelejä tmv räpläämään. Useimmat nuoret miehet viettävät teinivuotensa kaveriporukoissa pyörien ja tyttöjä tapaillen. Ihan oma vika jos on jättäytynyt pois porukoista ja vaan notkunu himassa. Silloin sietääkin jäädä naisetta.
Työterveyshuollon piiriin kuuluva saa varmasti helposti apua, jotta pysyisi työkykyisenä. Minusta tehtiin kiireellinen lähete (7pv) julkiselle puolelle. Tuli bumerangina takaisin. Apua ei saa. Kävin kerran yksityisellä. H. 190e /45 min.
Että oikein stalkkerin :DD No onhan sekin harrastus ja tuo sisältöä elämään..
Kysyppä neuvoa siltä turkulaiselta sasilta jolla ei ole tukkaa se on ollut yksin jo 47 vuotta.