Olen aina hieman pitänyt menestyviä, itsevarmoja ja vahvoja naisia ylimielisinä sekä epäseksikkäinä.
Nyt kuitenkin on alkanut tuntua siltä kuin olisin aina valehdellut itselleni. Jotenki tuntuu, että olen kuitenkin kiinnostunut yhä enemmän heistä. Voisin jopa myöntää, että he viehättävät minua.
Mistä tällainen muutos johtuu? Onko viha ja rakkaus niin lähellä toisiaan tunteina? Olenko enemminkin pelännyt kuin vihannut?
Kummallinen fiilis
Nyt kuitenkin on alkanut tuntua siltä kuin olisin aina valehdellut itselleni. Jotenki tuntuu, että olen kuitenkin kiinnostunut yhä enemmän heistä. Voisin jopa myöntää, että he viehättävät minua.
Mistä tällainen muutos johtuu? Onko viha ja rakkaus niin lähellä toisiaan tunteina? Olenko enemminkin pelännyt kuin vihannut?
Kummallinen fiilis
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yleensä kun jotakin vihaa tai lohdistaa johonkin asiaan tai ihmiseen vihaansa niin se osoittautuu että se vihaaminen osoittaa sinussa itsessä jonkun kumman pienen pelokkaan ärsytyksen aiheen jota et vaan perimmäistä pelkoa oikein saa selvitetyksi että on usein hyvin syvällä...tuossa kohtaa siis ehkä sinulla on syvällä pelko jostakin vahvasta vastustajasta joka liian helposti näkee liian pehmeän ja aran pikkupojan suojaamattoman työntekijän tai opiskelijan siinä edessään ja murskaa sinut kuvainnollisesti ikeensä alle..Jos löydät näitä syvimpiä pelkoja itsestäsi niin on helpompi olla ja ajatella jonkun moista tasavertaisuutta kaikkien kanssa myös vahvojen voimakkaiden naisten jotka itse asiassa voivat lähemmässä tarkastelussa olla hyvin samanlaisia kuin itsekin olet mutta jotenkin jotka kanssa kötkevät syvintään vaan pelokkaasti syvälle sisään piiloon ..Kun ihmisten kanssa puhuu omista peloistaan ja luuloistaan ja ongelmistaan useimmat osoittautuvat aika samanlaisiksi ainakin jossain tunteissa ja peloissa ja elämässään kuin sinäkin että rohkeasti peloista ja itseä vainoavista asioista vaan puhumaan!
Meitäkin on luultavasti moneksi. Olen menestynyt (mikä liene sitten se mittari, mutta monella mittarilla mitattuna) eli teen mielenkiintoista hyvin palkattua työtä, minulla on toimiva avioliitto, kolme lasta ja ihania ystäviä. Arvioin, että minulla on terve itsetunto ja sen päällä normaali itsevarmuus. En koe olevani ylimielinen ja itse asiassa olen saanut juuri päin vastaista palautetta eli olen enemmänkin helposti lähestyttävä ja ystävällinen KAIKILLE.
Ylimielisiä ihmisiä olen tavannut, heistä kukaan ei ole ollut itsevarma vaan nimenomaan peittänyt tuota epävarmuuttaan epäystävällisyydellä ja toisten aliarvioimisella - tästähän yleensä ylimielisyydessä on kyse, omasta epävarmuudesta
Samaa voin sanoa paitsi että olen sinkku ja aion pysyä.
Valmistuin reilun kolme vuotta sitten ja sain hyvän työn. Olen kunnianhimoinen ja haluan edetä ja olen saanut jo kaksi pienempää ylennystä.
Itsetuntoni on terve ja hyvä. Tiedän etten ole yhtään huonompi kuin kukaan muukaan tässä maailmassa, en myöskään parempi. Arrogantiksi minua ei voi väittää, tai tietysti voi mutta se ei pidä paikkaansa. Päin vastoin, olen hyvinkin huolehtivainen ja kilttikin ihminen.
Olen kasvanut tietyllä tavalla vahvaksi ja yksin pärjääväksi. Minua on vaikea murtaa. Olen kasvanut kodissa jossa oli pakko oppia huolehtimaan itsestään jos halusi jäädä henkiin.
Olen myös kehittänyt vahvan oikeudenmukaisuuden tarpeen, ja vihaan heikompien sortamista.
Olen toki seurustellut ja pari parisuhdettakin on takana, mutta tunnen että sinkkuna eläminen on minulle oikea vaihtoehto. Olen samaa mieltä siitä, että ihminen jonka itsetunto on kunnossa ja joka on turvallinen omana itsenään ei ole ylimielinen. Usein pidetään ylimielisenä ihmistä joka pitää itsestään ja jolla on oman arvon tunne kohdillaan.
"Olen kasvanut tietyllä tavalla vahvaksi ja yksin pärjääväksi"
Ole varuillasi. Sinulla on riski sairastua vahvuuteen. Kuuluminen yhteisöön ja hyvät ihmissuhteet ovat olennaisen tärkeitä hyvinvoinnille.
Eiköhän se mene juuri niin, että menestyvät naiset ovat seksikkäitä ja ne usein työttömät kotihiirulaiset epäseksikkäitä nysveröitä? Se että jokin yksilö ajattelee nämä jutut just toisinpäin on hänen oma mieltymyksensä epäitsenäisiin naisiin.
Hmm. Jokaisellahan on eri käsitys "menestyvästä", "itsevarmasta", "vahvasta" jne.
Se mitä teet, on ihmisten/naisten lokerointia. Joillain ihmisillä on valtaisa tarve järjestellä mielessään ympäröivää todellisuutta tekemällä oletuksia, joilla on usein vähän, jos ollenkaan, todellisuuspohjaa.
"Olenko enemminkin pelännyt kuin vihannut?"
Olet pelännyt... lähinnä omia päänsisäisiä oletuksiasi. Pliis, älä jatka lokeroimista. Näe ihmiset sellaisina kuin he ovat ja tarkastele tarkasti omia käsityksiäsi vaikkapa sitten edellisistä "menestyvästä", "itsevarmasta", "vahvasta" jne. Esim. liiallinen "itsevarmuus" voi olla todellista epävarmuutta. Mutta mitä siitä. Epävarmuus on ihan ok, inhimillistä. Todella vahva ihminen myöntää ja tuntee heikkoutensa. Rohkenee pyytää myös apua, ellei itse selviä.
En kuulu enään rivikansalaisiin olen yhteiskunnan ulkopuolella.
En ole vahva.
Omia mieltymyksiä vaan
Jooga rauhottaa.
Sinulla on ongelmia itsesi kanssa ja peilaat niitä naisiin. Vähän niinkuin madonna-huora syndrooma mutta sinulla se esiintyy muodossa seksikäs-epäseksikäs nainen (mielentilasi mukaan nainen on itsevarma = seksikäs tai itsevarma=epäseksikäs). Ei ole kyse siitä mitä naiset oikeasti ovat, vaan sinusta. Naiset ovat sinulle objekteja, etkä näe heitä omana itsenään.
Mä en yhdistäis vahvuutta ja itsevarmuutta tiettyy sukupuoleen enkä edes linkittäis niitä toisiinsa. Ne on hyvin paljon yksilöllisiä ominaisuuksia ja niissäkin vaikuttaa paljon myös lapsuudessa opitut perhemallit, tietty myös temperamentti. Mun mielestä vahva ei oo se joka perkelus pärjää ihan viimeiseen metriin saakka, makso mitä makso ja teki mitä teki. Ei, vahvuutta on myös myöntää omat heikkoutensa ja se, että uskaltaa olla myös heikko. Samaa on itsevarmuus. Heikon itsetunnon omaavat ovat juuri niitä vahvan oloisia, jotka tallovat muut jalkojensa alle, jotka hyökkäävät ennenkuin toinen hyökkää.