Miten kipeä ero on vaikuttanut seksielämäänne? Eräs mun kaveri sanoi että oman kipeän eronsa jälkeen hän oli impotentti monta vuotta. Itselläni heti eron jälkeen oli eläimelliset himot jokaista naista kohtaan, vaikka mitään ei tapahtunutkaan. Sen jälkeen iski totaalinen kiinnostuksen puute. Nyt uudelleen sinkkuna on tullut monta "mahdollisuutta" vastaan, mutta ei ole vaan kiinnostanut. Jopa yksi vähän erikoisempi tapaus: Kävelin Helsingin ydinkeskustassa Mannerheimintiellä joskus iltakymmenen jälkeen mietteissäni. Vastaan tuli yksi alan nainen joka sanoi: "Hjaluatko sjinä rakastella mjinun kanssa?" Koin sen lähinnä loukkaavaksi. En kyllä muutenkaan olisi ollut kiinnostunut, mutta tuo loukkaantumien oli yllättävä reaktio.
Eläimellinen pano jonkun tuntemattoman kanssa voisi sinänsä olla hyvää terapiaa tämän surun keskellä joka ei näytä ottavan loppuakseen. Nyt iski taas sikaikävä, kun loma alkoi. Jonkinlainen uskollisuusvaihde on jäänyt päälle, vaikka ei olisi mitään syytä sille.
PS. Luvattuja päivityksiä nettisivulleni ei ole vielä tullut, sillä minulla on ollut erittäin kiire töissä joka on vienyt kaikki voimat ja ajan. Mutta tulossa on.
Eläimellinen pano jonkun tuntemattoman kanssa voisi sinänsä olla hyvää terapiaa tämän surun keskellä joka ei näytä ottavan loppuakseen. Nyt iski taas sikaikävä, kun loma alkoi. Jonkinlainen uskollisuusvaihde on jäänyt päälle, vaikka ei olisi mitään syytä sille.
PS. Luvattuja päivityksiä nettisivulleni ei ole vielä tullut, sillä minulla on ollut erittäin kiire töissä joka on vienyt kaikki voimat ja ajan. Mutta tulossa on.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ero koskettaa niitä syvimpiä tuntoja ,itse olen kokenut hyvänä antaa ajan kulua.Aika parantaa ja kasvattaa,
Eron jälkeen halusin tuntea että on joku joka välittää itsestänikin. Sen jälkeen kun puoliso ilmoittaa rakastavansa toista ja kerää matkalaukullinen vaatteita ja lähtee suoraan toisen sänkyn. Silloin enemmän kaipasin toisen naisen läheisyyttä kuin koskaan ennen. Seksi oli ja on vieläkin sivu seikka vaikka se onkin tärkeä elementti.
"Puhun yhä hiljempaa
Osaan jo melkein kuiskata
Kohta vaikenen kokonaan
Tiesin ennen niin hyvin kaiken
mitä en itse ollut kokenut...
mikään tieto ei auta
ulkoaopittu.
Vaikeaa se oli tähänkin asti
elämä
mutta että näin vaikeaa
sitä ei kukaan kertonut
ei mikään horoskooppi
ei mikään aavistus
eivät painajaisunet"
Kaunis ja viisas runo. Itsekkös sen runoilit?
En ole itse kirjoittanut kun yhden pienen pätkän koko elämäni aikana, mutta olen huomannut runojen ja varsinkin musiikkiin auttavan. Ennenkään en ole paljon TV katsonut muutta nykyään huomaan katsovani entistä vähemmän ja kuuntelevani musiikia ja lukevani kirjoja entistä enemmän. Olen oppinut tekemään kotityötkin korvalaput korvilleni. Kertakaikkian minun pitäisi opetella kaikkia asioita ihan uudelleen. Jääkiekko termillä sanoakseni ero tuli yllättäen niin sanottuna puuntakaa.Vieläkin olen ihän pöhkerryksissä
Luulen et miehille voi olla terapiaa `kostaa´tällä tavoin naisille, ikävää joutua olemaan koston välineenä.Siis se pikapano.Naisena luulen ja ainakaan en pysty ilman tunteita,siis pitää olla sitä jotain kumppania kohtaan.Selipaatti tosiasia ja halut on mut ei kohdettta.
Ei, kyse ei olisi kostosta. Eläimellinen ja pitkällinen pano, ei siis pikapano, olisi vain ja ainoastaan omaa itseään varten. Olisiko se terapiaa vai pahentaisiko se omaa oloa, sitä en tiedä. En missään tapauksessa halua kostoa tai mitään muutakaan pahaa exälleni.
En haluaisi kyllä myöskään käyttää ketään hyväkseni tässä oman itsensä terapioinnissa - jos se nyt olisi edes terapiaa. Se olisi loukkaavaa tätä ihmistä kohtaan.
olet terveellä pohjalla kun et halua käyttää ketään hyväksesi eron jälkeen,siihen moni sortuu ajattelematta miten se voi loukata.mitä seksiin tulee;siinä ei ole mitään väärää jos harrastaa vaikka pikapanoja kunhan pelisäännöt on molemmille selvät!eli molemmat haluaa vaan seksiä ja se siitä..
...olotila riippuisi varmaankin siitä mitä asialla haet... itsestäni tiedän, että omaa pahaa oloa ei kannata purkaa kehenkään toiseen. Voipi olla, että olotila vain pahenee...
Omasta erosta on jo 2 1/2 vuotta. Olen käynyt syvällä. Totesin, että asiat on käytävä läpi ja kaapit on putsattava viimestä hyllyä ja laatikkoa myöten.
Alussa silmät olivat auki, mutta sitten aina tuli stoppi. Loppupelissä olen analysoinnut tuon stopin siihen, että tartten aika syvät tunteet vastapeluria kohtaan, jotta nauttisin toisen kehosta. Itseäni en halua käytettävän hyväksi enkä ketään toista voi käyttää millään tavoin tässä asiassa "hyödyksi".
Jossakin vaiheessa sitä huomasi, että itselle rakennettu kuori alkoi murtua ja ihmiset alkoivat näyttää kiinnostavilta. Se kuinka kauan tämä vien on hyvinkin henkilökohtaista. Itselläni asiaa pitkitti exän olo samalla alalla elikkäs mies oli aika paljon "näkösällä".
Nyt näen jo kevään "värit" ja potentiaalisen ihmissuhteen... Toivon sulle hyvää matkaa ja sitten jossakin vaiheessa ihanaa uutta ihmissuhdetta!
nim. kaikki ajallaan
Kommenttinasi on "kosto ei kannata" ja "siitä mitä asialla haet... itsestäni tiedän, että omaa pahaa oloa ei kannata purkaa kehenkään toiseen. Voipi olla, että olotila vain pahenee..."
Minä en ole puhunut mitään kostosta enkä siitä että haluaisin purkaa pahaa oloani muihin. Tässä vastaat muiden virheellisiin tulkintoihin.
Vielä lisäys. Tuo seksijuttu oli oikeastaan aivan sivuseikka ja se teemana kiinnosti vain hetken.
Toisesta irti pääseminen on se iso ongelma. (Seksi olisi ehkä voinut olla väline siihen? Tai luultavasti kuitenkaan ei.)
Mainitsemasi kaappien tyhjennys ei ole ongelma. Mutta miten pärjään tunteideni kanssa kun kohta hänen istuttamat tulppaanit, narsissit, posliinihyasintit yms alkavat nousta maasta? Puutarhamme on myös täynnä hänen istuttamiaan perennoja. Asunnon ostin itselleni aikoinaan "poikamiesboksiksi" mutta vasta hän teki puutarhasta "ruusutarhan" eikä pelkkää olohuoneen jatketta.
Luit ehkäpä liian kirjaimellisesti viestini. En tarkoittanut kostolla ihan sitä mitä ymmärsit. Se näissä kirjoituksissa on "kauheata", että väärin ymmärryksen mahdollisuus on huikea!
Kostolla tarkoitin sitä, että et oloasi helpota yhtään syöksymällä juttuihin. Olemme jokainen inhimillisiä olentoja, joilla on tarpeensa...Ja jos lähtee metsästämään (vaikkei suoranaisesti kostomielessä) tai testaamaan markkina-arvonsa niin sillä voi olla itselle haavoittavampi merkitys...Pahaolo senkuin pahenee...
Niistä kukista. Seuraava on julmista julmin juttu, mutta silti se on fiksujen ihmisten toteama, että aika on ainut tekijä, jolla näistä jutuista selviää. Sen vahvempi ja reilumpi oot uutta kohtaan, mikäli käyt ajan kanssa asiat läpi. Älä ota ketään pelastajaa, vaan tongi kaikki asiat pohjamutia myöten ja aivan rauhassa. Itse ajattelin, että elämä menee ohi, jos vain murehtii ja niin ne kaks ja puol vuotta menikin:)) Jos rehellisiä ollaan niin eron käsittely vien paljon aikaa. Tänä aikana joutuu käsittelemään koko tunneskaalan vihan, rakkauden, pettymyksen, ilon, surun yms. Ja silti on aina jokin asia, joka muistuttaa menneestä mm. kukat, musiikki, elokuvat, ruoka jne... Selviytymisprosessi vaikeutuu kun kohtaa positiivisia juttuja ja tällöin tulee niitä takapakkeja, joita ei soisi tulevan.
Toivon sulle voimia katsoa tulevaisuutta positiivisin silmin...On sen auringon paistettava jossakin vaiheissa meidänkin risukasoihin:))))
Kiitos vastauksestasi. Luin sen mielenkiinnolla. Olen tietoinen että aika on ainoa parantava tekijä. Sanovat että menee 1-3 vuotta tyypillisesti. (Täällä sanottua.) Uskon sen helposti.
Minulla on ollut kolme pahaa aaltoa tässä surussa. Ensimmäinen kolme viikkoa kestänyt heti eron jälkeen. Sitten yksi pienempi. Ja kolmas alkoi kun talviloma alkoi. Juuri nyt viimeisin suruaalto on ohi, mutta en oleta aaltojen jäävän näihin kolmeen aaltoon.
Tämän surun aikana olen oppinut paljon uutta surusta, vaikka suruja on ollut ennekin. Yksi paha oli se kun olin nuorempana miehenä melkein kuolemaantuomittu laajalle levinneen syövän takia. (Ennuste oli huono.) Sitten syöpä saatiin aisoihin. Kuitenkin myöhemmin jälkitarkastuksissa ilmeni että kappas vain että syöpä on uusiutunut. Ruvetaanpas taas leikkelemään ja antamaan sytostaatteja. Se oli käsittämättömän vaikeaa aikaa. (Nyt olen 100% parantunut eikä uusimisriskiä ole enää tässä vaiheessa. Jälkitarkastuksetkin loppuivat jo kauan sitten.)
Toinen iso tuska oli tyttöystävän itsemurha, josta on juttua surusivuillani. Silloinkin oli vaikeaa.
Tämä tuorein juttu on kuitenkin ollut ehkä pahin. Se oli erilainen sen takia että nyt kyseessä oli paitsi tyttöystävä/rakastajatar/seuralainen jne., niin hän oli myös perheeni. (Lapsia kummallakaan ei ollut.) Ja ainoa ihminen jonka kassa olen koskaan ollut vakavasti ja jonka kanssa kuvittelin eläväni loppuelämäni.
Kaikki nämä surut ovat olleet suuria suruja, mutta niin kovin erilaisia suruja. Ne kaikki tuntuvat erilaisilta. Yhteistä niille on vain se että ne kaikki ovat tulleet aaltoina. Yhteistä on myös se että yksinoloa surussa kannattaa minimoida mahdollisuuksien mukaan, joskin sitäkin tarvitaan. (Siis "tongi aivan rauhassa" kuten sanot.)
Joskus minulla on ollut lyhyitä ja kiihkeitä suhteita joista minut on jätetty. Tuska on ollut katkeraa mutta se on mennyt melko pian ohi. Lyhyen suhteen aikana parisuhdesidokset eivät ehdi kasvaa kovin vahvoiksi joten niiden purku ei vaadi paljoa surutyötä.
Kun kaksi ihmistä on yhdessä, niin ilmeisesti kummankin aivoissa tapahtuu jokin prosessi jossa kasvaa jotain asioita. (Tai ei ainoastaan kaksi ihmistä, vaan tämä pätee myös muihin eläimiin. Esim. kun linnut tai apinat sukivat toisiaan, niin niiden parisuhde tiivistyy.) Sureminen prosessina on sitten ehkä tämän muodostuneen sidoksen purkamista. Mitä lujempi se on, sitä kauemmin se kestää. Ja aika saa nämä sidokset kasvamaan paksuiksi ja koviksi "juuriksi" joiden pois liuottamine vie paljoin aikaa.
Tätä tukee myös seuraava havainto: Puolisoni osti itselleen oman auton puolisen vuotta ennen eroa. Koska hän tuli töistä kotiin aiemmin kuin minä, niin se oli useimmiten pysäköitynä kadunvarteen kotiin tullessani. Sen näin aina ensin ja se oli kiva merkki siitä että hän on kotona. Kun autoa eron jälkeen ei enää näkynyt, niin tunsin suurta tuskaa sen puuttumisesta, sillä se oli viesti siitä että hän on poissa. Kuitenkin tämä tuska on nyt poissa. Se johtuu tämän "suremisteoriani" mukaan siitä että tähän autoon liittyvä parisuhdeside ei ollut ehtinyt kasvaa vielä kovin vahvaksi, joten sen sai surtua nopeimmin pois. Sen sijaan vanhemmat assosiaatiot kirvelevät edelleen.
Parisuhteen sidokset ovat jotain varsin universaalia ja konkreettista vaikka toisaalta se on abstrakti käsite. Ne eivät liity vain ihmiseen. Kun olin lapsi, niin perheessämme oli undulaatteja. Ne eivät olleet niin kesyjä että olisivat tulleet käteen. Sitten yksi undulaatti kuoli. Sen kumppani muuttui täysin apaattiseksi. Jos työnsi käden häkkiin, niin se lensi kädelle ja kaivautui hihasta sisään. Hihan sisällä se sitten kyyhötti aivan hiljaa. Se vaikutti todella surulliselta.
Aikuisiällä kerran näin tien poskessa kuolleen peipposnaaraan. Sen lähistöllä oleskeli uros tekemättä sen kummempaa kuin oleskeli siinä. Kun kuljin ohi, niin uros lensi pois. Kun myöhemmin tulin takaisin samaa reittiä, niin uros oli siitä taas. Oli se sitten mitä tahansa, niin mielestäni se näytti suremiselta.
---
Eiköhän tämä lörpöttely riitä tältä erää….nukkumaanmenon aika.
Kuvauksesi surusta on todella osuva. Surua on hyvinkin erilaista.
Tunnistin tuosta sun jutusta myös tuon juuriteorian... Olin itsekkeni ex-avopuolisooni todella syvästi rakastunut ja uskon tavallaan vieläkin (2 1/2 vuoden jälkeen!!!), että meidät on jollakin tavalla tarkoitettu toisillemme. Kumpikaan ei ole seurustellut eromme jälkeen ja jonkun ajan jopa yritimme uudestaankin, mutta ex ilmoitti, että jatko tapahtuu hänen säännöillään. Ne säännöt ovat vastoin mun käsitystä parisuhteesta yms... Tässä sitten ystäväni herättivät mut, ettei voi antaa toisen määrätä elämää. Elämä lipuu ohi odottessa ja tietäen, että tulos on neg. Itse olisin halunnut asua kimpassa ja sitoutua toisiimme. Ja toinen halusi ns. rusinat, pullat, mantelit ja sokerit eli kaikki... Meille oli parisuhteemme aikana kasvaneet hyvinkin syvät juuret...
Tärkeintä on kuitenkin surra eikä padota tunteita. Sanoit myös, että surun kautta oppii. Täsmälleen!!! Itsestään löytää uusia ulottovuuksia sekä alkaa ymmärtää omia toimintoja mitä erilaisimmissa tilanteissa. Oikeastaan suruaikana olen löytänyt itsestäni paljon positiivista sekä myös hyvin paljon negatiivista. Suru on tehnyt "kuoren", joka vasta nyt alkaa sulamaan... Aikaisemmin ulkona ollessa kuulin useamman kerran kommenteja happamasta naamasta. Nyt kuoren hiljalleen sulaessa olen saanut kasvoille lähes positiivisen ilmeen. Aika uskomatonta on, että en ole koskaan saanut näin paljon juttukavereita (tiedä mistä tämä sitten johtuu:))) kun "kuori" on alkanut sulaa... Kaikesta huolimatta mulla on kirkkaana mielessä mitä tämä on vaatinut; aikaa ja kyyneleitä.
En tiedä selviääkö suurista rakkauksista koskaan??? Jokaisesta merkittävästä suhteesta jää aivan varmasti jälki sydämeen. Tuo jälki muuttaa ajan kanssa muotoaan rakkaudesta, vihaan jne.. Lopussa se on sitten kaunis muisto - jos se sitä on ollut.
Ei muutakuin tsemppiä!!!
kommentoinpa sittenkin, koska itselle asia nyt ajankohtainen! Luulen ymmärtäväni, Ctrl-Z, mitä tarkoitat. Itsekin kaipaan nyt eron jälkeen kunnon panoa, ilman mitään sen kummempia tunteita, sellaisen ihmisen kanssa joka "tuntee" samoin. Rakkaus on edelleen varattu miehelleni mutta koska hän ei enää halua minua, tarvitsen seksin jostain muualta. Terapiaa sekin, että kokee edelleen olevansa haluttu ja antamaan hyvää oloa jollekin toiselle. Kunpa vain uskaltaisin toteuttaa tämän!
Sattuman kautta päädyin tänne ja löysin yllättäen kauan sitten hylkäämälläni nimimerkillä kirjoitetun kirjoitukseni, vaikka en ole käynyt tällä osastolla vuosiin. (Automaattinen ilmoitus vastauksesta ei näköjään ole toiminut.)
Omasta erosta on nyt lähes viisi vuotta ja se on kipeä haava edelleenkin, mutta se ei hallitse mitenkään elämää. Uutta villiä värikästä ja räiskyvää elämään on ollut ihan liiaksikin asti.
Lohdutukseksi muille surussa kärvisteleville kertoisin, että yksi iso virstanpylväs toipumisessa oli sopivan ihmisen tapaaminen, jonka kautta pääsin uudelleen elämään käsiksi. Minulla oli jopa suhde hänen kanssaan mutta ei ole enää. On vain ystävyys - tosi ystävyys. Tapasin hänet ja hänen ystäväpiiriään viimeiksi eilen. (Tai oikeammin - yhteistä ystäväpiiriämme.)
Tosiystäville riittää aina aikaa, vaikka omissa naissuhteissa olisi vähän turhankin vilkasta - kuten minulla nyt.
"just a country girl"ille vastasin, että sellaista kuin kunnon pano ilman tunteita ei ole olemassa. Kun "kunnon panosuhde" on loppu, niin huomaat viimeistään silloin tunteesi, jos et ole huomannut niitä sitä ennen. Huomaat sen esim. nähdessäsi entisen "panokaverin" esim. kaupan kassalla tms paikassa. Kummasti kouraisee sydänalasta.
Seksi loppui jo 1,5 vuotta ennen eroa joten suunta oli pelkästään "ylöspäin". Kun liitossa sai 3-4 kertaa vuodessa, nykyään sinkkuna kerran viikossa. Enkä edes seurustele kenenkään kanssa, on sellainen yya-sopimus toisen eronneen kanssa. Toimii hyvin ainakin mun kohdalla. Mitään kertahoitoja en voisi itselleni kuvitella.
Tuo seksin hiipuminen ja loppuminen ennen eroa on tuttua minullekin. Vaimon selitys heikolle kiinnostukselle seksiin oli se että "kun henkinen yhteys ei toimi".
Olimme omasta mielestäni kuitenkin aika läheisiä eikä riitoja ollut.
Mulla kans meni seksin suhteen ja vähän muutenkin huonosti jo yli vuoden. Onneksi osasin lähteä ajoissa pois. olen nykyään paljon energisempi ja seksikin tuntuu taivaalliselta, tutun sinkun kanssa, ei seurustella. IHANAA !
Tällainen yya-sopimushan olisi ihannetilanne eron jälkeen. Kumpikin saisi sopivasti lohtua toisesta. Löytyykö palstaa, jossa olisi tarjolla näitä lohtukumppaneita, vai mistä sellaisen repäisisi? Itsellä olisi kyllä tarvetta sellaiseen. Varmasti auttaisi, jos lohtukumppani ei olisi muutoin mikään karmea tapaus.
Täältähän niitä löytyy, verkosta. Vastasin muutamia vuosia nuoremman miehen ilmoitukseen ja siitä se lähti. Ja on kestänyt toista vuotta. Hellyyttä, seksiä ja ystävyyttä mutta ei seurustelua. Sopii tämän elämän tilanteeseen loistavasti. Eikun yritystä niin siitä se lähtee.
Ajatuksena hyvä, mietin vain pitäisikö tämä "lohtukumppani" olla luotettava vanha tuttu vai ennestään täysin tuntematon? Tutuille on kyllä vaara menettää kasvonsa, jos moista järjestelyä ehdottais eikä se toiselle sopisikaan. Tuntematon taas voi olla..., no jaa, aivan minkälainen tahansa.
Jos tuntematon, niin mistä päin Suomea esimerkiksi sinä olet nainen69? Itse olen hiljattain eronnut enkä tietääkseni "mikään karmea tapaus".
Minäkään en ole mikään karmea tapaus. Harkinnassa siis tuollainen on, mutta ajatuksena vielä vähän uusi ja outo.
En minäkään vielä mitään päätöksiä ole tehnyt, asia vaatii vielä ehkä kypsyttelyä. Ajatuksena se kieltämättä kiinnostaa, ainakin jos sitä vertaa kapakoista hankittaviin yhden illan juttuihin.
Mietin vielä käytännön ongelmia, ainakaan minä en halua tällaisella yleisellä palstalla antaa itsestäni yhtään liikaa tietoja. En todellakaan halua, että joku tuttu voi minut tunnistaa jos eksyy samoille sivuille...
Ehdotuksia?
Ehkä ainoastaan, jos tuolla treffipalstan puolella on ilmoitus, niin sitä kautta saattaisi löytää sopivan, ja saada tietää toisesta riittävästi asioita, ennen kuin antaa edes numeroansa tai sähköpostiosoitettaan. Mielestäni sopivan yya-kumppanin pitäisi olla myös henkisesti jotenkin samalla tasolla ja huumorinkin pelata yhteen.
Olen kyllä täysin samaa mieltä yya-kumppanin vaatimuksista, siihen "virkaan" ei voi kelpuuttaa ketä tahansa.
Katselin nopeasti ko. palstaa, ja se näytti aika sopivalta parempaan tutustumiseen. Jos oikein ymmärsin, niin sinne vois helposti liittyä jäseneksi, avata uuden spostiosoitteen (ei nimellä) ja olla sen välityksellä yhteydessä.
Mutta toisen kai pitäis tehdä "deittailuprofiili", tai sitten pitäis tällä palstalla kertoa oma jäsentunnus.
Jos päätät liittyä ja tehdä ilmoituksen, niin kerro se tällä palstalla. Olis kiva tutustua paremmin ja katsoa rauhassa, johtaako se mihinkään yya-järjestelyyn.
Avaa vieraskirja kuten minulla jonne voi jättää anonyymejä viestejä. Vieraskirja ei edellytä nettisivujen olemassaoloa, linkinhän voi antaa muutenkin esim. täällä. (En kyllä avannut vieraskirjaa omille surusivuilleni sen takia, mutta siihenkin sitä voisi käyttää jos tarvetta olisi. Perskules... tämä valoisuuden lisääntymien panee kummasti hormonit hyrräämään.)
Nettitutuissa on kuitenkin omat riskinsä: Molemmilla on hinku mutta yhteisen henkinen sävel saattaa puuttua. Sitten toinen panee poikki ja toinen haavoittuu.
Profiilista katsottu muodollinen yhteensopivuus ei takaa sielullista yhteensopivuutta.
Nopean treffipalstaan tutustumisen perusteella se voisi olla riittävän hyvä tapa tutustua toiseen anonyymisti ja kuitenkin yksityisesti siten, etteivät kaikki pysty lukemaan kahden ihmisen keskenäistä yhteydenpitoa. Olenkohan ymmärtänyt palstan toiminnan oikein?
Riskit kyllä uskon tiedostavani, mutta jos molemmilla on sama yya-idea ja pystyy jonkin verran tutustumaan toisiinsa anonyymisti ennen oikeiden yhteystietojen antamista, se nähdäkseni kyllä pienentää em. riskejä. Yya-kumppanuuden vaatiman yhteensopivuuden voi uskoakseni kyllä todeta netinkin välityksellä, jos parempi sielullinen yhteensopivuus löytyykin on se vain plussaa. Tässähän ei nyt haetakaan mitään "loppuelämän suurta rakkaustarinaa", vaan kahden vastaavassa tilanteessa olevan ihmisen kumppanuutta.
löytyy kaikille jotakin!!! kun vaan osaa ja kannattaakin olla tarkkana,, ja kyllä ns, huijarin aika äkkiä tunnistaa,,,, !!t: m44
Tuore juttu tuo ilmoituksen laitto oli, ja viestejäkin on joitain tullut. Palsta toimii hyvin sen suhteen, ettei tarvi edes sähköpostiosoitetta kertoa, vaan ihan netin kautta nuo viestit kulkevat. Mitään yhteystietoja ei tarvi antaa, ennen kuin itse haluaa.
Se ongelma vaan tässä on nimimerkkinsä ilmoittamisessa, että se saattaa johtaa useampienkin (liian useiden) henkilöiden kiinnostukseen. Mistä minä sieltä sitten löydän juuri esim. sinut mies64? Laitapa sinä sinne omasi, ja kerro tässä, niin minä voin sitten sinulle kirjoittaa...?? mutta harkitsen asiaa, jos vaikka itsekin uskaltaisin ilmoittaa nimimerkin...
Älä nyt vielä hätäile sen nimimerkin kanssa.
En ole välttämättä etsimässä ketään tositarkoituksella, mutta jos sopiva ihminen kohdalle joskus sattuisi, niin sehän vain parantaisi elämän laatua. Myös hyvä ystävyys ilman enempiä tavoitteita kiinnostaa.
Osuiko?
Osui ja upposi.
nainen vei halun ja teki impotentin ku meni pettämään mut sou.. eipä petä kukaan enää toista kertaa;))) t; 10v impotentti
Eron jälkeen teki mieli ottaa menetetty nuoruus takaisin ja jakaa siementä kunnolla. Loikkasin petiin milloin kenenkin kanssa. Taudit huolettivat ja se että toinen tulisi raskaaksi. Kaikki naiset eivät olleet kiihottavia ja kun jännitti, kävi usein niin että lerpahti. Sitten kun saman naisen kanssa antoi mennä, onnistui kolmesti todella hyvin kunnes seuraavan kanssa tuli taas epäonnistumista.
Alkoi ottaa pattiin ja kävin lääkärillä. Sain reseptin ja ei kun kokeilemaan. Hyvin pelitti, ja oli pakko lopettaa aamuviideltä kun kondomit loppuivat kesken.
Itseluottamus palasi kun aloitin vakisuhteen ja lääkitystä ei tarvinnut. Vika oli pään sisällä eikä muualla.