ja Iikka Kivi on tähän asti ollut minusta pelle, mutta tässä oli asiaa:
Hei sinä, joka olet huolestunut koronaviruksesta, kuumottunut Turkin pakolaistilanteesta tai väsynyt lämpimän talven tuomaan loputtomaan marraskuuhun: tervetuloa maapallon tulevaisuuteen.
Tällaista tämä on nyt ja tästä eteenpäin: äärisäitä, epidemioita, pakolaisia, alati vaikeammaksi käyvää elämää - sitä vaikeampaa, mitä kauemmin viivyttelemme välttämättömien toimien aloittamisessa. Nykyhetki on kurkistusikkuna ekokriisin runteleman maapallon tulevaisuuteen.
Suomessa, sivistyneen maailman perimmäisessä nurkassa, meidän on ollut toistaiseksi helppo kuvitella, että tämä kriisi tapahtuu jossain muualla eikä suoranaisesti kosketa meitä.
Vieläkö olette sitä mieltä? Tuntuuko hyvältä, kun talvea ei vain tule ja joka aamu vastassa on sama harmaa loska? Onko mukavaa, kun osakkeidenne arvo sulaa käsiin koronaviruksen jyllätessä? Luoko se luottamusta tulevaisuuteen, että islamistinen diktaattori käyttää miljoonia hädänalaisia ihmisiä pelinappuloina haistatellakseen Euroopalle?
Koronavirus ei jää viimeiseksi epidemiaksi, tämä talvi ei viimeiseksi äärisääksi eikä Turkin pelätty rajojen avaaminen viimeiseksi potentiaaliseksi pakolaiskriisiksi. Päinvastoin, kulkutauteja, mahdottomia kelejä ja kansanvaelluksia on tulossa lisää ja paljon nykyistä vakavampina. Nyt tapahtuviin kriiseihin tulisi suhtautua sormiharjoituksina, jotka auttavat meitä valmistautumaan todellisiin koitoksiin ja hahmottamaan tietä ulos kurimuksesta.
Tämä on todellisuutemme. Olemme säätäneet maapallon parametrit sellaisiin asentoihin, että vaikea tulevaisuus on väistämätön, ellemme nopeasti korjaa kurssia. Koronavirus osoittaa osaltaan tämän olevan totta: asiantuntijat ovat vuosia sanoneet, että tällä väestömäärällä, kansainvälisillä yhteyksillä ja eläintuotannon voluumilla pandemia on lopulta väistämätön - kyse ei ole siitä, tapahtuuko se, vaan siitä, milloin se tapahtuu. Sama pätee ekokriisin tuomiin mullistuksiin.
Ja jos ajattelet tämän hoituvan jollain helpolla pakettiratkaisulla - rajat kiinni, teknologia pelastaa, markkinat hoitavat - olet kaikella todennäköisyydellä väärässä. Kohtaamamme kriisi on suunnattoman monimutkainen ja jos se olisi ratkaistavissa jollain yksittäisellä liikkeellä, se olisi tehty jo. Emme pärjää yksin emmekä voi eristäytyä suljettujen rajojen taakse. Emme voi pelata uhkapeliä tulevaisuudellamme ja laittaa toivoamme sen varaan, että jokin tekniikan taikaluoti pelastaa kaiken. Emmekä voi enää odottaa, että planeettaamme runteleva tuhokapitalismi muuttuu paremmaksi, kun ilmeisimmän hädän hetkelläkin se keskittyy lähinnä jatkamaan teurastustaan viherpesun varjolla.
Kukaan ei voi väistää todellisuutta loputtomiin, vaan meidän kaikkien on syytä muuttua ja muuttaa toimintaamme - tekosyyt ja selitykset ovat loppu. Jos haluat säilyttää talouden mahdollisimman elinvoimaisena, ekokriisi pitää torjua. Jos haluat, että mahdollisimman moni voi elää kotiseudullaan pakolaiseksi ryhtymisen sijaan, ekokriisi pitää torjua. Ja jos haluat pitää huolta suomalaisesta maataloudesta, yrityselämästä tai metsätaloudesta tai ihan vain pohjoisesta identiteetistämme, ekokriisi pitää torjua.
Vaikka et välittäisi pätkääkään luonnosta tai kehitysmaiden köyhistä, itsekeskeisyytesi ei suojele sinua enää pitkään. Luonto määrää rajamme eikä kukaan voi välttää planetaarisen mittakaavan katastrofia. Vaikka oma perse olisi ainoa motivaatio toimia, nyt on aika nostaa se ylös ja alkaa hommiin, sillä myös se on tästä hetkestä lähtien konkreettisesti uhattuna.
Tällä hetkellä yhteiskuntamme toimivat vielä melko hyvin ja silti koronavirus on laittanut koko planeetan häiriötilaan. Mieti, kuinka paljon suurempi vaikutus pelkästään yksittäisellä kulkutaudilla on, kun yhteiskuntien vakaus heittelehtii, konfliktit yleistyvät, ihmiset pakkautuvat lämpenemisen takia asumaan yhä tiiviimmin, lääkehuolto sakkaa ja autoritaariset, vihamieliset johtajat lietsovat ihmisiä yhä enemmän epäluuloon ja toisiaan vastaan.
Se on tulevaisuus, jonka voimme vielä toistaiseksi välttää. Mutta aika on loppumassa ja jokainen hetki on hukattu mahdollisuus muuttaa ihmiskunnan tulevaisuus siedettävämmäksi.
Herää. Tämä koskee myös sinua. Mitä pidempään torkutat, sitä hirveämpään aamuun heräät.
Hei sinä, joka olet huolestunut koronaviruksesta, kuumottunut Turkin pakolaistilanteesta tai väsynyt lämpimän talven tuomaan loputtomaan marraskuuhun: tervetuloa maapallon tulevaisuuteen.
Tällaista tämä on nyt ja tästä eteenpäin: äärisäitä, epidemioita, pakolaisia, alati vaikeammaksi käyvää elämää - sitä vaikeampaa, mitä kauemmin viivyttelemme välttämättömien toimien aloittamisessa. Nykyhetki on kurkistusikkuna ekokriisin runteleman maapallon tulevaisuuteen.
Suomessa, sivistyneen maailman perimmäisessä nurkassa, meidän on ollut toistaiseksi helppo kuvitella, että tämä kriisi tapahtuu jossain muualla eikä suoranaisesti kosketa meitä.
Vieläkö olette sitä mieltä? Tuntuuko hyvältä, kun talvea ei vain tule ja joka aamu vastassa on sama harmaa loska? Onko mukavaa, kun osakkeidenne arvo sulaa käsiin koronaviruksen jyllätessä? Luoko se luottamusta tulevaisuuteen, että islamistinen diktaattori käyttää miljoonia hädänalaisia ihmisiä pelinappuloina haistatellakseen Euroopalle?
Koronavirus ei jää viimeiseksi epidemiaksi, tämä talvi ei viimeiseksi äärisääksi eikä Turkin pelätty rajojen avaaminen viimeiseksi potentiaaliseksi pakolaiskriisiksi. Päinvastoin, kulkutauteja, mahdottomia kelejä ja kansanvaelluksia on tulossa lisää ja paljon nykyistä vakavampina. Nyt tapahtuviin kriiseihin tulisi suhtautua sormiharjoituksina, jotka auttavat meitä valmistautumaan todellisiin koitoksiin ja hahmottamaan tietä ulos kurimuksesta.
Tämä on todellisuutemme. Olemme säätäneet maapallon parametrit sellaisiin asentoihin, että vaikea tulevaisuus on väistämätön, ellemme nopeasti korjaa kurssia. Koronavirus osoittaa osaltaan tämän olevan totta: asiantuntijat ovat vuosia sanoneet, että tällä väestömäärällä, kansainvälisillä yhteyksillä ja eläintuotannon voluumilla pandemia on lopulta väistämätön - kyse ei ole siitä, tapahtuuko se, vaan siitä, milloin se tapahtuu. Sama pätee ekokriisin tuomiin mullistuksiin.
Ja jos ajattelet tämän hoituvan jollain helpolla pakettiratkaisulla - rajat kiinni, teknologia pelastaa, markkinat hoitavat - olet kaikella todennäköisyydellä väärässä. Kohtaamamme kriisi on suunnattoman monimutkainen ja jos se olisi ratkaistavissa jollain yksittäisellä liikkeellä, se olisi tehty jo. Emme pärjää yksin emmekä voi eristäytyä suljettujen rajojen taakse. Emme voi pelata uhkapeliä tulevaisuudellamme ja laittaa toivoamme sen varaan, että jokin tekniikan taikaluoti pelastaa kaiken. Emmekä voi enää odottaa, että planeettaamme runteleva tuhokapitalismi muuttuu paremmaksi, kun ilmeisimmän hädän hetkelläkin se keskittyy lähinnä jatkamaan teurastustaan viherpesun varjolla.
Kukaan ei voi väistää todellisuutta loputtomiin, vaan meidän kaikkien on syytä muuttua ja muuttaa toimintaamme - tekosyyt ja selitykset ovat loppu. Jos haluat säilyttää talouden mahdollisimman elinvoimaisena, ekokriisi pitää torjua. Jos haluat, että mahdollisimman moni voi elää kotiseudullaan pakolaiseksi ryhtymisen sijaan, ekokriisi pitää torjua. Ja jos haluat pitää huolta suomalaisesta maataloudesta, yrityselämästä tai metsätaloudesta tai ihan vain pohjoisesta identiteetistämme, ekokriisi pitää torjua.
Vaikka et välittäisi pätkääkään luonnosta tai kehitysmaiden köyhistä, itsekeskeisyytesi ei suojele sinua enää pitkään. Luonto määrää rajamme eikä kukaan voi välttää planetaarisen mittakaavan katastrofia. Vaikka oma perse olisi ainoa motivaatio toimia, nyt on aika nostaa se ylös ja alkaa hommiin, sillä myös se on tästä hetkestä lähtien konkreettisesti uhattuna.
Tällä hetkellä yhteiskuntamme toimivat vielä melko hyvin ja silti koronavirus on laittanut koko planeetan häiriötilaan. Mieti, kuinka paljon suurempi vaikutus pelkästään yksittäisellä kulkutaudilla on, kun yhteiskuntien vakaus heittelehtii, konfliktit yleistyvät, ihmiset pakkautuvat lämpenemisen takia asumaan yhä tiiviimmin, lääkehuolto sakkaa ja autoritaariset, vihamieliset johtajat lietsovat ihmisiä yhä enemmän epäluuloon ja toisiaan vastaan.
Se on tulevaisuus, jonka voimme vielä toistaiseksi välttää. Mutta aika on loppumassa ja jokainen hetki on hukattu mahdollisuus muuttaa ihmiskunnan tulevaisuus siedettävämmäksi.
Herää. Tämä koskee myös sinua. Mitä pidempään torkutat, sitä hirveämpään aamuun heräät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.