Oliko ennen paremmin?

Siis tietty ennen oltiin hoikempia kuin nykyään.

Kyllä tosta viimesestä kuvasta erottaa ätmit, ei olisi mitenkään kumma että alakulman jannu(t) olisivat päätyneet vanhoiksi pojiksi.

Niin tavallaan huolehdittiin ulkonäöstä, mutta esimerkiksi hygienian suhteen oltiin aivan eri maailmassa. Töihin kyllä pääsi. mutta työolosuhteet, palkat ja etuudet olivat taas sitä aikaa.

Mutta pelkästään se ettei ennen huoriteltu ja homoteltu tai huudettu vittua, mikä nykyään on aivan jokapäiväistä, on merkki jostain rappeutumisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tavallaan huolehdittiin ulkonäöstä, mutta esimerkiksi hygienian suhteen oltiin aivan eri maailmassa. Töihin kyllä pääsi. mutta työolosuhteet, palkat ja etuudet olivat taas sitä aikaa.

Mutta pelkästään se ettei ennen huoriteltu ja homoteltu tai huudettu vittua, mikä nykyään on aivan jokapäiväistä, on merkki jostain rappeutumisesta.

Mummoni lähti Viipuriin piiaksi 10-vuotiaana, äitini lastenpiiaksi 13 - vuotiaana. Vuosi oli 1962. Mummo kävi kiertokoulua muutaman vuoden, äiti kansakoulun. Oppikoulusta ei voinut edes haaveilla. Sietämätön taloudellinen kurjuus. Ei tarvinnut kovinkaan ihmeellisesti sairastua, niin kuoli. Isäni oli vauraista oloista. Hienot vaatteet, hieno auto. Isosta maalaistalosta, jota alkoi sitten pitää. Syötiin "kunnon ruokaa", joka tehtiin itse. Ei ollut eineksiä piilorasvoineen. Juhlissa syötiin makeaa, ja silloin kun leivottiin. Ei koko ajan. Oli yhteisöllisyyttä, liikaakin. Tiukat sosiaaliset normit. Ensimmäiselle tultiin raskaaksi, ja sen kanssa oli pakko mennä naimisiin. Välillä onnistui, usein kulissien takana yhtä helvettiä. Se vaan kestettiin. Ero liian suuri häpeä. Oli kovat paineet löytää kumppani ja perustaa perhe nuorena. Aika moni siihen pystyi. Valinnanvaraa ei ollut liikaa kuten nykyään. Oli helpompi päättää. Ihmiset kasvatettiin ahkeriksi, vaikka piiskalla. Rahaa ei tullut ilman työtä mistään. Naiset ahmivat romantiikkaa kirjoista, koska kotoa sitä ei saanut. Miehiä ei oltu kasvatettu niin. Toki alkoholisteja ja syrjäytyneitä oli tuolloinkin. Mielenterveydellisiä ongelmia ei tunnettu, eikä niiden takia menty saikulle. Jos olit psyykkisesti sairas, olit lukkojen takana. Asiat ovat nyt paljon paremmin. Jokainen on oman onnensa seppä. Jokaisella mahdollisuus opiskella yliopistoon asti. Silti mitään ei arvosteta. Ruikutetaan vaan. Nykyään 1/3 miehistä ei pysty käymään edes armeijaa. Siinä on kyllä joku pielessä. Päiväkoti ja koulu kasvattavat lapset, kun aikuiset ovat somessa. Toki poikkeuksia, ja todella fiksuja nuoria löytyy.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tavallaan huolehdittiin ulkonäöstä, mutta esimerkiksi hygienian suhteen oltiin aivan eri maailmassa. Töihin kyllä pääsi. mutta työolosuhteet, palkat ja etuudet olivat taas sitä aikaa.

Mutta pelkästään se ettei ennen huoriteltu ja homoteltu tai huudettu vittua, mikä nykyään on aivan jokapäiväistä, on merkki jostain rappeutumisesta.

Mummoni lähti Viipuriin piiaksi 10-vuotiaana, äitini lastenpiiaksi 13 - vuotiaana. Vuosi oli 1962. Mummo kävi kiertokoulua muutaman vuoden, äiti kansakoulun. Oppikoulusta ei voinut edes haaveilla. Sietämätön taloudellinen kurjuus. Ei tarvinnut kovinkaan ihmeellisesti sairastua, niin kuoli. Isäni oli vauraista oloista. Hienot vaatteet, hieno auto. Isosta maalaistalosta, jota alkoi sitten pitää. Syötiin "kunnon ruokaa", joka tehtiin itse. Ei ollut eineksiä piilorasvoineen. Juhlissa syötiin makeaa, ja silloin kun leivottiin. Ei koko ajan. Oli yhteisöllisyyttä, liikaakin. Tiukat sosiaaliset normit. Ensimmäiselle tultiin raskaaksi, ja sen kanssa oli pakko mennä naimisiin. Välillä onnistui, usein kulissien takana yhtä helvettiä. Se vaan kestettiin. Ero liian suuri häpeä. Oli kovat paineet löytää kumppani ja perustaa perhe nuorena. Aika moni siihen pystyi. Valinnanvaraa ei ollut liikaa kuten nykyään. Oli helpompi päättää. Ihmiset kasvatettiin ahkeriksi, vaikka piiskalla. Rahaa ei tullut ilman työtä mistään. Naiset ahmivat romantiikkaa kirjoista, koska kotoa sitä ei saanut. Miehiä ei oltu kasvatettu niin. Toki alkoholisteja ja syrjäytyneitä oli tuolloinkin. Mielenterveydellisiä ongelmia ei tunnettu, eikä niiden takia menty saikulle. Jos olit psyykkisesti sairas, olit lukkojen takana. Asiat ovat nyt paljon paremmin. Jokainen on oman onnensa seppä. Jokaisella mahdollisuus opiskella yliopistoon asti. Silti mitään ei arvosteta. Ruikutetaan vaan. Nykyään 1/3 miehistä ei pysty käymään edes armeijaa. Siinä on kyllä joku pielessä. Päiväkoti ja koulu kasvattavat lapset, kun aikuiset ovat somessa. Toki poikkeuksia, ja todella fiksuja nuoria löytyy.