Moi!
Olen 50kymppinen nainen ja miesystäväni on samanikäinen. Meillä menee muuten todella hyvin, mutta minua on alkanut häiritsemään, kun miesystäväni aikuinen melkein 30-vuotias tytär 2-vuotiaan lapsensa kanssa on asunut miesystäväni luona nyt jo reilusti yli vuoden. Heidän piti tulla vain hetkeksi, että löytävät oman asunnon. Miesystäväni tytär ei ollut naimisissa lapsen isän kanssa, mutta asuivat yhdessä. He eivät tulleet toimeen saman katon alla asuessa. Tytär ei ole työelämässä. Asuu miesystäväni luona ilmaiseksi eikä edes aina siivoa jälkiään tai ota muutenkaan osaa kotitehtäviin tai talon kustannuksiin (sähköön,vesilaskuun yms.). Nukkuu miesystäväni parisängyssä lapsensa kanssa. MIesystävä nukkuu vierassängyssä.. Miesystäväni on jo kolmeen kertaan kehoittanut, että olisiko aina jo etsiä se oma asunto. Tytär suuttuu heti kun asiasta tulee puhe ja lähtee lapsen isän luokse päiväksi pariksi. Eli siis ovat kuitenkin yhdessä, mutta eivät voi tyttären mukaan asua saman katon alla. Minä en asu siellä, mutta olisi kiva olla myös miesystäväni luona joskus viettämässä viikonloppua. Mutta nyt se ei onnistu, kun ei ole edes sänkyä missä nukkua. Mitä teen? Yritänkö ymmärää vielä vai onko parempi luovuttaa? Tiedän, että oma lapsi ja lapsenlapsi ovat tärkeitä, mutta rajansa kaikella. Nimimerkki Epätoivoinen.
Olen 50kymppinen nainen ja miesystäväni on samanikäinen. Meillä menee muuten todella hyvin, mutta minua on alkanut häiritsemään, kun miesystäväni aikuinen melkein 30-vuotias tytär 2-vuotiaan lapsensa kanssa on asunut miesystäväni luona nyt jo reilusti yli vuoden. Heidän piti tulla vain hetkeksi, että löytävät oman asunnon. Miesystäväni tytär ei ollut naimisissa lapsen isän kanssa, mutta asuivat yhdessä. He eivät tulleet toimeen saman katon alla asuessa. Tytär ei ole työelämässä. Asuu miesystäväni luona ilmaiseksi eikä edes aina siivoa jälkiään tai ota muutenkaan osaa kotitehtäviin tai talon kustannuksiin (sähköön,vesilaskuun yms.). Nukkuu miesystäväni parisängyssä lapsensa kanssa. MIesystävä nukkuu vierassängyssä.. Miesystäväni on jo kolmeen kertaan kehoittanut, että olisiko aina jo etsiä se oma asunto. Tytär suuttuu heti kun asiasta tulee puhe ja lähtee lapsen isän luokse päiväksi pariksi. Eli siis ovat kuitenkin yhdessä, mutta eivät voi tyttären mukaan asua saman katon alla. Minä en asu siellä, mutta olisi kiva olla myös miesystäväni luona joskus viettämässä viikonloppua. Mutta nyt se ei onnistu, kun ei ole edes sänkyä missä nukkua. Mitä teen? Yritänkö ymmärää vielä vai onko parempi luovuttaa? Tiedän, että oma lapsi ja lapsenlapsi ovat tärkeitä, mutta rajansa kaikella. Nimimerkki Epätoivoinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse tekisin tuossa tilanteessa niin että kertoisin kumppanille että koen tilanteen epämiellyttävänä, kertoisin myös että otan etäisyyttä häneen, että saavat miettiä isä ja aikuinen tytär että miten jatkossa asumisensa järjestävät.
Mies tuntuu tuossa olevan vähän puun ja kuoren välissä osaamatta toimia ja ajatella miten haluaa asioiden olevan. Kiinnostaisi myös tietää haluaako hän että aikuinen tytär muuttaa pois vai onko ehdottanut sitä tyttärelleen vain koska tietää että sinä haluat niin. Tätä hän ei välttämättä tiedä vielä itsekään... etäisyyden otto vois antaa tilaa miettiä.