Kun ystävät katoavat perheen perustamisen jälkeen

Se kliseinen äidin yksinäisyys.
Ei kyse ole siitä ettenkö olisi yrittänyt, mutta on se todella haasteellista näin aikuisena edes yrittää luoda uusia suhteita. Kuinka siinä oikeasti onnistuu. Kaipaisinkin kohtalontovereita jotka samaistuvat ko. aiheeseen..
Tuntuu että itse olen tippunut kyydistä hyvän aikaa sitten, koska viimeksi kun itselläni ollut laajakin ystäväpiiri, oli teini-ikäisenä ja täysi-ikäiseksi tultuani hetken aikaan. Silloin tapasin nykyisen puolisoni jonka kanssa perustimme perheen. Sen jälkeen ne "hyvätkin ystävät" katosivat ja tieni sosiaaliseen elämään katosi. Äitiys vie mennessään, ymmärrettävää. Enkä vaihtaisi vanhemmuutta mistään hinnasta pois. Mutta nyt kun lapsen kasvettua itsenäisemmäksi, olisi aikaa taas itselläkin ikäänkuin opetella itsenäistyminen uudestaan, niin olen ihan hukassa ja sormi suussa. Tuntuisi kuin ei osaisi enään toimia aikuisten seurassa. Tuntuu kuin vanhemmuus olisi tyhmentänyt itseä.
5126
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Kyllä niitä uusia suhteita pystyy luomaan myöhemminkin. Rohkaisen sinua, muuttuneet tilanteet on aina haastavia.

Äänestä
  • Kyllä on haastavia. Olet oikeassa.
    Ja kun oma persoonallisuus on niin muuttunut tyystin siitä 18vuotiaasta, että on sellainen olo etten tunne tai tiedä että kuka minä olen nyt. Mitä hakisin ystävyyssuhteelta edes nykyisenä minänä.
    Toivottavasti ajan kanssa tähän löytyisi vastaus

    Äänestä

Mihin niitä bilettäjä "ystäviä", sitten enää tarvii, kun on elämänkumppanikseen löytänyt sen ainoan oikean?

Äänestä
  • Kyllä ihminen ystäviä tarvitsee, tai edes yhden. Ei kumppanin varaan kannata elämää rakentaa. Ystävät antavat voimaa, iloa ja tukea – sitä paitsi "se ainoa oikea" voikin olla jotain muuta.

    Äänestä

Sosiaalinen media voisi toimia hyvin apunasi. Oletko AP kokeillut esim. Facebook-ryhmiä? Esim. Naistenhuone tai Löydä kavereita. Tietääkö joku muita?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Se kliseinen äidin yksinäisyys.
Ei kyse ole siitä ettenkö olisi yrittänyt, mutta on se todella haasteellista näin aikuisena edes yrittää luoda uusia suhteita. Kuinka siinä oikeasti onnistuu. Kaipaisinkin kohtalontovereita jotka samaistuvat ko. aiheeseen..
Tuntuu että itse olen tippunut kyydistä hyvän aikaa sitten, koska viimeksi kun itselläni ollut laajakin ystäväpiiri, oli teini-ikäisenä ja täysi-ikäiseksi tultuani hetken aikaan. Silloin tapasin nykyisen puolisoni jonka kanssa perustimme perheen. Sen jälkeen ne "hyvätkin ystävät" katosivat ja tieni sosiaaliseen elämään katosi. Äitiys vie mennessään, ymmärrettävää. Enkä vaihtaisi vanhemmuutta mistään hinnasta pois. Mutta nyt kun lapsen kasvettua itsenäisemmäksi, olisi aikaa taas itselläkin ikäänkuin opetella itsenäistyminen uudestaan, niin olen ihan hukassa ja sormi suussa. Tuntuisi kuin ei osaisi enään toimia aikuisten seurassa. Tuntuu kuin vanhemmuus olisi tyhmentänyt itseä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu