Inhottaako?

Voi hyvinkin pitää paikkansa tuo tutkimus. Inhottavat asiat ovat inhottavia. Jos sinä haluat olla nenä jonkun perseessä pieruja haistelemassa ja muuta pervoa se ei tarkoita että valtaosa sitä haluaisi.

Tunteitaan kannattaa opetella hallitsemaan.
Ja jos tykkää finninpuristeluvideoista on todella humaani.

Mikäs siinä jos tykkää monikulttuurisista raiskauksista.

No yleensäkin vähälahjaiset ihmiset kuvittelevat itsestään liikoja. Esimerkiksi tyhmemmät kuvittelevat olevansa älykkäämpiä kuin ovatkaan, kun taas oikeasti älykkäät ovat realistisia ja jopa vähättelevät omia lahjojaan.

Sama pätee rajakkiuteen tai vaikkapa kettutyttöilyyn, typerät, vahvistusharhaiset ja muutenkin harhaiset ihmiset kuvittelevat olevansa viisaampia kuin muut, koska "tajuavat" asioita, ilman mitään todellista näyttöä kuitenkaan.

Jos hypätään tässä keskustelussa aasitonta siltaa pitkin sinkkuuteen, niin voitaneen kysyä kuinka paljon ihmisen parinmuodostus perustuu siihen, etteivät osapuolet tunne inhoa toisiaan kohtaan. Ajatus saattaa aluksi tuntua selvältä siinä mielessä, etteivät tietenkään toisiaan inhoavat ihmiset muodosta paria.

Ihmiset herättävät ulkonäkönsä ja monien muidenkin ominaisuuksiensa puolesta toisessa joko mielihyvää, inhoa taikka sitten eivät kumpaakaan. Oletettavasti parinmuodostus on ainakin aluksi helpointa yksilöiden välillä, joista molemmat tuntevat mielihyvää toisen ulkonäön vuoksi. Seuraavaksi helpointa se lienee tapauksessa, jossa toinen kokee mielihyvää ja toinen on neutraali. Lopulta pariksi voivat päätyä vielä ne joista yksi joko kokee mielihyvää taikka on neutraali ja toinen pelkästään inhoaa.

Lähdetään siitä, että ulkonäköä koskien voisivat inhoa herättää useat näkyvät sairaudet, kuten ääriesimerkiksi lepra taikka monenlaiset epämuodostumat jne. Tällaista voitaisiin pitää luonnollisena reaktiona jälkeläisten terveyttä ajatellen.

Mainittujen luonnollisten reaktioden lisäksi ihmiset kokevat inhoa psykologisista syistä toisiaan kohtaan esimerkiksi käytöksen, asenteen, mielipiteiden ym perusteella. (Tyyliin: "Tyyppi on limanuljaska".)

Luonnollisten ja psykologisten syiden lisäksi on vielä jollain tavalla kulttuurin myötä opittu suhtautumistapa tietynnäköisiin taikka tietyllä tavalla käyttäytyviin yksilöihin. Tätä voitaisiin kutsua inhon sosiaaliseksi syyksi, mikä eroaa psykologisesta syystä siinä, että se perustuu enemmän muilta ja ympäristöltä opittuihin asenteisiin kuin omakohtaisiin kokemuksiin taikka aidosti sisäsyntyisiin tunteisiin ("vaistoihin").

On yleisessä tiedossa, että ihannenaisvartalo on aikain saatossa muuttunut rehevälanteisesta koko ajan enemmän miestä muistuttavammaksi. Tästä johtuen voidaankin kysyä, että kuinka paljon mediat ja niiden esittämät naisvartalot muokkaavat sosiaalista inhoamme kaikkea muunlaista ulkonäköä kohtaan samalla kun ne esittävät mediaihanteen ainoana hyvänä vaihtoehtona. Tämä ei tietenkään koske pelkästään vartaloa, vaan ulkonäköä ja olemusta yleisemminkin sekä myöskin käytöstä.

Moni mies olisi valmis ottamaan itselleen rehevän ja perinteisiä perhearvoja kunnioittavan naisen, mutta sosiaalisen inhon vuoksi kokee tiedostamattaan olevansa pakotettu etsimään puolisokseen amatsoonihameista Gal Gadotia, jollaisia ei tietenkään ole tarjolla kenellekään.

Samalla tavalla sosiaalisen inhon luoma harha koskee myös naisia, sillä sen mukaisesti puolisoksi tulee kelpuuttaa ainoastaan pitkä, hoikka, tiuhahiuksinen ja lihaksikas miehen köriläs, joka on yhtäältä miehekäs työkone viljellessään niin pirttiä kuin puutarhaakin, mutta toisaalta myös hellä, herkkä, tunteellinen ja taiteellinen kaunosielu joka toteuttaa puolisonsa kaikki oikut. Tällaisia ei tietenkään ole tarjolla milloinkaan eikä kenellekään, mutta sellainen vaikuttaa olevan medioiden mukaan ainoa hyväksyttävissä oleva vaihtoehto modernille ja itsenäisesti ajattelevalle naiselle.

Inhoa on siis monenlaista ja ehkä jotkut ovat syntyjään herkempiä kokemaan sellaista toisista johtuen. Voimme kuintenkin jokseenkin varmasti sanoa, että kulttuureilla (sosiaalisilla yhteisöillä) on tapana opettaa jäseniään inhoamaan tiettyjä asioita toisissa ihmisissä, vaikkei niille syille olisi loppujen lopuksi mitään todelliseen järkeen perustuvaa aihetta.

Esimerkkinä voimme esittää, että urheilullinen vartalo on varmasti miellyttävä katsella, mutta kuinka moni olisi valmis sietämään puolisoltaan jatkuvaa pakkomielteistä urheilua, syömishäiriöitä ja paljon muuta epätervettä liittyen sen vartalon ylläpitämiseen. Urheilullinen vartalo on tietysti jossain määrin merkki ahkeruudesta ja kyvystä hillitä ja hallita itseään, mutta ahkeruus ja itsehillintä eivät ole läheskään samalla ihailun asteella kuin niiden avulla muotoutuva vartalo ovat. Itseasiassa ahkeruutta ja itsehillintää saatetaan jopa pitää inhottavina, koska ne muistuttavat ihmisiä heidän omista puutteistaan sillä alueella.

Omasta puolestani voin sanoa, että minusta on inhottavaa poimia pullasta pelkät rusinat, vaikka siihen ajoittain saatan syyllistyäkin.

Missä suvakkien empatia raiskattuja kohtaan, joita maahanmuuttajat ovat tehneet? Tai murhattuja kohtaan? En ole missään nähnyt tai lukenut, että suvakki olisi ollut pahoillaan näistä teoista. Suvakki vieläpä puolustelee tai vähättelee raiskauksia jos joku muukin on tehnyt niin! Käsittämätöntä kaksinais- moralismia ja empatia kyvyttömyyttä kanta Suomalaisia kohtaan!