Mistä tietää, kuuluuko hankki apua vai ei. Olen miettinyt/harkinnut itsemurhaa, viilellyt, ja muutenkin kuolema on mielessäni usein. Joskus en edes pääse sänkystä ylös, eikä jaksa tehdä mitään. Olin viikon syömättä kun en uskaltanut mennä kauppaan, muutenkin kun uskallan mennä sinne niin ahdistaa, paniikkikohtaus on tullut muutaman kerran. Mutta toisaaltaan tämä ei kauan kestä, pari kuukautta noin, sen jälkeen kaikki on hyvin,enemmän kuin hyvin. Energiaa riittää vaikka muille jakaa, olen sosiaalinen, en yleensä puhu paljon, mutta otan yhteyttä itse tuttuihin. Jossain kohtaa tuntuu että energiaa on liikaa, niin tulee tehtyä liian isoja päätöksiä, esim. Muuttaminen, isot ostokset/turha rahan käyttö, ykskaks tatuoinnit/lävistykset...
Ja kysymys kuuluu, onko tämä ihan okei, kuuluuko elämään, vai ei..
Sinänsä minulla on koti, työ ja pari tuttua, pitäis olla tyytyväinen, mutta ei aina auta. Tiedän että toisilla menee huonommin, sen takia ei oikein uskalla ns "valittaa"...
Onko kaikki hyvin
7
197
Vastaukset
- Anonyymi
Viimeistään siinä vaiheessa jos aiot tosissasi tappaa itsesi tai oireista tulee merkittävää haittaa jossakin seuraavista:
- Ihmissuhteet
- Työt tai opiskelu
- Kotitöiden tekeminen
- Rahan käyttö menee niin pahasti överiksi että tulee merkittäviä rahavaikeuksia
Muussa tapauksessa voit itse miettiä tarvitsetko tai haluatko ammattiapua. On kuitenkin parempi mennä liian helposti hoitoon kuin venyttää sitä viimeiseen asti. Jos menet terveyskeskukseen lääkärille, hän voi sitten katsoa tarvitsetko lähetteen psykiatrian puolelle. - Anonyymi
Ei kannata sekaantua psykiatriaan. Kun olet hoitosuhteessa, he ovat vastussa sinusta, joten voivat laittaa vaikka pakkohoitoon ja pakkolääkitä. Moni on itse hakeutunut ensin psykiatrille ja sitten kun on mennyt sukset ristiin niin kauheita tapahtuu.
- Anonyymi
On kurjaa että ei voi sanoa aloittajalle, että mene vaan terveyskeskukseen tms. hakemaan apua. Sieltä ei välttämättä saa apua, vaan kierteen järjestelmässä joka vie elämästä pohjaa alta ja terveydenkin pitemmän päälle. Lääkkeiden ja stigman muodossa. Minäkuva huonontuu, sosiaaliset suhteet ovat stigman alaisia. Kuunteleva apu, ymmärtävä kanssaihminen, jota tarvitsisit, ei ehkä koskaan tule vastaan siellä.
Auttavat puhelimet ovat anonyymejä. Sieltä voi saada jonkinlaista pika-apua ilman suuria riskejä.- Anonyymi
..ja tää edellä kerrottu voi siis tapahtua ilman mitään pakkohoitojakin, ja ilman isoja lääkityksiä. Se voi tapahtua vaan niin, että joku on kuuntelevinaan sinua, ja sitten diagnosoi, ja alat ymmärtää, että olet se diagnoosi, etkä enää se ihminen joka joskus olit.
Lopulta kukaan ei enää kuuntele sinua aidosti. Kukaan ei näe sinussa sinua. Et ole tasavertainen ihminen. Lässynlässyn-ymmärtäjiä kyllä riittää, ja että kuinka "elää sairauden kanssa."
On sellaisiakin auttajia, jotka eivät näin toimi, mutta heitä on harvassa. Terapiaan pääsee vain psykiatrian kautta. Monesti terapiakin on sitä samaa. - Anonyymi
Samaa mieltä. Joskus kohdalle voi osua taitava ja empaattinen psykiatri mutta usein ei. Kannatan myöskin auttavaa puhelinta. Tai esimerkiksi tukihenkilöä joka on itse kärsinyt mielenterveysongelmista tai vertaistukiryhmiä. Itse kävin myös seurakunnan parisuhdeterapiassa ja oli todella hyvä kokemus. Terapeutti oli teologi ja muistaakseni oli käynyt myös psykoterapeutin koulutuksen. Toisin kuin voisi luulla, ei uskonnosta ollut mitään puhetta yhdenkään käynnin aikana. Ainakaan oman kaupunkini seurakunnan mielenterveyspalveluissa ei ollut ketään lääkäriä joten ei tarvitse pelätä diagnooseja tai lääkkeiden määräämistä.
Avuntarpeen tietää siitä, avustaako sun tämänhetkiset tekemiset sun pidemmän aikavälin päämääriä? Onko ne sopisoinnussa? Onko ne sitä konsistentisti koko ajan?
Sun itseanalyysi kuulostaa just nyt siltä että sä et välttämättä haluais sekoilla tolleen suhteessa tulevaisuuteen, ja siltä ettet välttämättä haluais olla noin epävakaallakaan. Sillä miksi muuten kyselisit edes moisia kaikilta meiltä? Sua itseäkin selvästi epäilyttää sun meno.
Mä muuten sitten tunnistin oman avuntarpeeni juuri noista. Vaikka mulla ei ollut mitään sun sorttista vakauttavaa ympäristöä silloin. Moni kaverikin on huomannut samoin.
Bipo-II:sta kärsivänä, epävakaudestakin epäiltynä, juuri molemmat rannevaltimonsa avanneena ja sulkeneena (koska tyttö ei tullut kotiin ajallaan), mä saattaisin myös tietää vähän tästä jo: se kuuluu meitin elämään, mutta mitään hyöydyllistä toi ei ole, eli kun tähän mennään ja itekin epäilet, hae apua jo.
Tyttöystävänikin itse asiassa on aika hiljainen ja vetäytyvä, kuten kuvaat olevasi. Se on varmaan sitten meistä kahdesta se sekopäisempi, joka tarvitsisi enemmän apuja. Eli näennäinen rauhallisuus ei *todellakaan* kerro siitä että sun sisäinen hiljainen mielenlaatus ei hyötyis terapiasta. Joskus jopa päin vastoin.
Oikeastaan terapian ongelma on just hiljasissa ihmisissä. Koska te/me/tyttixenikin, ei vaan hae apua, vaikka tarttis.Hei,
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne ja pohdit avun hakemista! Joskus pelkkä kirjoittaminen helpottaa ja selkeyttää ajatuksia. Toisaalta myös ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja helpottaa jaksamista. Apua kannattaa lähteä hakemaan jo mahdollisimman vahraisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat pahenevat lisää.
Tässä tiedoksesi muutama paikka, joihin voit halutessasi olle yhteydessä, jos haluat jutella tilanteestasi. Näihin voit olla yhtyedessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:
- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy Mieli Tukisuhteesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1501489
- 104921
- 75733
- 51625
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa15583ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann40514Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m157476Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..44472- 26409
Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;185402