Onneksi olkoon armas aviomieheni. Onnistuit saamaan minut jälleen kerran raivon valtaan. Olen antanut sinulle jo kaiken kultalautasella tarjottuna. Miksi? Koska yksinkertaisesti vihaan sinua niin paljon, että olen valmis luopumaan kaikesta päästäkseni eroon sinusta. Mutta riittääkö tämä sinulle? Ei suinkaan. Sinä haluat vielä oikeuden ylimieliseen, halventavaan käytökseen. Oikeuden kontrolloida elämääni nyt ja ikuisesti. Usko tai älä. Olen aika pitkäpinnainen. Onnistuit kuitenkin saamaan sietokykymittarini huutamaan punaista ja tämä alkaa riittämään minulle. Olen antanut sinulle viimeisen varoituksen. Hellitä tai hajoitan maailmasi palasiksi.
Nyt alkaa riittämään
Kypsynyt
263505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
jos avo/avioliitto ei toimi miks jatkaa..
hankkikaa oma elämä siitä se lähtee...
Abloodit invaliidiliitolle.
Kyllä ihmisellä on oikeus tunteisiin...
Ymmärrän erittäin hyvin, millaisessa tilanteessa olet. Sinun on todellakin viisainta pakata kamat, muuttaa pois ja vaihtaa kännykkänumeroa. Pidä huoli, että miehesi ei saa uusia yhteystietojasi.
Mutta älä luovuta hänelle kaikkea omaisuuttasi. Pidä puolesi, jos olette avioliitossa, puolet kaikesta on sinun (ellei teillä ole avioehtoa). Muista, että tarpeen vaatiessa saat myös miehellesi lähestymiskiellon.
Tsemppiä! Yritä pitää huolta itsestäsi!
Muuten vain henkisesti raskasta. Olen tullut vastaan jo niin monessa asiassa ja lisää vain vaaditaan. En ole osituksessa vaatimassa minulle lain mukaan kuuluvaa osuutta omaisuudesta, koska pärjään vähemmälläkin. Pieni hinta elämästä. Osittain tyhmää, mutta on kuitenkin sen arvoista.
Ottaen huomioon, että näin ollen tarjoan kaiken miehelleni ns. "kultalautasella", luulisi toisenkin arvostavan ko. tekoa edes sen verran, että jättäisi vittuilun ja haukkumisen vähemmälle. En pidä myöskään tavasta, että välillä hän tahallaan uhkailee pyörtää päätöksensä jo sovittujen asioiden osalta. Yhtenä päivänä uhataan huoltajuuskiistalla, toisena päivänä kaikki on taas hyvin. Hieman semmoista kapuloita rattaisiin meininkiä.
Kaipa hän siitä jonkin ihmeenlaisen tyydytyksen tunteen saa, mutta minä alan olla touhuun jo todella väsynyt. Ei ole myöskään kovin mukavaa, kun nämä uhkailutilanteet eivät ole rauenneet kuin vastauhkailulla. Vastauhkailu tässä tilanteessa tarkoittaa käytännössä sitä, että olen sanonut jättäväni asioiden hoidon ja sopimisen täysin lakimiehen hommiksi ja vaativani lakiosuutta, jos uhkailu esim. huoltajuuden suhteen ei lopu. Kaikkea en nyt jaksa alkaa tarkentamaan täysin, mutta tiedän käytännössä, ettei mieheni tule koskaan täysin hyväksymään, että hän menettää sananvaltansa elämäni suhteen. Ainoa lohtu on, ettei tätä pitäisi enää kovin kauaa kestää.
Et ole ollut paikalla äidinkielen tunneilla. Verbi on perusmuodossa alkaa-verbin jälkeen: siis alkaa riittää eikä alkaa riittämään.
Kiitoksia ohjauksesta. Pidetään mielessä. Kommenttisi on muuten juuri sen kaltainen, minkä voisin kuvitella mieheni sanomaksi. Hauska sattuma.
ota lakimies messiin ja jaa tavarat tasan, mitä sitä sääliötä säälit, jo lasten kuuluu saada osansa.
Kaikki vaan paperille ylös, ei tuu kumpikaan katumapäälle tai että toinen olis saanut äyriäkään enemmän kuin toinen. Anna sen vit...la minkä kerkee, sulje korvasi ja anna mennä toisesta ulos toisesta sisään. Sääli on sairautta.
Aplodit, ei abloodit. Ai-ai!
viittit vielä tollasii kommentteja kirjoitella ihmisille joilla non varmaan vakavampaa ajattelemista kun kielioppi.
Pitää sanoa "alkaa riittää" tai "rupeaa riittämään".
Näiden sekasikiö on virheellistä suomea.
Jäi huomaamatta että tuo virhe oli huomioitu jo aiemmin.
Kun kaksi tappelee, niin vain toisessa on syytä, niinkö? Miksiköhän toinen käyttäytyy ylimielisesti ja halventavasti? Ehkä siksi että sinä nalkutat hänelle? Tai käytät muuten pistävää kieltä? Ainakin vihaat häntä. Luuletko että vihan vastakaiku on ystävällinen reaktio? Uhkailetkin häntä. Onko se rakentavaa? Luuletko saavasi uhkailusta halauksen palkaksi?
Ero sattuu. Menkää ensin avioliittoneuvojalle.
Miten vain. Jos vihaisin miestäni, homman hoitaisi lakimies lakipykälien mukaan. Käytännössä en siis tulisi vastaan missään piirun vertaa ja ottaisin kaiken, mitä minulle kuuluu. Jälkiseurauksista huolimatta. Todella rakentavaa toimintaa. Aiemmin mainittuun uhkailuun olen joutunut turvautumaan vain kaksi kertaa, kun tilanne on vaikuttanut menevän täysin överiksi.
Haimme avioeroa, koska avioliittomme tekohengitys on epäonnistunut jo liian monta kertaa, eikä piinan jatkamiselle näin ollen ole perusteita. Avioliittoneuvojat voidaan avioliiton pelastamismielessä siis tässä vaiheessa unohtaa. Ehkä myöhemmin eron jälkikäsittelyn kannalta voisi olla aiheellista.
Ihminen kykenee ylimieliseen ja halventavaan käytökseen monilla eri tasoilla. On eri asia, jos tokaistaan jotakin suutuksissa tilanteesta johtuen. Sen minäkin vielä ymmärrän. Tahallista ja suunnitelmallista toimintaa en kuitenkaan hyväksy. Varsinkaan, jos toinen ilmoittaa tekevänsä näin, jotta saisi minut heikentymään ja mahdollisesti masentumaan totaalisesti. Hetken ajan hän siinä onnistuikin. Onko oikeasti enää ihme, etten halua jatkaa avioliittoamme?
terävä huomio!
On sen verran terävää tekstiä.
Luultavasti miehesi on sinua huomattavasti älykkäämpi, ja sehän sinua tässä v*****aa..
Mieheni on minua miljoona kertaa älykkäämpi. Siitä ei ole epäilystäkään. Jos jokin asia vituttaa, niin se, ettei hän ymmärrä käyttää älykkyyttään tilanteessa, jossa sen käyttö olisi enemmän kuin suotavaa.
Voin kokemuksesta sanoa, että joskus vain toinen henkilö riehuu, huutaa ja riitelee - siihen ei aina todellakaan tarvita kahta. Riittää, kun on yksi ihminen joka purkaa kaiken pahan olonsa toiseen.
Ei siinä auta, jos itse yrittää pysyä rauhallisena ja menee vaikka tyynesti toiseen huoneeseen. Toinen voi tulla perässä haukkumaan. Erityisen inhottava tilanne on silloin, kun yrittää saada nukuttua ja toinen koettaa pitää haukkumisellaan hereillä. Sitten kun tulee vastaan sadannen kerran ja joustaa jossain asiassa, toinen rupeaa haukkumaan jostain muusta. Tai haukkuu jostain asiasta, jolle minä en voi mitään. Koskaan ei kelpaa. Ei auta, vaikka sanoo, että sulla on vapaus lähteä, jos kerran olen mielestäsi niin kamala, en pidättele. Voit etsiä onnesi muualta.
"Hellitä tai hajotan maailmasi palasiksi"
Olet ns. herttainen, väärinkohdeltu vaimo......
Mikset vain eroa!
Niihän minä eroankin. Ilmaisinko asian epäselvästi? Hellitä tai hajoitan maailmasi juontuu tilanteista, joissa toinen on halunnut satuttaa toista oman etunsa ajamiseksi tai vain piruuttaan, ja viimeisenä keinona asian lopettamiseksi olen joutunut uhkaamaan fifty-fifty menetelmällä. Väärinkohdeltu? Osittain kyllä. Heikko? Tuskimpa sentään enää. Onko sinulla omaa kokemustaustaa asiaan liittyen? Olen aistivinani kommentissasi tietynlaista katkeruuden tunnetta, mutta tottakai voin olla väärässäkin.
ja homma on kerrasta hoidettu!
Ei tarvii suomi24:ssä setviä perheriitoja.
Joo tämmöstähän se tuppaa olemaan. Kun näitä kauhutarinoita lukee, luulisi ihmisillä olevan sen verran järkeä, että miettisivät etukäteen, kannattaako elämäänsä pilata parisuhteella?
Eräällä tuntemallani ihmisellä on juuri tuollaiselta kuulostava vaimo. Kaikki jo toivovat heidän eroaan. Oletteko kenties uusperhe???
Ei, emme ole "uusperhe". Mahdat olla hyvä ystävä tuttavallesi. "Kaikki jo toivovat heidän eroaan"? Tuliko mieleen, että tuttavallasi on luultavastikin aivan riittävästi setvimistä ihmissuhteessaan ilman, että sinä ja muut kaverit toimitte tilanteen höystäjinä "viisampina ihmisinä"?
Sä vissiin luulet, että minä toivon heidän eroaan... en suinkaan niin ole sanonut.
Mutta kasvappas pikkuisen ja jätä se puolisosi niin ei tarvitse murehtia enempää eikä myöskään olla ilkeä tällä palstalla...
Inhoan vain oman kaveripiirini taivastelijoita ja bessewissereitä. Asioille on aika ja paikka. Joillakin ihmisillä tuntuu olevan vallallaan käsitys, että eroprosessin asiat järjestyvät sormia näpsäyttämällä. Jos kirjoitukseni kyllästyttävät mieltäsi, vältä kommentointia keskusteluuni.