Yksi vain...

Sama tilanne, mutta jo pettäminen koettu. Ei tullut eroa, koska en halunnut. Toinen sekosi pariksi vuodeksi, ettei itsekään ollut enää kartalla, naisia oli useita, joista ainoastaan maksulliset eivät ryhtyneet petetyn elämää häiritsemään. Ohimenevä häiriö, jos kysytään, että eikö muka sinun tee mieli naida kaikkia vastaantulijoita, eipä tosiaan ole tehnyt vieläkään mieli. Oli oikeastaan kiinnostavaa, että omasta puolisosta oikein veripäin tapellaan niiden muiden naisten kesken ja kuitenkin todennäköisesti jokainen heistä menettäisi sen innostuksen, kun arki paljastuisi. Näytti olevan sellaista ihmispeliä koko touhu.

Olin siis päättänyt samoin ja päätös piti. Keskityin lasten/nuorten hyvinvointiin mieluummin kuin uuden haihatteluun. Olin jo kokenut täydellisen rakkauden ja täydellisen luottamuksen särkemisen, en enää halua kokea vastaavaa. Olen opetellut rakastamaan rikkinäistä ja luottamaan uudelleen, mutta täyteen 100 % ei enää pääse, mutta se riittää aivan hyvin, kun näen, että lapsilla on kaikki hyvin ja lapsuudenkodissa on tarjolla turvapaikka aina, jos tarvetta on.

Minä olen myös ns. yhden miehen nainen. Tapasimme jo alle parikymppisinä ja yhdessä on eletty vuosikymmeniä. Emme ole riippuvaisia toisistamme mutta viihdymme yhdessä ja rakastamme toisiamme.

En voisi kuvitellakaan itseäni toisen miehen kanssa koska kaikki miehet tuntuvat jotenkin yhdentekeviltä ja mitäänsanomattomilta oman mieheni rinnalla.

19 vuotta sitten tuo oli epämiellyttävän ajankohtainen tilanne.
Minulla diagnostisoitiin verisyöpä johon ei ollut parannuskeinoa vaan ainoastaan sytostaatti- ja verenohennuslääkitys oilla hillittiin oireita. Lyhyin ennuste oli 3 vuotta.
Mieheltäni otettiin samoihin aikoihin koepalat eturauhasesta.
Valmistelimme kaikki mieleen tulleet testamentit ja tahdot.
Tilanne johti myös elettyjen vuosikymmenten ja sen hetken tilanteen syvälliseen pohdintaan.
Osana tuota itsetutkiskelua tuli esiin myös aloituksen aihe. Oli selvää,että toinen meistä jää leskeksi ja pohdiskelimme kumpikin vaihtoehtoa jossa itse olisimme se leskeksijäänyt.
Siinä tilanteessa oli itsestään selvää, ettei silloisella ennusteella pohdita utta ihmissuhdetta.
Nyt, pian 20 vuotta myöhemmin havaitsemme, että ajatuksemme ja asenteemme ovat sanat kuin kehnon näköisenä aikana.
Mieheni korkeat eturauhasen arvot johtuivat tulehduksesta ja minä olen hyvävointinen vaikka lääkitystä on hiljalleen lisätty.

Olemme niin mukautuneet toisiimme, että kummankaan on mahdotonta kuvitella kiinteää, tai löysempääkään suhdetta kenenkään uuden ihmisen kanssa.
Ainakin tuo puoli parisuhteessamme on pohdittu perusteellisesti paineen alaisena.

Tämä on varmaan ihmistyypistä kiinni.
Tällä järjellä ajateltuna, minäkin kuulun tähän, vain yksi parisuhde elämän aikana, sakkiin.

Olen 63 vuotias. Koko tämän tähän astisen elämäni aikana olen tuntenut seksuaalista vetoa, ihastumisen ja rakastumisen vain yhteen ihmiseen. Miehessäni oli joku maaginen vetovoima ja se on kestänyt yli 40 vuotta.
Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi tavannut potentiaalisia kumppaneita vuosien varrella, mutta eipä ole yksikään toinen aiheuttanut minussa minkäänlaista väristystä eikä halua intiimimpään tuttavuuteen. Monethan ihastuvat näyttelijöihin tms, minulla ei ole ollut koskaan tuntemuksia eikä ihastuksia heihinkään.

Olemme mieheni kanssa sopineet, ettei tarvitse jäädä vuosiksi suremaan jos toinen kuolee tai sairastuu niin että persoonaltaan muuttuu täysin. Ollaan kiitollisia siitä mitä on ollut, eletään päivä kerrallaan, otetaan vastaan se mitä tulee, niin ilot kuin surutkin, tehdään järjellä tai tunteella päätöksiä jos on tarvetta/tai kun niiden aika on.

Sama homma, olen täyttänyt 50v ja lähes koko aikuisiän saman naisen kanssa. Jos nainen haluaa jostakin syystä vielä erota tai kuolee en kyllä enää uutta naista halua, sitäkin tuo on kysynyt kun joskus pitää ihan vakavistakin asioista turista et mitä tekisin jos hän jättäis mut tai kupsahtais. Mulle riittää yksi pitkäaikainen avoliitto enkä kyllä haluis seurustellakkaan enää, seksi vois tehdä välillä hyvää kun tuo nainen on kuitenkin tottunut sitä haluamaan aina välillä. Tottahan kysyin naiselta samaa, ei enää tässä vaiheessa uutta miestä, mielummin yksin.