Tutustuin kahteen ystävääni n. 5 vuotta sitten. Olemme kaikki nykyään 27 v. naisia. He tunsivat toisensa entuudestaan mutta eivät olleet ns. kavereita. Aloimme liikkumaan porukassa, mitä jatkuikin muutama vuosi. Meillä oli todella mukavaa. Yhtäkkiä, reilu vuosi sitten ystäväni alkoivat ikään kuin kartella minua. Toinen ei pidä lainkaan yhteyttä, toinen vain harvoin, hyvä jos kerran kuukaudessa.
Tämä yhteyttä pitävä muutti paikkakunnalta jokin aika sitten, mutta ei kuitenkaan kovin kauas. Käy maisemissa melkeen joka viikonloppu. Nämä kaksi pitävät kuitenkin paljon yhteyttä ja liikkuvat yhdessä. Minut on vain pullautettu porukasta pois. Onkohan syynä se, että minusta ei vain yhtäkkiä pidetä monen vuoden ystävyyden jälkeen? Olen yrittänyt miettiä syytä tähän. Minulla on aina mennyt yleisesti ottaen paremmin kuin näillä kahdella "ystävälläni". Onkohan kyseessä sitten kateus?
Tapasin tämän yhteyttä pitävän ystäväni muutama päivä sitten hänen pyynnöstään, mutta paikalla olikin myös tämä joka ei nykyään pidä yhteyttä. En tiedä oliko hän suunnitellusti paikalla vai sattumalta. Huomasin olevani ulkopuolinen, minun asiani eivät kiinnostaneet, enkä ollut mukana heidän inside-jutuissaan. Poistuinkin sitten pian paikalta. Ovatko naiset tosiaankin sellaisia, että kun toisella menee hyvin, niin hänelle ollaan kateellisia eikä seuraa enää kestetä? Vai ovatkohan "ystäväni" vain sellaisia?
Kiitoksia jos joku jaksaa analysoida tätä juttua =)
Tämä yhteyttä pitävä muutti paikkakunnalta jokin aika sitten, mutta ei kuitenkaan kovin kauas. Käy maisemissa melkeen joka viikonloppu. Nämä kaksi pitävät kuitenkin paljon yhteyttä ja liikkuvat yhdessä. Minut on vain pullautettu porukasta pois. Onkohan syynä se, että minusta ei vain yhtäkkiä pidetä monen vuoden ystävyyden jälkeen? Olen yrittänyt miettiä syytä tähän. Minulla on aina mennyt yleisesti ottaen paremmin kuin näillä kahdella "ystävälläni". Onkohan kyseessä sitten kateus?
Tapasin tämän yhteyttä pitävän ystäväni muutama päivä sitten hänen pyynnöstään, mutta paikalla olikin myös tämä joka ei nykyään pidä yhteyttä. En tiedä oliko hän suunnitellusti paikalla vai sattumalta. Huomasin olevani ulkopuolinen, minun asiani eivät kiinnostaneet, enkä ollut mukana heidän inside-jutuissaan. Poistuinkin sitten pian paikalta. Ovatko naiset tosiaankin sellaisia, että kun toisella menee hyvin, niin hänelle ollaan kateellisia eikä seuraa enää kestetä? Vai ovatkohan "ystäväni" vain sellaisia?
Kiitoksia jos joku jaksaa analysoida tätä juttua =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoituksestasi käy jo selvästi ilmi pyrkyryytesi ,parempi kuin muut,ystävillä ei tarkoiteta tuttuja vaan "ystäviä",se on uhanalainen laji jota tapaa harvoin,lähes sukupuutossa.
jeps, kuulostaa erittäin tutulta! Tosi rasittava tilanne!
Tuotko ehkä esille sitä, että sinulla menee paremmin kuin näillä sinun ystävilläsi? Huomaatko usein miettiväsi, että sinulla menee paremmin/huonommin kuin jollain toisella?
Jos itse olisin selostanut minulle sattunutta tapausta, niin tuskin olisin maininnut tuollaisesta. En yleensäkään mieti, meneekö minulla paremmin kuin jollain toisella. Mietin lähinnä omaa elämääni ja jos jokin mättää niin enpä vertaile sitä muihin. Toisaalta sekin, että menee paremmin, on kovin suhteellista...enemmän rahaa, parempi koulutus, vakituinen työpaikka vaiko enemmän ystäviä..vai millä sinä mittaat menestystä?
Jos et taas tuo esille sitä että "sinulla menee paremmin" niin taitaapa olla kateutta ystäviesi puolelta. Sellaisiakin ihmisiä on.
En tuo esille sitä että minulla menee paremmin kuin ystävilläni. Useimmiten kun olimme yhdessä, kaverini vain säälittelivät itseään, elämäänsä, poikaystäväkin oli mitä oli, työ ei miellyttänyt tai sitä ei ollut, vaatekaupat huonoja, kahvi pahaa, masennus iskenyt jne. Siis joka asiasta oli jotain valittamista. Koskaan ei asioista voinut etsiä positiivisia puolia. Koska minä en ole perusnegatiivinen ihminen, niin tietysti huomasin, että ilmeisesti minulla menee huomattavasti peremmin kuin heillä, koska minulla ei ollut mitään tuollaista mistä valittaa.
Nyt kun asiaa miettii, niin ei haittaa että en ole enää noihin "ystäviini" tekemisissä. Ei sitä negatiivisuutta joka asiaa kohtaa olisi enää kauan jaksanutkaan =) Sen kun valittakoot kahdestaan kun "kaikki on niin huonosti".
Ai niin, kun kysyit että millä minä mittaan menestystä, niin hyvällä työ- ja opiskelupaikalla, kumppanilla jonka kanssa olen todella onnellinen, ihanalla mieluisalla asunnolla, hyvillä perhe- ja sukulaisuussuhteilla jne. Noissa asioissa olen menestynyt, ja ehkäpä se on juuri se asia joka herättää kavereissani kateutta vaikka en asioilla ylpeile.
Ja nyt kun aloin miettimään asiaa vielä tarkemmin, niin tämä "ystäväni" joka lopetti yhteydenpidon, ei ole onnistunut yhdessäkään noista asioista. Hän lensi aikoinaan kotoa pihalle, asuu nykyisen miehensä kanssa vain että olisi katto pään päällä vaikka mies kuulemma ällöttää häntä, ei ole saanut opiskelupaikkaa vaikka on useana vuonna yrittänyt (sain ensimmäisellä kerralla paikan), on työtön jne. Selvä homma. Mutta kiitokset vastanneille ja menestystä kaikille!
Kiva kun selvensit asiaa. Ajattelin nimittäin josko tuot esille omaa menestystäsi. Ja sen takia kyselin, millä mittaat menestystä.
Mutta ilmeisesti et sen kummemmin ylpeile "menestymiselläsi". Ilmeisesti ystäväsi ovat kokeneet sinut erilaiseksi ja heidän samankaltaisuutensa on lähentänyt heitä. Lisäksi jos olet luonteeltasi iloinen ja positiivinen ja he vastoin peruspessimistejä niin kokevat sinut varmaan "liian erilaiseksi".