Ajattelin kirjoittaa aiheesta tänne koska luulen etten ole ainoa tämän asian kanssa kamppaileva.. toivottavasti.
Minulla on takana vuosia kestänyt parisuhde ja lapset. Nyt olen sinkkuna ollut kaksi vuotta ja yksinäisyys on alkanut ahdistamaan aika ajoin. Parisuhteen myötä myös exän kanssa yhteiset kaverit ja tuttavat ovat hiipuneet, ne joiden kanssa ennen vietettiin porukalla yhdessä aikaa. On tullut uusia ystäviä myös tilalle mutta eivät ne tietty korvaa vuosia ”yhteisellä porukalla” vietettyä aikaa.
Lapset vievät suurimman osan arjesta ja välillä miettii missä vaiheessa olisi edes aikaa uudelle parisuhteelle, toisinaan sitä ajattelee hyvin pärjäävänsä yksinkin.
Nettideitti maailma ei kiinnosta sen enempää kuin viikonloppuisin baareissa juoksukaan. Mistä sitä sitten edes kumppania tässä tilanteessa etsisi?
Illat ovat pahimpia ja päivät jolloin lapset eivät ole kotona. Silloin huomaa miten yksin oman elämän kanssa on ja että arki rullaa yhtenä oravanpyöränä eteenpäin. Olisi vielä joskus mukava ihastua ja rakastua toiseen ihmiseen. Sitä fiilistä vain jotenkin kaipaa. Sitten on taas kolikon kääntöpuoli, saa tehdä mitä huvittaa, eikä menemisistä tarvitse etukäteen sopia toisen kanssa.
Mitä fiiliksiä muilla sinkuilla on? Hyviä ja huonoja puolia?
Minulla on takana vuosia kestänyt parisuhde ja lapset. Nyt olen sinkkuna ollut kaksi vuotta ja yksinäisyys on alkanut ahdistamaan aika ajoin. Parisuhteen myötä myös exän kanssa yhteiset kaverit ja tuttavat ovat hiipuneet, ne joiden kanssa ennen vietettiin porukalla yhdessä aikaa. On tullut uusia ystäviä myös tilalle mutta eivät ne tietty korvaa vuosia ”yhteisellä porukalla” vietettyä aikaa.
Lapset vievät suurimman osan arjesta ja välillä miettii missä vaiheessa olisi edes aikaa uudelle parisuhteelle, toisinaan sitä ajattelee hyvin pärjäävänsä yksinkin.
Nettideitti maailma ei kiinnosta sen enempää kuin viikonloppuisin baareissa juoksukaan. Mistä sitä sitten edes kumppania tässä tilanteessa etsisi?
Illat ovat pahimpia ja päivät jolloin lapset eivät ole kotona. Silloin huomaa miten yksin oman elämän kanssa on ja että arki rullaa yhtenä oravanpyöränä eteenpäin. Olisi vielä joskus mukava ihastua ja rakastua toiseen ihmiseen. Sitä fiilistä vain jotenkin kaipaa. Sitten on taas kolikon kääntöpuoli, saa tehdä mitä huvittaa, eikä menemisistä tarvitse etukäteen sopia toisen kanssa.
Mitä fiiliksiä muilla sinkuilla on? Hyviä ja huonoja puolia?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Pitää juoda viinaa ja käydä baareissa niin se kumppani löytyy. Raitis mies naisia tapaa eikä nainen halua raitista miestä löytää mistään kaupasta tai kirjastosta. Suomalaiset on sen verran epäsosiaalista porukkaa että tarvitsevat viinaa jotta uskaltavat tutustua toisiinsa.
T viinamies
Jep. Tämä kyllä huomattu ettei ilman viinalla läträämistä seuraa löydä. Mutta silti tuntuu että omat biletys ajat alkaa olla jo takanapäin. Tietty keikoilla ja festareilla mukava käydä edelleen mutta sielläkin suurin osa hakee vain sitten yhden yön juttuja itselleen ja sitten on vielä nämä ukkomiehet jotka ovat kerrankin päässeet ilman vaimoa iltaa viettämään.
Ei se viinan juonti niin kivaa ole krapuloista puhumattakaan, mutta se on vain rankkaa työtä joka on tehtävä jotta ei jää yksin.
Hetken aikaa voi kuvitella että kyllähän sitä seuraa selvinpäinkin löytyy, mutta lopulta todellisuus lyö vasten kasvoja. Vain viinaa juomalla voi löytää kumppanin.
t. viinamies
Niin tuttua. Voin yhtyä ihan täysin sun tekstiin. Mutta itse olen nyt kuitenkin tehnyt ryhtiliikkeen, ja alkanut harrastamaan uusia harrastuksia. Olen siis kyllä normaalipainoinen ollut koko ikäni, mutta tää into harrastuksiin liittyy nimenomaan tähän yksinäosyyteen. Harrastuksissa tulee uusia kasvoja vastaan koki ajan, ja tiedä vaikka sitten jonkun kanssa tulisi jotain enemmänkin juttua ja voisi harrastuksen kautta löytää sen uuden miehen itselleen.
Itse en ole missään tinderissä/vast. Hetken oli profiili jossain deittipalvelussa, mutta kun niitä yhteydenottoja tuli niin paljon, ja suurin osa oli ihan hirveitä, niin meni maku. Nyt menen näin, saan liikuntaa ja voin hyvin ja sitten tapahtuu jos on tapahtuakseen. Liikunta myös vähentää ahdistusta olen huomannut... plus, että tykkään joka viikko yhä enemmän siitäkin, mitä näen peilistä. :)
Miksi ne oli hirveitä? Oletko nirso?
Mukava kuulla että olet löytänyt tasapainon itsellesi harrastuksista :)
Olen itsekin yrittänyt keksiä jotain uutta harrastusta ajankuluksi mutta jäänyt vielä ajatus asteelle.
AP
Niin se minullakin oli, aika pitkään. Mutta sitten vaan päätin lähteä kokeilemaan, ja nyt olenkin sitten jäänyt koukkuun muutamaan harrastukseen. :)
En todellakaan ole, mutta joku raja se on minullakin. Minua ei mitkään ulkonäköön liittyvät asiat hirvittänyt (en ole pinnallinen) vaan se käytös. Miten joku voi kuvitella saavansa tasokasta seuraa, jos avaukset ovat suoraan alapäähän viittaavia? Tai jos lähetetään dickpicsejä ja kerrotaan miten miestä sitä ollaankaan ja millainen patukka olisi tarjolla.... Se on kyllä ihan samaa mikä helmi sellaisen moukkamaisen käytöksen takana mahdollisesti piileskelis, niin ihan piiloon saa jäädäkin. Toinen vahva turnoff oli ne tyypit ketkä jo lähes saman tien olivat kosimassa. Mitvit? Ihan oikeasti?!
Minulla on mennyt niin, että aikanaan kun erosin ja jäin kahden lapsen kanssa yksin, se oli todella hyvää aikaa! En missään vaiheessa ajatellut ketään siihen.
Nyt on molemmat pois kotoa opiskelemassa, jäin yksin kaksi vuotta sitten kun nuorempikin lähti toiselle paikkakunnalle opintojen perässä. Alkuun oli tyhjää ja kaipasin kovasti, mutta nyt menee koko ajan paremmin ja tämä vapaus on ihanaa!
En ole koskaan ollut missään nettideiteissä ja sellaisissa enkä edes tiedä miten siellä toimitaan. Enpä tosin haluakaan.
Luultavasti olen nyt päässyt niin hyvin tämän itsellisen elämän makuun etten ihan hevillä ketään huoli. En edes etsi. En käy kapakoissa enkä käytä alkoa. Käyn töissä ja minulla on ystäviä. Elämä on hyvää ja antoisaa.
Joillakin tuntuu olevan vaikea olla yksin, luonnekysymys kai sekin.
Se on varmaan luonnekysymys kuin myös tottumus ja ympäristökysymyskin. Eli on ihmisiä, joilla on esim.suuri suku, joka pitää tiiviisti yhtä ja ihmisellä on paljon kontakteja ainakin halutessaan siinä, lisäksi osalla tietty lapset. Osa on tottunut välttävästi kiintymään jo lapsesta ja ei aikuisenakaan halua kiintyä. Osa voi harjoittaa lennosta seksiä ilman ihmeempiä tunteita ja kumppania ja osa tarvii pysyvämpiä tunteita seksiä harjoittaakseen, osa on pienessä perheessä ja vähäisissä sukulaissuhteissaan nuorena jo totyunut pärjäämään mielikuvituskavereidensa kanssa. Syitä eri ratkaisuille kyllä löytyy. Pääasia on tunnistaa itsesään ja kiinnostuksen kohteissaan ne, jotka ei suhdetta koskaan halua ja ne jotka on suhdeihmisiä. Olet ilmeisimmin ap suhdeihmunen ja tällöin onneton ilman suhdetta, ei se itsessään kuvaa mitään läheisriippuvuutta.
Luultavasti suhdeihminen kyllä. Tämä kaksi vuotta nyt pisin aika elämässä sinkkuna mutta kun on lapset mukana kuvioissa niin ihmisten tapaaminen vaikeampaa ja ei tähän kuvioon enää ihan ketä tahansa haluakaan. Minkäänlainen kissa-hiirileikki säätö ei myöskään enää tässä iässä kiinnosta.
AP
Tuo viimeinen kohta on sulle varmaan vaikeaa, sillä miehet yleensä tykkää tommosesta kissa-hiiri leikistä.
Tämä ei pidä paikkaansa. Osa miehistä arvostaa selkeyttä, mutkattomuutta ja vaivattomuutta. Kissa ja hiiri -miehet on sitä paitsi aika helppo erottaa jo tapailuvaiheessa.
Se on kyllä tullut huomattua :D Ja itsekin sitä joskus nuorempana harrastanut. Omia tunteitani tai mielenkiintoani en halunnut näyttää helpolla. Nykyään ajatellut että jos jostain tykkään sen voi kertoa suoraankin, eihän siinä mitään menetä. Tosin ei ole vain sellaista ihmistä tullut vastaan kenen kanssa haluaisi mitään syvempää suhdetta.
Kusipäitä koko rivaska tällä palstalla.Pelkää vinoilua joka asiasta,viiiiraaa pahastiiiiiiii.
Eivät kyllä nykypäivänä tykkää, suurin osa miehistä on lopen kyllästynyt siihen.
Eiköhän syy yksinäisyyten ole se että ette uskalla lähestyä naisia ja pyytää niitä kahville. minä en ole mikään komea mutta seurustelen ja tunnen muita rumia jotka seurustelee. Baarista toki voi naisen löytää mutta en minä kännissä lähtisi naista iskemään. On paljon sinkkuryhmiä facebookissakin ja siellä naisia voi pyytää treffeille. Itsekkin sieltä naisen löysin ja ihan selvänä. Älkää yrittäkö niiä mallin näköisiä naisia vaan ihan tavallisia.
Se masentaa entistä enempi ku tietää että ihmiset puhuu oot mielenvikanen hullu, ja ruma kaljuuntunut vielä. että kukaa nainen ei koskaa halua nähdä sua eikä kahville..
Masentaa ihan todella paljon musta on syntynyt vajaa, ulle on todettu ongelmia kehityshäiriö apukoulut töistä potkuja jne, en voi sille mitää... pahalta se tuntuu jos pitää ilman naista elää koko elämä.
Jos on lapsia niin ehkei päädy muumioituneeksi raadoksi kämppäänsä kun kukaan ei välitä, tai mistäs sitä tietää.
eli aloittajan tekee mieli eri miesten kikkeleitä eli mene tinderiin ja saat kikkelii ja nauti vapaudesta ja miehistä ja etsi aina miehiä joilla juuri silloin on tilipäivä ja joka päivä 1-3 eri miestä
Ja sä oot varmaan tällainen tyypillinen "piilohelmi", joka ryömi hetkeksi esiin sieltä treffipalstalta alapääjuttuinesi....
en ole missään treffipalstoilla tai tindereissä ja olen yhden kaverin kaveri niin ei mies tarvi kuin yhden kaverin eli sen parhaan kaverin
Aina kun elämässä tulee muutoksia, niihin sopeutuminen vie aikaa. Eikä mitään saa tuostavaan muuttumaan niin kuin itse haluaisi, varsinkin jos se liittyy muihin ihmisiin.
Mä ainakin oon laitellut omaa elämää kuntoon ja hommannut kaikkea kivaa itselleni kerrankin. Viimeks ostin laskettelumonot ja yhdet sukset, tytölle. Hommaan lasketteluvehkeet kaikille kolmelle meille ja ens talvena mennään mutkamäkeä taas. Pari Fiskarssin kirvestä mun halkoharrastukseen...
Kannattaa pitää elämänsä parhaasta tyypistä hyvä huoli, niin ei yksinäisyys hiivi puseroon ja nauttia tästä mitä tässä on. 😊 Yksinäinen voi olla, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ihmisiä, yksinäisyys lähtee usein itsestä ja siitä miten itsensä kokee tänne maailmaan. 😉
kannattaa pitää elämänsä parhaasta tyypistä hyvä huoli eli olet taas itsetutkiskellut itseäsi eli runkannut ja nauttinut mitä tässä on
Itseään voi tutkailla ilman, että hiplaa pipuaan! ☝️😃
Ihan tiedoksi sinullekin. Ei sitä pidä kokoaikaa nypertää. 😝
niin välillä voi pitää limska tauon
Tästä sitä alkuun oikeastaan nauttikin. Oli pitkästä aikaa aikaa itselle ja omille jutuille. Ei tarvinnut ilmoitella tai kysellä lupia jos halusi jonnekin lähteä. Tämä fiilis on lähinnä hiipinyt pikku hiljaa elämään takaisin että kaipaisi jonkun toisen vierelleen. Ei yksinolo mikään mahdoton ajatus ole kuitenkaan, ihan hyvin osaan nauttia elämästä tälläisenakin (milloinka ne asiat muka ikinä täydellisiä olisivatkaan :p). Lähinnä tuo yksinäinen fiilis vain vaivaa ajoittain.
Joo. Varmaan kannattaa.... ehkä sun muutenkaan ei pitäis rasittaa millään monimutkaisella itseäs. Puhuin lähinnä tässä aikaisemmin tuolle aloittajalle. 😊
No tunteet kertoo jostain, mutta yksinäisyyden tunne ei välttämättä kerrokkaan siitä, että olet yksin, vaan ehkä se on jotain muuta. 🤔
Ehkä se tunne estää tutustumasta toisiin ihmisiin? 🙄
Reippasti vaan tutkailemaan, kun et vaikuta kuitenkaan katkeralta, vaan uteliaalta. 😊
Joo ei tässä vielä parissa vuodessa ole kerennyt katkeraksi muuttua :D Enkä koe millään tavalla olevani ujo tutustumisen suhteenkaan.
Lähinnä tätä ketjua aloittaessa halusin vaan jakaa omia fiiliksiä asiasta. Itselläni ainakin moni kaveri on jo parisuhteessa ja siellä kuvitellaan sinkkuelämän olevan yhtä hurjaa rietastelua.. Ehkä parikymppisenä olisikin ollut mutta ei enää perheellisillä kolmekymppisellä niinkään.
No joo, ei sitä pariin vuoteen ehkä kerkeä masentua, mutta toisaalta kaksi vuotta menee jo normi arjen saamiseen kasaan eron jälkeen. 😊
Mutta hyvä niitä fiiliksiä on tutkailla. Olet ehkä aloittanut sen eroa miettiessä jo. 😊
Se on tavallaan koomista kun jotkut jolla on lapsia ja entisiä kumppaneita kuvioissa, kavereita ja sukulaisia, puhuvat yksinäisyydestä kun on paljon ihmisiä kenellä ei ole yhtään ketään. Toki yksinäisyys on tunne, mutta silti.
Muna kaikki vanhat lapsuuskaverit seurustelee ja mä oon aina yksin ilman naista.
Välillä meinaa yksinäiseksi itsensä tuntea kun ei ole parisuhdetta, lapsia, perhettä tai pitkälti kavereitakaan. Usein menee montakin päivää että näkee yhtäkään ihmistä.
Eipä ole ikinä tuntenut itseään yksinäiseksi, kun on tälläinen erakkoluonne.
Pikemminkin sitä alkaa ahdistamaan kun joutuu lähtemään kattelemaan muita ihmisiä, ei yhtään huvittaisi.
Heips,tiedän tunteen...erosin jo vuosia sitten ja uudet seukat ollu vaan pelleilyä...kumpa voisi jeesata...nää ajat tekee viel hemskatin pahaa kaikille...toivon sydämmestäni voimia