Olen seurustellut 2 vuotta. Suhteen alussa meillä oli hirveästi vaikeuksia koska asuntoon tuli isoja remontteja ja elämässä tapahtui muutenkin paljon huonoja asioita.
Näiden huonojen asioiden aikana pyörittelin sitten muitakin naisia, saadakseni jotain piristystä ja "hauskaa" elämääni (tiedän sen olevan väärin ja kadun sitä älyttömästi enkä tekisi enää koskaan niin) mutta jatkoimme kuitenkin suhdetta ja meillä meneekin muuten nyt hyvin, mutta seksiä meillä ei ole ollut. Kyselin monta kuukautta puolisolta että missä mättää jne, mutta sanoi vain ettei tiedä ja ettei asia johdu minusta, kunnes eilen myönsi että minun tekemät idioottimaiset teot ovat syy siihen. Että alkaa ahdistamaan seksi. Tiedän että olen itse soppani keittänyt, mutta en tiedä enää mitä tehdä.
Näiden huonojen asioiden aikana pyörittelin sitten muitakin naisia, saadakseni jotain piristystä ja "hauskaa" elämääni (tiedän sen olevan väärin ja kadun sitä älyttömästi enkä tekisi enää koskaan niin) mutta jatkoimme kuitenkin suhdetta ja meillä meneekin muuten nyt hyvin, mutta seksiä meillä ei ole ollut. Kyselin monta kuukautta puolisolta että missä mättää jne, mutta sanoi vain ettei tiedä ja ettei asia johdu minusta, kunnes eilen myönsi että minun tekemät idioottimaiset teot ovat syy siihen. Että alkaa ahdistamaan seksi. Tiedän että olen itse soppani keittänyt, mutta en tiedä enää mitä tehdä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No olet pettänyt ja puoliso ei ole antanut anteeksi. Eipä tuo tuosta paremmaksi muutu, epäluottamus säilyy ikuisesti. Eikä sitä seksiä ala herua vaikka kuinka odottelisit ja pyytelisit anteeksi. Aika selkeä paikka pistää lusikat jakoon.
Puoliso luottaa kyllä. Ei ole mustasukkainen jos menen baariin tms.
Seksi ei vaan toimi.
Minkä tyyppisiä ovat sitten sinun "tekemät idioottimaiset teot" jotka ovat syynä siihen että seksi ahdistaa?
Ilmeisesti et ole pettämisestä sitten narahtanut, jos epäluottamus ei ole ongelma. Voi myös olla ettei puoliso jaksa enää välittää tarpeeksi, jotta olisi ees mustasukkainen sun baareilusta. On voinu vaan tottua sun kanssa elämisen rutiiniin, mutta ei enää koe haluavansa sua muun kuin arjen pyörityksen vuoksi.
Niin se seksi. Naisena vastaan, että seksi ihmisen kanssa, joka on pettänyt, aiheuttaa järkyttävän inhon ja pahoinvoinnin tunteen. Se on henkisesti niin kuvottava suoritus, niin toden totta suoritus, jolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, että voi olla, ettei siihen kykene. Seksistä vaan tulee sen jälkeen iljettävää pettäjän kanssa, jos huonosti käy niin kaikkien kanssa.
Pettämisestäpä nimenomaan narahdin.
Ja tähän ei taida muuta ratkaisua löytyä kun lusikat jakoon?
Noh, voihan sitä opetella elämään seksittömässä liitossa, jos kaikki muu sitte on kivasti. Mutta onko se loppupeleissä kummallekaan mukavaa elää kuin kämppikset... Vaihtoehto kuitenkin olisi molempien löytää tahoillaan parisuhteet jossa olisi hyvä olla.
Mulla loppui parisuhde siihen kun mies petti. Me oltiin mun mielestä tosi onnellisii, yhessä jo yli 5 vuotta. Mies oli duunipaikkansa pikkujouluissa, petti duunikaverinsa kanssa ja tunnusti sen heti aamulla mulle kun sillä oli niin kaamee morkkis. Oli ollu pelkkää seksiä, oli kauheen pahoillaan, eikä tapahdu ikinä toiste.
En olis osannu ees epäillä asiaa, jos se ei ois itte kertonu.
Kuukauden verran yritin päästä asian yli, en pystyny koskeen mieheen enää, en ees suukkoo antaan sille ja tiesin ettei se tilanne siitä muutu. Pistin parisuhteen poikki ja miehen asunnostani pihalle. Kaks viikkoo siitä tajusin ett olin raskaana. Neljä päivää lääkärissä käynnistä ja abortti oli tehty. Viikkoo myöhemmin keskeytys ei ois enää onnistunu, sen vuoks en halunnu miettii yhtään sitä mitä jos palattais takasin yhteen tai jos olisin tehny lapsen yksin. En oo kertonu eksälle lapsesta, enkä meinaa kertoo.
Mulle pettäminen ja sitä seuranneet jutut meni syvälle tunteisiin enkä tiijä millon tää tilanne muuttuu mun aivoissa paremmaks vai muuttuuko koskaan. En tiijä johtuuko nää mun ajatukset siitä pettämisestä, erosta, raskauden keskeytyksestä, oonko mä katkera vai mitä kun näin kävi, mut en osaa olla enää onnellinen mistään.
Oon yrittäny käydä kavereiden kanssa ulkona, kattoo olisiko siellä joku johon vois ihastuu, rakastuu, johon voi luottaa ja jonka kanssa vois yrittää jotain, mutt en pysty solmii minkäänlaista suhdetta kehenkään.
3 vuotta on menny, en oo ollu kenenkään kanssa eron jälkeen ihokontaktissa, en pysty suuteleen, en pysty koskettaan toista ihmistä silleen kun heti iskee estot ja paniikki päälle. Jo se kun joku mies pistää käden mun harteille tai halaa saa mut vetäytyyn pois kauemmas.
Toivottavasti löydät vielä jonkun kenet päästät lähelle :) ja tosi ikävä juttu et sulle kävi noin :(
googeloppa: https://tnnky.fi/palvelutoiminta/itu-tyo/
Itu-työ on toiminut uskomattoman hyvänä tukena naisille jotka ovat läpikäyneet saman.
Seksuaalisuus on niin herkkä asia, että siinä väärin toimimalla voi aiheuttaa hirmuista tuskaa toiselle pitkiksi ajoiksi eteenpäin, joskus loppuelämäksi.
Tiedän. Valitettavasti :(